Töyhtötiainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Töyhtötiainen
Lophophanes cristatus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tiaiset Paridae
Suku: Tiaiset Parus
Laji: cristatus
Kaksiosainen nimi
Parus cristatus
Linnaeus, 1758 [1]
Levinneisyyskartta
Lophophanes cristatus distribution map.png
Synonyymit
  • Lophophanes cristatus (Linnaeus, 1758) [2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Töyhtötiainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Töyhtötiainen Commonsissa

Töyhtötiainen (Parus cristatus, syn. Lophophanes cristatus) on pieni ruskeaselkäinen tiaisten heimoon kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Töyhtötiainen on 11–13 cm pitkä ja noin 11 g painava lintu, jonka tärkein tuntomerkki on päässä oleva raidallinen töyhtö. Linnun kaulassa on musta rengas. Selästä lintu on väritykseltään harmaanruskea, alapuoli on kellanvalkea. Pää on mustanvalkea. Vanha lintu eroaa nuoresta ainoastaan kuluneemman pyrstönsä takia. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Äänet ovat tiaismaisen hentoja tiitityksiä. Lajityypillinen ääni on nopea ja reipas ”kirririki-kirririki…”. Laulu muistuttaa edellä mainittua ääntä, mutta on voimakkaampaa ja koiras toistelee sitä pitkinä sarjoina. Laulukausi alkaa jo helmikuun kirkkaina pakkaspäivinä, ja on vilkkaimmillaan maaliskuussa ja huhtikuun alkupuolella ennen pesinnän alkamista.

Vanhin suomalainen rengastettu töyhtötiainen on ollut vähintään kymmenen vuotta ja kymmenen kuukautta vanha.[3] Se on samalla Euroopan vanhin töyhtötiainen.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Töyhtötiainen on Suomessa yleinen havumetsissä aina Ahvenanmaalta Ouluun. Se pesii lähes koko Euroopassa. Suomessa laji on vähentynyt viime vuosina, mahdollisesti metsien hakkuiden seurauksena. Pesimäkantamme oli 1980-luvun lopulla 200 000 – 400 000 paria, määrä vaihtelee vuosittain muun muassa talvikuolleisuuden ja pesimämenestyksen takia. Euroopassa pesii arviolta 3,6–4,9 miljoonaa paria, mihin ei ole laskettu mukaan Venäjän pesimäkantaa.[5] Esiintymisalueen koko on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 8,6–32 miljoonaa yksilöä.[1] Töyhtötiainen ei esiinny maapallolla muualla kuin Euroopassa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parus cristatus czubatka AM.jpg

Töyhtötiaisia esiintyy havupuuvaltaisissa metsissä. Suosittuja ovat varsinkin vanhat kalliomänniköt, joissa muuten on niukasti lintuja. Edellytyksenä on lahojen, pesäpuiksi soveltuvien puiden olemassaolo. Laji karttaa laajoja aukeita, eikä muutenkaan juuri liiku kotiuduttuaan kerran johonkin paikkaan. Ainoastaan nuoret linnut vaeltavat hiukan. Töyhtötiainen elää talvisin sekaparvissa muiden tiaisten kanssa jakaen niiden kanssa puun eri osat ravinnonhankintaan. Talvella laji vierailee myös lintulaudoilla, mutta eksyy harvoin keskikaupungille.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crested Tit 2.jpg

Töyhtötiaisen pesä on tiaisten tapaan kolossa, ja sen korkeus maasta vaihtelee metristä muutamaan metriin, ei kuitenkaan kovin korkealle. Naaras tekee itse kolon lahoon puuhun tai pesii vanhoihin koloihin. Naaraan tehtävänä on myös pesämateriaalien keruu. Joskus se kelpuuttaa pöntön pesäkseen. Kerran pariuduttuaan linnut pysyvät pareina ikänsä ja hyvän pesäkolon löydettyään voivat käyttää sitä useita vuosia.

Töyhtötiainen munii usein jo huhtikuussa 4–8 (keskimäärin 5,3) valkeaa punapilkkuista munaa, joita naaras hautoo noin kaksi viikkoa. Koiras ruokkii naarasta haudonnan aikana. Molemmat emot ruokkivat poikasia 18–22 vuorokautta kunnes ne oppivat lentämään, ja usein vielä pitkään sen jälkeenkin.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Töyhtötiaisen ravintona ovat siemenet, katajanmarjat, hyönteiset ja hämähäkit sekä tali ja muut lintulautojen tarjoomukset, kuten leivänmurut ja kauraryynit. Töyhtötiainen hankkii ravintonsa puiden alaoksilta tai maasta. Talven varalle se piilottaa kätköjä kaarnan rakoihin ja jäkälän alle. Mikäli lintu ei löydä kätköään, joku toinen saattaa syödä sen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Parus cristatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 21.2.2014. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Lophophanes cristatus (TSN 560873) Viitattu 2.2.2011. (englanniksi)
  3. Rengastajatoimikunta: Rengastajan vuosikirja 2006. Rengastustoimisto. Helsinki.
  4. EURING
  5. Birdguides

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haartman, Lars von 1963: The Crested Tit on the Åland islands. – Ornis Fennica 40:12–20.
  • Laaksonen, Matti & Lehikoinen, Esa 1976: Age determination of Willow and Crested Tits Parus montanus and P. cristatus. – Ornis Fennica 53:9–14.