Vihervarpunen

Vihervarpunen
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Luokka: Linnut Aves Lahko: Varpuslinnut Passeriformes Heimo: Peipot Fringillidae Suku: Tiklit Carduelis Laji: spinus
Kaksiosainen nimi
Carduelis spinus (Linnaeus, 1758)
Katso myös
Vihervarpunen Wikispeciesissä   Vihervarpunen Commonsissa

Vihervarpunen (Carduelis spinus) on pieni peippoihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

Vihervarpusen pituus on 11–13 senttimetriä ja paino 12–14 grammaa. Se on pieni, yleisväritykseltään kellanvihreä lintu. Koiraalla on musta päälaki ja mustilla siivillä keltainen siipijuova ja laikku. Naaras on harmaanvihreä, päälaeltaan harmaa ja alta mustaviiruinen. Myös nuori lintu on viiruinen. Vihervarpunen on taitava kiipeilijä, joka roikkuu usein oksasta pää alaspäin syöden siemeniä. Sen laulu on pirteää sirkutusta ja tiiskutusta, jota koiras esittää reviirinsä yllä laululennossa tai kuusenlatvassa seisoen. Kutsuääni on laskeva ”tsiyy”, varoitusääni viherpeippomainen laskeva ”tsyi”. Pesimäajan ulkopuolella vihervarpuset liikkuvat parvissa, syysparvissa voi olla satoja yksilöitä.

Vanhoilla vihervarpusilla on täydellinen sulkasato heinä–syyskuussa. Sen kesto on keskimäärin 68 päivää. Nuoret linnut sulkivat ruumiinhöyhenensä ja osan, joskus kaikki, siiven peitinhöyhenet elo–lokakuun aikana.

Vanhin suomalainen rengastettu vihervarpunen on ollut seitsemän vuotta, yhden kuukauden ja yhden päivän vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen 13 vuoden ja kuuden kuukauden ikäinen yksilö.

Levinneisyys

Vihervarpunen naaras

Vihervarpusen levinneisyysaluetta ovat Pohjois- ja Keski-Eurooppa ja Venäjä, josta erillinen populaatio elää Kaukoidässä. Laji pesii koko Suomessa, pohjoisimmassa Lapissa harvinaisena. Suomen pesimäkanta vaihtelee puolen miljoonan ja puolentoista miljoonan välillä. Euroopan populaation koko on 20–36 miljoonaa yksilöä.

Osa Suomen vihervarpusista muuttaa talveksi Keski- ja Etelä-Eurooppaan, mutta osa jää tänne. Talvehtivan kannan suuruus riippuu yksiselitteisesti koivujen ja leppien siemensadon suuruudesta. Kevätmuuttajat palaavat huhtikuussa, syksyllä suurimmat parvet tavataan syys-lokakuun vaihteessa.

Elinympäristö

Kuusivaltaiset metsät; myös sekametsät, joissa vähintään muutamia täysikasvuisia kuusia. Pesimäajan ulkopuolella tavataan kaikenlaisissa metsissä sekä myös rikkaruohostoissa. Talvella viihtyy myös lintulaudoilla ja rantalepikoissa.

Lisääntyminen

Naaras rakentaa pesän kuuseen tai mäntyyn, usein korkealle latvukseen. Muninta alkaa Etelä-Suomessa hyvän siementalven jälkeen usein jo maalis-huhtikuun vaihteessa, normaalivuonna vapun jälkeen. Munia 4-6, yleensä 5. Naaras hautoo noin 12 vrk. Molemmat emot osallistuvat poikasten ruokintaan. Poikaset lähtevät pesästä runsaan 2 viikon ikäisinä. Emot huolehtivat poikueesta vielä noin pari viikkoa. Usein munitaan toinen pesye juhannuksen tienoilla.

Ravinto

Ensisijaisesti puiden siemenet. Siemensadon määrästä riippuen kuusi, koivut ja tervaleppä ovat tärkeimmät. Loppukesällä ja syksyllä myös ruohovartisten siemenet, esimerkiksi voikukka ja ohdakkeet. Talvellakin saattaa syödä talventörröttäjien siemeniä, sekä lintulaudoilla auringonkukansiemeniä ja maapähkinää. Kesällä syö myös hyönteisiä ja niiden toukkia, jotka ovat pienten poikasten ravintona tärkeä proteiinilisä.