Kirjanpainaja
| Kirjanpainaja | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Ips typographus Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
| |
Kirjanpainaja (Ips typographus) on noin puolen sentin mittainen kaarnakuoriainen. Se on taloudellisesti merkittävin kuusta vioittava runkotuholainen. Tuulenkaadoissa ja heikentyneissä pystypuissa lisääntyvät kirjanpainajat parveilevat touko-kesäkuussa, jolloin koiraat iskeytyvät puun paksun kaarnan alle ja houkuttelevat paikalle naaraita. Naaraat kaivertavat emokäytävänsä ja laskevat munat käytävän reunoille. Munista kuoriutuu toukkia, jotka nakertavat käytäviä ja lopulta koteloituvat. Koteloista kuoriutuvat aikuiset kirjanpainajat.
Kirjanpainajat saavat aikaan puiden nestevirtausten katkeamisen ja siten puiden heikkenemisen. Jos syömäkuvioita on laajasti puun rungon ympäri asti, puut kuolevat. Kirjanpainajien mukana puihin tulee myös sinistäjäsieniä, jotka osallistuvat yhdessä hyönteisen kanssa puun tappamiseen.
Keskeinen kirjanpainajien torjuntakeino on tuoreen, kuorellisen kuusipuutavaran ja tuulenkaatojen kuljettaminen metsästä pois ajoissa ennen hyönteisten lisääntymistä. Ellei puiden poistaminen ole mahdollista tulisi puutavara käsitellä kasvinsuojeluaineilla tai kuoria, peittää tai sadettaa kahden kuukauden ajan kesäkuun alusta lukien.
Sivulta puuttuu