Metsäimarre

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metsäimarre
Gymnocarpium dryopteris AT.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Pteridopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Alvejuurikasvit Dryopteridaceae
Suku: Metsäimarteet Gymnocarpium
Laji: dryopteris
Kaksiosainen nimi
Gymnocarpium dryopteris
(L.) Newman
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Metsäimarre Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Metsäimarre Commonsissa

Metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris syn. Lastrea dryopteris, Dryopteris linnaeana ja Thelypteris dryopteris) on pohjoisen pallonpuoliskon havu- ja lehtimetsävyöhykkeillä varsin yleinen pehmeälehtinen saniainen. Laji on tavanomainen koko Suomessa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäimarteen itiöpesäkkeitä.

Metsäimarre kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Kasvin maavarsi on pitkä ja hento, väriltään musta ja kiiltävä. Lehden ruoti on 2–3 kertaa lavan pituinen, kalju tai harvasuomuinen. Vaaleanvihreät lehdet ovat yksittäin, lehden lapa on kalju tai joskus harvaan nystykarvainen, pituuttaan leveämpi, kolmiomainen ja kahteen kertaan parilehdykkäinen. Kolmiomainen tyvilehdykkä on melkein lehden kärkiosan kokoinen. Pikkulehdykät ovat pitkulaisia ja pariosaisia tai parijakoisia. Itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä ja katesuomuttomia. Metsäimarteen itiöt kypsyvät Suomessa heinä-elokuussa.[1]

Metsäimarre voi risteytyä idänimarteen (G. continentale) kanssa.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäimarteen levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan aivan läntisimpiä ja eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Esiintymisalue jatkuu läpi keskisen Venäjän Tyynelle merelle saakka. Pohjois-Amerikan puolella lajia tavataan Alaskasta Kanadan kautta Grönlantiin asti.[2] Suomessa metsäimarre on yleisimpiä saniaislajeja ja sitä tavataan koko maassa.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäimarre kasvaa kosteissa kangasmetsissä, lehdoissa, soistuneissa metsissä ja korvissa. Sitä tavataan myös kosteilla kallioilla ja louhikoissa.[1] Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat esimerkiksi mustikkatyyppiin kuuluvat tuoreet kankaat. Laji viihtyy hyvin varjoisissa paikoissa, missä monilla muilla kasveilla on kasvuvaikeuksia.[4] Metsäimarre on ei sovi eläinten ravinnoksi, joten se säästyy kasvupaikoillaan villieläinten näykkimiseltä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 53.
  2. Den virtuella floran: Ekbräken (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 7.10.2011.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2011: Metsäimarteen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.10.2011.
  4. a b Oulun kasvit 2005, s. 151.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]