Sarvijaakko
| Sarvijaakko | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Acanthocinus aedilis (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Sarvijaakko (Acanthocinus aedilis) on sarvijäärien heimoon (Cerambycidae) kuuluva kovakuoriainen, joka elää vain hyvin heikkokuntoisissa tai kuolleissa männyissä. Tavataan harvoin myös kuusella. Sitä esiintyy metsissä Euroopassa, Venäjällä ja Keski-Aasiassa. Suomessa laji esiintyy lähes kaikkialla, paitsi aivan pohjoisimmissa paikoissa. Laji tunnetaan pitkistä tuntosarvistaan. Koiraan tuntosarvet ovat pidemmät kuin naaraan, pisimmät suomalaisilla hyönteisillä. Koiraan tuntosarvet ovat suunnilleen viisi kertaa ja naaraan kaksi kertaa ruumiin pituiset.
Sarvijaakon toukat kilpailevat elintilasta vahingollisen ja erittäin merkittävän männyn tuhohyönteisen pystynävertäjän (Tomicus piniperda) toukkien kanssa. Ne kehittyvät Suomessa maalis-huhtikuussa.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Metsäntutkimuslaitos (Metla): Sarvijaakko (Acanthocinus aedilis)
- UPM-Kymmene, Kari Heliövaara: Metsiemme kovakuoriaisia, Sarvijaakko (Acanthocinus aedilis) sivu 26
Sivulta puuttuu