Pystynävertäjä
Sivulta puuttuu | Pystynävertäjä | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Tomicus piniperda (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Pystynävertäjä (Tomicus piniperda) on noin neljän millimetrin mittainen kaarnakuoriainen, joka on yksi vahingollisimpia männyn hyönteistuholaisia. Lisääntymiskykyiset pystynävertäjät parveilevat keväällä, kun lämpötila on vähintään 12°C:tta Etelä-Suomessa huhtikuun lopussa Pohjois-Suomessa 2–4 viikkoa myöhemmin. Parveilu kestää kaksi viikkoa.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Aikuinen pystynävertäjä on musta tai punaruskea 3–5 millimetriä pitkä. Takapään pisterivien välissä ei ole nystyröitä.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pystynävertäjä lisääntyy kuorellisessa mäntypuutavarassa kuten männyn tukkipinoissa, kannoissa, tuulenkaadoissa ja kuolevissa pystypuissa. Aikuiset porautuvat männyn kaarnan läpi munimaan tuoreeseen puutavaraan. Ne valitsevat siis yleensä jo ennestään heikentyneen puun, jonka nila on kuitenkin vielä tuoretta. Aikuiset pystynävertäjät kaivertavat kuoren alle pituussuuntaisen 6-14 cm emokäytävän ja munivat käytävän molemmin puolin. Kaivamistyöstä jää merkiksi ruskeaa purua kuoren alle ja emokäytävä pihkoittuu. Valkeat jalattomat toukat kehittyvät kuoren alla ja ne syövät kuoren alustan kokokaan puruksi. Muninta, toukka ja kotelovaihe kestävät kaksi kuukautta.
Tuhot [muokkaa]
Uudet aikuiset poistuvat kuoren alta keski- ja loppukesällä ja lentävät lähellä olevien mäntyjen latvuksiin. Ne kaivertavat yleensä ensimmäisen tai toisen vuoden kasvaimia ontoiksi, jolloin latvukset katkeavat tuulen tai lumen voimasta. Pystynävertäjän tuhot kohdistuvat männyn fysiologisesti tärkeään osaan eli latvuston ylimpään kolmannekseen, missä yhteyttäminen on tehokkainta. Menetetyn neulasbiomassan ja yhteyttämistehokkuuden laskun takia puun paksuuskasvu hidastuu. Latva voi myös kuivua, kun nestevirtaukset vähenevät hidastuneen haihdunnan takia. Usean perättäisen kasvainsyöntivuoden seurauksena männyn latvusto harsuuntuu ja siitä kehittyy piikkimäinen. Jos aikuisten ja toukkien syömäkuviot puun nilakerroksessa ulottuvat rungon ympäri, voi puu kuolla pystyyn nestevirtausten pysähdyttyä. Pystynävertäjät ovat yleisimpiä tuholaishyönteisiä, jotka seuralaistuholaisina voivat tappaa jo ennestään heikentyneitä mäntyjä. Pystynävertäjä kuljettaa mukanaan puutavaraan myös sinistäjäsieniä.
Torjunta [muokkaa]
Kuorellinen mäntypuutavara tulisi poistaa metsästä ennen parveiluaikaa. Myös myrskytuhoissa kaatuneet merkittävät määrät kaatuneita männyn runkoja tulee kerätä pois viimeistään seuraavana kesänä ennen puutavaran pois kuljettamiselle säädetyn määräajan päättymistä. Kun mänty on hakattu 1. 9.- 31.5. välisenä aikana tulee kuorellinen puutavara kuljettaa pois hakkuualueelta tai välivarastosta Etelä-Suomessa viimeistään kesäkuun loppuun mennessä (1.7.) ja Pohjois-Suomessa heinäkuun puolessa välissä (15.7.)
Enintään sadan motin mäntytukkia tulee sijoittaa 200 metrin päähän siemenpuu- tai suojuspuumetsiköstä tai nuoresta kasvatusmetsästä ja sadan metrin päähän muusta metsiköstä. Yli sadan motin varastot vastaavasti 400 metrin ja 200 metrin päähän. Ennen parveilua puutavara voidaan myös suojata metsässä joko peittämällä tukkipinot kokonaan, kuorimalla tukit, ruiskuttamalla ne torjunta-aineilla, varastoimalla veteen tai sadettamalla (vähintään kahdeksan viikkoa).
Pystynävertäjät talvehtivat mäntyjen tyvikaarnassa ja karikkeessa. Ne vetäytyvät talvilepoon lokakuun tienoilla lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle. Keväällä aikuiset joko aloittavat lisääntymisparveilun tai lentävät suoraan mäntyjen latvuksiin (nuoret vielä lisääntymiskyvyttömät aikuiset). Pystynävertäjää ja vaakanävertäjää kutsutaan myös yhteisnimellä ytimennävertäjät. Ne kuuluvat samaan kaarnakuoriaisten sukuun (Tomicus sp.).
Lähteet [muokkaa]
- FINLEX ® - Valtion säädöstietopankki. Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta 8.2.1991/263. Viitattu 7.11.2011
- Heliövaara, K. Metsäeläintieteen perusteet 2010. Helsingin yliopisto
- Väkevä, J.,Pouttu, A.,Kankaanhuhta, V. Pystynävertäjä Metla. Viitattu 7.11.2011.
