Vihervarpunen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vihervarpunen
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Tiklit Carduelis
Laji: spinus
Kaksiosainen nimi
Carduelis spinus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Rangemap-tarin.PNG
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vihervarpunen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vihervarpunen Commonsissa

Vihervarpunen (Carduelis spinus) on pieni peippoihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihervarpusen pituus on 11–12,5 senttimetriä. Se on pieni, yleisväritykseltään kellanvihreä lintu. Koiraalla on musta päälaki ja kurkkulappu ja mustilla siivillä keltainen siipijuova. Naaras on harmaanvihreä, päälaeltaan harmaa ja alta mustaviiruinen. Myös nuori lintu on viiruinen ja sillä on ruskeansävyinen selkä ja melko vaalea pää. Vihervarpunen on taitava kiipeilijä, joka roikkuu usein oksasta pää alaspäin syöden siemeniä.[2]

Vihervarpusen laulussa on sointuvia viserryksiä ja liverryksiä sekä muiden lintujen matkintoja ja osa vihervarpusista on hyvin taitavia matkijoita. Vihervarpusen kutsuääniä ovat laskeva "tsviy" sekä nouseva "tsvii-i", joita se voi sekoittaa keskenään yhteen.[2]

Vanhoilla vihervarpusilla on täydellinen sulkasato heinä–syyskuussa. Sen kesto on keskimäärin 68 päivää. Nuoret linnut sulkivat ruumiinhöyhenensä ja osan, joskus kaikki, siiven peitinhöyhenet elo–lokakuun aikana.

Vanhin suomalainen rengastettu vihervarpunen on ollut seitsemän vuotta, yhden kuukauden ja yhden päivän vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen 13 vuoden ja kuuden kuukauden ikäinen yksilö.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihervarpusnaaras

Vihervarpusia pesii Pohjois- ja Keski-Euroopassa ja Venäjällä, josta erillinen populaatio elää Kaukoidässä. Lisäksi lajia tavataan talvehtivana Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Euroopassa arvioidaan pesivän 10–18 miljoonaa paria.[1] Suomessa vihervarpunen pesii Tunturi-Lappia lukuunottamatta koko maassa. Suomessa pesii nykyään lähes kaksi miljoonaa paria, mutta vuosien väliset kannanvaihtelut ovat suuria. Vaihtelut johtuvat erityisesti kuusen ja koivujen siemensadon runsaudesta.[3]

Suomessa vihervarpunen on pääasiassa muuttolintu ja se talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Joinakin talvina osa talvehtii Suomessakin, mutta runsaana laji esiintyy talvisin vain poikkeuksellisesti.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihervarpunen pesii havu- ja sekametsissä ja erityisesti se suosii vanhoja kuusimetsiä.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihervarpusen munia

Naaras rakentaa pesän kuuseen tai mäntyyn, usein korkealle latvukseen. Muninta alkaa Etelä-Suomessa hyvän siementalven jälkeen usein jo maalis-huhtikuun vaihteessa, normaalivuonna vapun jälkeen. Munia 4-6, yleensä 5. Naaras hautoo noin 12 vrk. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokintaan. Poikaset lähtevät pesästä runsaan 2 viikon ikäisinä. Emot huolehtivat poikueesta vielä noin pari viikkoa. Usein munitaan toinen pesye juhannuksen tienoilla.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensisijaisesti puiden siemenet. Siemensadon määrästä riippuen kuusi, koivut ja tervaleppä ovat tärkeimmät. Loppukesällä ja syksyllä myös ruohovartisten siemenet, esimerkiksi voikukka ja ohdakkeet. Talvellakin saattaa syödä talventörröttäjien siemeniä, sekä lintulaudoilla auringonkukansiemeniä ja maapähkinää. Kesällä syö myös hyönteisiä ja niiden toukkia, jotka ovat pienten poikasten ravintona tärkeä proteiinilisä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Carduelis spinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
  2. a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 380. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. Lintuatlas Viitattu 5.7.2013.
  4. Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 294. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.