Sianpuolukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sianpuolukka
Arctostaphylos uva-ursi.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Suku: Sianpuolukat Arctostaphylos
Laji: uva-ursi
Kaksiosainen nimi
Arctostaphylos uva-ursi
(L.) Spreng.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sianpuolukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sianpuolukka Commonsissa

Sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) on sianpuolukoihin (Arctostaphylos) kuuluva talvivihanta varpukasvi. Laji muistuttaa paljon puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea).[1] Sianpuolukka kasvaa mattomaisesti, ja sen kasvukorkeus on 5–15 senttimetriä. Sen marjat ovat pallomaisia ja kirkkaanpunaisia. Lajin levinneisyysalue on hajanainen Euroopassa. Sitä kasvaa kuitenkin laajalla alueella Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Sianpuolukoita on aiemmin käytetty parkitsemiseen, ja lisäksi siitä tehtyä rohtoa on aiemmin myyty apteekeissa. Marja sen sijaan on mauton, vaikkakin sitä on saatettu käyttää hätäruokana.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sianpuolukka esitettynä Franz Eugen Köhlerin teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897).

Sianpuolukan rennosti kasvavat varret ovat 0,2–1 metrin pituisia ja muodostavat mattomaisia kasvustoja. Kasvin kasvukorkeus on 5–15 senttimetriä. Talvehtivat lehdet ovat varressa kierteisesti. Lehden lapa on kova, vastapuikea, 12–30 mm pitkä ja ehyt- mutta ripsilaitainen. Puolukasta poiketen lehdet ovat pilkuttomat. Ruukkumaiset, lyhytperäiset kukat vaihtelevat väriltään vaaleanpunaisista vihertävänvalkoisiin. Teriö on 5–6 mm pitkä ja viisiliuskainen. Heteitä on kymmenen. Sianpuolukka kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Sileä, kirkkaanpunainen pallomainen marja on kooltaan 10 millimetriä ja kypsänäkin kiinteä; sen malto on jauhoinen ja mauton.[2][3][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sianpuolukan levinneisyysalue Euroopassa on hajanainen ja keskittyy Pohjois- ja Itä-Eurooppaan sekä eteläisen Euroopan vuoristoalueisiin. Sitä tavataan yleisesti Irlannissa ja Skotlannissa, kaikissa Pohjoismaissa, Pohjois-Saksassa, Puolassa, Baltian maissa, Valko-Venäjällä ja Venäjän pohjoisosissa. Etelämpänä lajia tavataan muun muassa Pyreneillä, Alpeilla, Apenniineilla, Balkanin vuoristoalueilla, Karpaateilla ja Kaukasuksen alueella. Levinneisyysalue jatkuu Venäjän Aasian puoleisilla alueilla läpi Keski-Siperian aina Tyynellemerelle saakka. Sianpuolukkaa tavataan myös laajalla alueella Pohjois-Amerikassa Alaskasta ja Kanadasta Yhdysvaltojen keskiosiin.[1] Suomessa sianpuolukka on alkuperäislaji, jota tavataan koko maassa.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sianpuolukka kasvaa kuivissa kangasmetsissä, harjuilla, kallioilla, aurinkoisilla hiekka- ja sorapenkereillä sekä tunturikankailla.[2] Hyvillä avoimilla ja aurinkoisilla kasvupaikoilla se saattaa muodostaa jopa useita neliömetrejä kattavan kasvuston, jolla voi olla ikää useita kymmeniä vuosia.[3]

Sianpuolukan tuholaisia ovat sianpuolukkapöhöt (Exobasidium uvae-ursi ja E. sydowianum) sekä sianpuolukkakirva (Aphis uvae-ursi).[5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sianpuolukka sisältää parkkiaineita ja sitä onkin aikaisemmin käytetty parkitsemiseen. Se on myös värikasvi, josta saadaan mustaa tai harmaata väriä.[1]

Sianpuolukasta tehtyä rohdosta saattoi aikaisemmin ostaa apteekista. Kasvin kuivattuja lehtiä käytettiin virtsateiden-, virtsarakon- ja munuaistulehduksien hoidossa. Rohdon vaikutus perustuu arbutiiniin, joka on eräs hydrokinonijohdannainen. Sianpuolukan lehdistä tehtyä rohdosta ei kuitenkaan suositella pitkäaikaiseen käyttöön eikä raskauden ja imettämisen aikana, koska sen vaikuttavat aineet ovat myrkyllisiä antiseptisistä vaikutuksista huolimatta.[6][7] Sianpuolukka on edelleen tärkeä lääkekasvi, josta uutetaan lääkettä rakkotulehduksiin.[3]

Sianpuolukan kuivat marjat ovat myrkyttömiä mutta mauttomia. Tähän viittaavat lajin monet kansanomaiset nimet, kuten sianpuola, sianmarja, koiranpuolukka, jauhopuolukka ja pahapuolukka.[3] Marjoja on kuitenkin käytetty pula-aikoina leivän seassa hätäruokana.[1]

Sianpuolukkaa käytetään myös puutarhoissa maanpeitekasvina esimerkiksi paikoissa, joissa nurmikko ei menesty.[2][7]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen puu- ja pensaskasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Alanko, Pentti & Palmén, Annikki & Tigerstedt, Peter M. A.. 2. uudistettu painos. Dendrologian seura – Dendrologiska Sällskapet r.y., Helsinki 1992.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran: Mjölon (myös levinneisyyskartta) 1999. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 18.7.2012. (ruotsiksi)
  2. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 210.
  3. a b c d Oulun kasvit 2005, s. 144.
  4. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 458.
  5. Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 170.
  6. Suomen terveyskasvit 1982, s. 242.
  7. a b Raassina, Palmgren, Hujala: Yrttitarha (hakusana sianpuolukka) 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 18.7.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]