Hippiäinen
Sivulta puuttuu | Hippiäinen | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Regulus regulus (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Hippiäinen Wikispeciesissä |
Hippiäinen (Regulus regulus) on pienikokoinen varpuslintu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuntomerkit
Hippiäinen on Suomen ja koko Euroopan pienikokoisin lintu: sen pituus on vain noin 8,5–9,5 cm[2] ja paino 4–7 g. Hippiäisen ruumis on pallomainen ja sen pyrstö ja kaula ovat lyhyet. Nokka sillä on pitkä ja hento. Havumetsien pyöreä, touhukas pallero on yläpuolelta vaaleanruskea ja alapuolelta vaaleanharmaa. Päälaella kulkee mustareunainen pitkittäisjuova, joka koiraalla on oranssi ja naaraalla keltainen. Pyrstö on lyhyt ja siivellä on valkea siipijuova, jonka takana on musta täplä.
Kuusimetsiköstä kantautuva hippiäisen laulunsäe on veivaava, kirkas, peräkkäin toistuva ja hyvin korkea. Vanhempien ihmisten onkin vaikea kuulla hippiäistä. Kutsuääni on korkeaa sirinää.
Vanhin suomalainen rengastettu hippiäinen on ollut 3 vuotta 8 kuukautta vanha. Euroopan vanhin oli brittiläinen 5 vuoden 1 kuukauden ikäinen hippiäinen.
[muokkaa] Levinneisyys
Hippiäistä tavataan Euroopassa ja osassa Aasiaa. Suomessa se pesii koko maassa yleisenä havumetsissä aina Metsä-Lappiin saakka. Suomen pesimäkanta on suuruusluokaltaan 0,5–1,3 miljoonaa paria. Euroopassa pesii 9–12 miljoonaa hippiäisparia, painopisteen ollessa pohjoisessa.
Hippiäinen on osittaismuuttaja. Syys–lokakuussa pääosa hippiäisistämme muuttaa Keski-Eurooppaan ja palaa sieltä maalis–huhtikuussa.
[muokkaa] Elintavat
Osa hippiäisistä muuttaa Keski-Eurooppaan talvehtimaan ja palaa sieltä huhtikuussa. Lähes puolet hippiäisistä jää kuitenkin talvehtimaan Suomeen, ja ankarat pakkastalvet saattavat johtaa koko talvehtijakannan menehtymiseen. Suomen pakkasiin jääminen kuitenkin hyödyttää talvehtijoita: ne saavat vallatuksi parhaat pesimäpaikat ennen muuttajia. Kylminä talviöinä hippiäinen voi pudottaa ruumiinlämpöään kymmenen astetta, mutta silti ero ulkoilmalämpötilaan voi olla jopa 50–70 astetta. Energian saamiseksi tulipalopakkasilla hippiäisen täytyy löytää n. 3 grammaa ravintoa päivässä. Talvella hippiäiset lyöttäytyvät tiaisparvien matkaan.
Alati levottomana puustossa liikkuvaa hippiäistä on vaikea saada näkyviin. Mikäli se onnistuu, on tunnistaminen helppoa: vihreänharmaa, rauhattomana alituiseen korkeasti visertelevä pikkulintu ei pysy hetkeäkään aloillaan vaan pyrähtelee jatkuvasti oksalta toiselle. Hippiäinen on aito kuusimetsän laji, mutta muuttomatkoilla sitä saattaa tavata muunkinlaisissa ympäristöissä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Hippiäiset tekevät taidokkaan pallomaisen pesänsä kuusenoksan alapuolelle rakentaen sen hämähäkinseiteistä, sammalista ja jäkälistä. Toukokuussa naaras munii 8–12 munaa ja hautoo niitä 15–17 vuorokautta. Molemmat emot ruokkivat poikasia pesässä 17–22 vuorokautta. Pesän ulkopuolella ruokkiminen tapahtuu koiraan toimesta naaraan hautoessa jo toista pesuetta.
[muokkaa] Ravinto
Suurimman osan ravinnostaan hippiäinen saa kuusesta.[3] Sen ruokavalioon kuuluvat mm. hyönteiset, toukat, kotilot ja hämähäkit.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Regulus regulus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 310 ja 311. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- ↑ Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 114. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Hippiäinen Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
- ITIS: Regulus regulus (englanniksi)
