Saamelaisten kotiseutualue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saamelaisten kotiseutualueen sijainti.

Saamelaisten kotiseutualue (pohjoissaameksi Sámiid ruovttuguovllu) on Suomen perustuslaissa edellytetty[1] ja saamelaiskäräjistä annetussa laissa tarkemmin määritelty[2] saamelaisten kulttuurillinen ja kielellinen autonominen alue, joka sijaitsee Lapin läänin pohjoisosassa. Noin puolet Suomen saamelaisista asuu alueen sisällä.

Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvat Enontekiön, Utsjoen sekä Inarin kunnat sekä Sodankylän pohjoisosassa sijaitseva Lapin paliskunnan alue.[2] Kotiseutualueen asukkaiden enemmistö puhuu suomea äidinkielenään. Saamelaisten kotiseutualueen tarkoituksena on pitää saamelaiskäräjät joka neljäs vuosi, joissa vain saamelaisasukkaat voivat äänestää.

Riippuen "saamelaisuuden" määritelmästä, saamelaisten osuus kuntien väestöstä vaihtelee. Väestörekisterikeskus laskee saamea äidinkielenään puhuvan henkilön saamelaiseksi. Tätä laskutapaa käyttäen kuntien saamelaisväestön osuudet ovat:

  • Inari 5,7 %
  • Enontekiö 7,4 %
  • Utsjoki 46,7 %
  • Sodankylä 1,4 %

Suomen saamelaiskäräjät käyttää laajempaa laskutapaa. Jokainen, joka on itse oppinut tai jonka vanhemmista tai isovanhemmista ainakin yksi on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään, katsotaan saamelaiseksi, jos hän itse itseään sellaisena pitää.[3]Saamelaiskäräjien antamat viralliset luvut ovat:

  • Inari 30 %
  • Enontekiö 19 %
  • Utsjoki 70 %
  • Sodankylä 4 %

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]