Pohjanlepakko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjanlepakko
Eptesicus nilssoni.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Siipat Vespertilionidae
Suku: Eptesicus
Laji: nilssonii
Kaksiosainen nimi
Eptesicus nilssonii
(Keyserling & Blasius, 1839)
Synonyymit
  • Eptesicus nilssoni
  • Eptesicus (Eptesicus) nilssonii
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pohjanlepakko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pohjanlepakko Commonsissa

Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), aiemmin pohjan yölepakko, on maailman pohjoisin lepakkolaji, jota tavataan napapiirin pohjoispuolellakin. Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanlepakon levinneisyysalueeseen kuuluu Suomi, Norja ja Ruotsi, sekä suuri osa koillista Eurooppaa, Keski-Eurooppa laikuttaisemmin ja edelleen itään halki Aasian Tyynellemerelle asti.[3] Suomessa pohjanlepakoita on tavattu ulkosaaristosta aina Utsjoen Kevolla ja Enontekiöllä Käsivarressa. Pohjoisessa levinneisyys on tosin hyvin laikuttainen. Pääosin levinneisyyden pohjoisrajana on 69. leveyspiiri.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanlepakon pituus ilman häntää on 48–70 mm. Siipien kärkiväli on 23,5 ja 28 cm välillä. Eläin painaa noin 8–24 grammaa. Kullanhohtoiset selkäkarvat ovat lajin erityistuntomerkki[2]. Myös selvä väriraja tumman niskan ja vaalean kurkun välillä auttaa tunnistamisessa.

Horrostava pohjanlepakko.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanlepakko on alun perin metsä-, viljely- ja vuoristoseutujen sekä asutuskeskusten laji, mutta Pohjolassa se on sopeutunut muihinkin elinympäristöihin. Pohjanlepakon päivä- ja talvehtimispiilot ovat useimmiten rakennuksissa. Näin ollen pohjanlepakko on levinneisyydeltään ja kannan tiheydeltään tiukasti sidoksissa ihmiseen.

Lisääntyminen ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanlepakko parittelee syksyllä ja synnyttää kesä-heinäkuun vaihteessa 1–2 poikasta. Se on horroksessa yleensä lokakuusta huhtikuuhun. Sen elinikä on enimmillään 14–15 vuotta.

Aktiivisena aikanaan se viettää päivät puunkoloissa, luolissa ja rakennuksissa[3]. Yöt ovat sen saalistusaikaa. Pohjanlepakko saalistaa 5–20 metrin korkeudella, pääosin puiden läheisyydessä. Pohjanlepakon ruokalistalle kuuluvat monenlaiset hyönteiset vaihdellen sääskistä kovakuoriaisiin, perhosiin, varsinkin yökkösiin, sekä korentoihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stubbe, M., Ariunbold, J., Buuveibaatar, V., Dorjderem, S., Monkhzul, Ts., Otgonbaatar, M., Tsogbadrakh, M., Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Aulagnier, S. & Coroiu, I.: Eptesicus nilssonii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Pohjanlepakko Keskisuomalainen. Viitattu 8.9.2010.
  3. a b Eptesicus nilssonii IUCN Red List. 2008. Viitattu 8.9.2010. (englanniksi)