Kebnekaise

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuorta. Kebnekajse on myös yhtye.
Kebnekaise
Kebnekaise on Ruotsin korkein vuori
Kebnekaise on Ruotsin korkein vuori
Korkeus 2 099 m
Sijaintitiedot
Sijainti Kiiruna, Ruotsi
Vuoristo Skandit
Koordinaatit 67°53′N, 18°33′E

{{{alt}}}
Kebnekaise
Sijainti Pohjois-Ruotsissa

Kebnekaise (saam. Giebmegáisi tai Giebnegáisi) on Ruotsin korkein vuori tai tunturi. Sillä on kaksi huippua, Nordtoppen ja jäätikön peittämä Sydtoppen. Näistä vielä tällä hetkellä korkeampi on Sydtoppen, mutta sen korkeus on jäätikön sulaessa madaltunut viime vuosikymmeninä. 1920-luvun lopulla Pieni tietosanakirja ilmoitti Kebnekaisen korkeudeksi 2 135 metriä.[1] Korkeus merenpinnasta on viime vuosina vaihdellut jäätikön paksuuden mukaan 2 110 ja 2 118 metrin välillä. Kesällä 2005 se oli Tarfala Vetenskapliga Stationin mukaan vain 2 104 metriä, ja kesällä 2013 korkeudeksi mitattiin enää 2 099 metriä.[2]

Mikäli vain kiinteä maa-aines otetaan huomioon, on Sydtoppenin korkeus 2 070 metriä, joten ilman jäätikköään se olisi matalampi kuin kivipintainen Norrtoppen (2 097 metriä).

Kebnekaise sijaitsee Kiirunan kunnassa.

Reitit, vaikeusaste ja riskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittyjä reittejä Kebnekaisen tunturiasemalta huipulle on kaksi. Reiteistä toinen, Östra leden, on hengenvaarallinen ilman asianmukaisia varusteita ja reitintuntevaa opasta, sillä reittiin kuuluu jäätikön ylittäminen, missä railoihin putoamisen vaara on todellinen.

Reiteistä suositumpi Västra leden (eteläinen reitti) on hyvin merkitty, ja eksymisen mahdollisuus on vähäinen. Reitti tunturiasemalta Sydtoppenille kulkee 1 711 metrin korkuisen Vierramvare-tunturin huipun kautta, jonka jälkeen on laskeuduttava muutama satametriä alemmaksi Kaffedalen-solaan, jotta päästään nousemaan Kebnekaiselle. Muutamissa kohdissa joudutaan ylittämään vesistö, mutta muuten maasto on jyrkkä ja irtokivinen. Huiputuksesta selviää peruskunnolla, ja myös lapsiperheitä näkyy reitillä.

Kolmas vaihtoehto huipulle on tulla lännestä Kaffedalenille, josta noustaan Kebnekaisen huipulle. Merkitsemätön reitti tunturiasemalta kulkee Tuolpagorni-tunturin lounaispuolelta solaa pitkin kiertäen Vierramvaren ja tämän lännen puolella olevan tunturin lännestä tullen Durlings-reittiä pitkin Kaffedalenille. Reitti on loivempi, ja useimmat jatkavat matkaansa huiputuksen jälkeen kiertäen koko Kebnekaisen vuoren myötäpäivään tullen Tarfalajaure-järvelle.lähde?

Riskit huipulle kiipeämisessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kebnekaisen valloituksessa on kuollut ihmisiä vuosien varrella, mutta vuori ei ole samalla tavoin vaarallinen kuin jyrkät vuoret (Mont Blanc tai K2). Vaikka Kebnekaisen eteläiselle huipulle on suhteellisen helppo kiivetä jalan, niin jopa eteläinen reitti on joissain paikoin vaarallinen. Eteläinen korkein 2 100 metrin luminen huippu on kahdelta puolelta jyrkkä, ja sieltä voi pudota sata metriä kohtisuoraan alaspäin. Pohjoinen huippu on paljon vaarallisempi kiivetä kuin eteläinen ja siellä on kuollut enemmän ihmisiä.

Onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2010 ruotsalainen mies putosi eteläiseltä huipulta alas ja kuoli. Viimeksi pohjoisella huipulla kuoli heinäkuussa 2010 kaksi suomalaista Laskuvarjojääkärikillan jäätikkökurssilla ollutta kiipeilijää, kun kalliolohkare putosi heidän päälleen.[3]

Maaliskuussa 2012 norjalainen sotilaslentokone törmäsi Kebnekaisen länsirinteeseen. Koko koneen miehistö, viisi Norjan puolustusvoimien upseeria menehtyivät. Kone oli harjoittelemassa matalalentoa sotatilanteessa. Tarkoitus oli lentää tutkalta piilossa vuorten välissä. [4]

Sää ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumi kestää pitkälle kesään, ja paras ajankohta sulan ajan vaellukselle on kesäkuun puolivälistä ja pitkälle syyskuun puolelle. Talvivaelluksille sopiva ajankohta on pysyvän lumen tulosta huhtikuulle. Sää vuoristossa voi kuitenkin vaihdella nopeasti, joten ei ole tavatonta, että retkeilijä huomaa olevansa keskellä pilveä. Ylempänä ilma on ohuempaa, ja paineen laskiessa lämpötila laskee asteen 100 metriä ylöspäin mentäessä. Kebnekaisen huipulla happitaso on noin 60–70 % merenpinnan tasosta. Muun muassa liikelentokoneissa matkustamon ilmanpaine matkalentokorkeudessa on noin 2 100–3 000 m:n tasolla.

Talvisin Kebnekaisen alueella on nousevia ilmavirtauksia, minkä vuoksi se on suosittu purjelentopaikka. Pilvibongaajat voivat nähdä alueella mm. linssipilviä. Huonon sään varalta Kebnekaisen huipun tuntumassa on kaksi tunturitupaa, joista vanhempi on Ruotsin korkeimmalla sijaitseva rakennus. Tuvissa on ensiaputarvikkeita ja huopia. Tupien ympäristössä sijaitsevat tolpat osoittavat uudemmalle tunturituvalle (7535778, 1613630).

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://runeberg.org/pieni/2/0254.html
  2. SVT Rapport 12.9.2013.
  3. Helsingin Sanomat 27.7.2010. Kaksi suomalaista kiipeilijää kuoli Ruotsin Kebnekaisella. Viitattu 28.7.2010.
  4. Ilta-Sanomat 17.3.2012. Poliisi: Kaikki kuolleet Norjan turmakoneessa. Viitattu 28.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kebnekaise.