Lydia Koidula

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lydia Koidula A-37-3152.jpg
Syntynyt 24. joulukuuta 1843
Vana-Vändra
Kuollut 11. elokuuta 1886
Kronstadt
Ammatit kirjailija
Kansallisuus virolainen
Äidinkieli saksa
Tuotannon kieli viro
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Lydia Koidula (24. joulukuuta 1843 Vana-Vändra11. elokuuta 1886 Kronstadt), oik. Lydia Emilie Florentine Jannsen, myöh. Michelson, oli virolainen kirjailija ja Viron kansallisrunoilija. Hän oli lisäksi virolaisen sanomalehtityön uranuurtaja.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koidula syntyi sivistyneistöperheeseen vuonna 1843. Hänen isänsä Johann Voldemar Jannsen oli opettaja, ja tytärkin sai oppia Pärnun tyttökoulussa. Isä toimitti vuosina 1857–1863 kansallisromanttisesti painottunutta Pärnu Postimeestä, joka oli Viron ensimmäinen sanomalehti, ja tytär avusti häntä. Sanomalehtityössä Koidula oppi käyttämään sujuvasti viroa, vaikka perheen kotikieli oli saksa.

Perhe muutti vuonna 1863 Tarttoon, jossa Jannsen ryhtyi julkaisemaan uutta Eesti Postimees -lehteä. Koidulan ensimmäiset runot ilmestyivät tässä lehdessä, ja jo vuonna 1866 ilmestyi hänen esikoiskokoelmansa Waino-Lilled (’Kedon kukkia’). Heti seuraavana vuonna ilmestyi toinen kokoelma Emajõe ööbik (’Emajoen satakieli’), jonka sisältö oli jo vahvasti isänmaallista. Kirjailijanimeksi vakiintui Lydia Koidula, mutta hän käytti myös salanimiä L. Blatt ja Emajõe Ööpik[1]. Nuo kaksi kokoelmaa jäivät Koidulan elämän aikana ainoiksi kokonaisiksi kokoelmiksi, mutta hän julkaisi runojaan lehdissä, kokoelmissa ja muissa julkaisuissa. Ensimmäinen hänen runojensa kokoomateos ilmestyi Virossa vasta 1925[2].

Ote Koidulan kirjoittamasta sikermästä Suomen silta sadan kruunun setelissä: Silla otsa ühendatud, Kandes ühte isamaad, Tõe templiks pühendatud... Nägu — millal tõeks saad?!

Vuonna 1869 pidettiin Viron ensimmäiset laulujuhlat, jotka syntyivät Jannsenin aloitteesta ja joille Koidula kirjoitti ensimmäisen vironkielisen näytelmän. virolaisen sävellystyön isä Aleksander Kunileid (1845-1875) sävelsi laulujuhlille kaksi Koidulan runoa[2]. Juhlat nostattivat Koidulassa kansallisromantiikkaa, heimoaatetta ja myös kiinnostusta Suomea kohtaan. Hän ryhtyi kirjeenvaihtoon suomalaisen ystävänsä Antti Jalavan kanssa. Vuonna 1871 Koidula matkusti isänsä ja veljensä kanssa Suomeen viettämään heimokansojen juhlaa. Hän tapasi Jalavan ohella monia suomalaisia kulttuurivaikuttajia, muun muassa J. V. Snellmanin, Elias Lönnrotin ja Yrjö Koskisen. Matkan jälkeen suhteet Suomeen tosin hiipuivat. Viron poliittiset kiistat masensivat Koidulaa kovasti.

Monta kosintaa torjunut Koidula meni yllättäen vuonna 1873 naimisiin latvialaisen sotilaslääkärin Eduard Michelsonin kanssa. Avioliitto vei Koidulan Kronstadtiin, jossa hänen aviomiehensä työskenteli. Muutos oli suuri niin kielellisesti kuin kulttuurillisesti. Koidula ei viihtynyt uudessa kotikaupungissaan, ja hänen runoutensa sai melankolisen sävyn. Koidula ei silti lopettanut runoilua, vaan hänen Kronstadtin-aikansa tuotanto on varsin runsas.

Koidulan terveys oli ollut nuoresta asti heikko. Viimeisinä vuosinaan hän sairastui syöpään, johon hän lopulta menehtyi Kronstadtissa vuonna 1886.

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koidulan merkitys Viron runoudelle oli suuri, ja hänen arvonsa on vain noussut. Pärnussa sijaitsee runoilijalle omistettu Lydia Koidulan museo ja hänen muistopatsaansa. Koidula on ainoana virolaisena naisena päässyt seteliin. Setelin arvo oli 100 kruunua.

Kun Koidulan syntymästä oli kulunut 150 vuotta, hänen kunniakseen ilmestyi 14. joulukuuta 1993 postimerkki. Se oli Viron uuden itsenäisyyden ajan ensimmäinen varsinainen kulttuuriin suoraan liittyvä postimerkki.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksiin ei ole laskettu mukaan antologioita ja muita kokoelmia.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekijänimellä Lydia Jannsen.

  • Ojamylläri ja hänen miniänsä (Uusi Suometar, 1879) (Ojamõlder ja tema minija, 1863)

Suomennetut runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Eestin multa ja eestiläinen sydän", "Laulun pakko", "Miksi itket?", "Synnyinmaalle ennen kuolemaa", "Tarina" teoksessa Eestin runotar : virolaisen lyriikan antologia (toim. Elsa Haavio, WSOY,1940)
  • "Ehtoolla","Isänmaan hautaus", "Vapauden kuolleista nouseminen" Paavo Cajander, Runoelmia, Kirja, 1914
  • "Miks' sä itket kukkaseni?" "Äidin sydän" teoksessa Kansanvalistusseuran kalenteri
  • "Oi, hautaan vapautes!" teoksessa Viron päivä: ohjelmavihkonen heimokansamme vapaustaistelun avustamiseksi toimeenpantavia iltamia varten (Edistysseurojen kustannus, 1919)
  • "Syksy" teoksessa Iltalaulu (WSOY, 1971)
  • "Äidin sydän" julkaistu teoksissa Elämäni runot (Otava, 2009 ISBN 978-951-1-23575-0) ja Äideistä parhain: runoja äidille (toim. Tuula Simola Otava, 1997 ISBN 951-1-14668-8)

Suomentamattomia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Emajõe ööbik (H. Laakmann 1867)
  • Fr. R. Kreutzwaldi ja L. Koidula kirjavahetus 1867–1873 (Eesti Riiklik Kirjastus, 1962)
  • Ilus oled, emapind (Tormikiri 2002)
  • Kaks juttu (Eesti Kirjanduse Seltsi Koolikirjanduse toimkond 1923)
  • Kogutud luuletused (Eesti kirjanduse selts 1925)
  • Koidula ja Almbergi kirjavahetus (Eesti kirjanduse selts 1925)
  • Koidula kirjad omakseile (1926)
  • Kolm juttu ja "Säärane mulk" (Eesti Kirjastus 1944)
  • Kreutzwaldi ja Koidula kirjavahetus 1–2 (Eesti kirjanduse selts 1910-1911)
  • Luuletused (Eesti Raamat 1969)
  • Luuletusi (Tallinna Riiklik Tarbekunsti Instituut 1948)
  • Lydia Koidula (1967)
  • Meil aia-äärne tänavas (Eesti riiklik kirjastus 1957)
  • Minu armsa taadile F.J. Wiedemann 16-maks Septembriks 1880 (H. Laakmann 1880)
  • Mu isamaa on minu arm (Eesti Raamat 1978)
  • Näidendid (Ilukirjandus ja Kunst 1946)
  • Saaremaa onupoeg (ensiesitys Vanemuinen teatterissa 24.6.1870[2])
  • Särane Mul’k, ehk, Sada wakka tangusoola (1872)
  • Teosed 1–2 (Eesti riiklik kirjastus 1957)
  • Waino-Lilled (Ch. Assafrey 1866)
  • Valik luulet (Ilukirjandus ja Kunst 1948)
  • Valitud laulud (ERK 1934)
  • Valitud luuletused (1949)
  • Väike luuleraamat (Eesti Raamat 1967)

Koidulaan liittyvää kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kootut teokset julkaistu vuonna 1957
  • Kirjeenvaihto julkaistu neljänä niteenä
  • Aino Kallaksen tekemä elämäkertaromaani Tähdenlento (1918)
  • Arthur Adsonin näytelmä Lauluisa ja kirjaneitsi (1931)
  • Hella Wuolijoen näytelmä Koidula (1932)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ester, Viron kansalliskokoelma
  • Fennica, Suomen kansallisbibliografia
  • Friberg, Maikki 1920: Tieni varrella tapaamia 1. Naisten Ääni, Helsinki.
  • Helka, Helsingin yliopiston kirjastot
  • Hiltunen, Juhani: Lydia Koidula – Viron kansallisen kevään runoilija ja Suomen sillan rakentaja. Etelä-Saimaa 26.3.2000.
  • Löytöretkellä Pärnussa. Pärnun kaupunki.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta, viitattu 6.4.2012
  2. a b c d Jari Forsblom: Postimerkki - taidegrafiikkaa, Eesti Filatelistit ry, viitattu 6.4.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: