Saariselkä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saariselän kylä kuvattuna Iisakkipäältä

Saariselkä (pohjoissaameksi Suoločielgi, kirjaimellisesti Saariselkä) on Inarin, Savukosken ja Sodankylän kunnissa, osittain Urho Kekkosen kansallispuiston alueella sijaitseva tunturijono ja erämaa-alue. Se kuuluu UK-puisto-Sompio-Kemihaara-Natura 2000 -luonnonsuojelualueeseen.

Sen korkein tunturi on Sokosti, joka on korkeimmillaan 718 metriä merenpinnan yläpuolella. Muita Saariselän alueen tuntureita ovat muun muassa Kaunispää, Kiilopää, Ukselmapää sekä Vuomapää. Granuliitti, jota tunturit suurimmaksi osaksi ovat, syntyi noin 2 miljardia vuotta sitten. Tunturit ja jokilaaksot saivat alkunsa lohkoliikuntojen seurauksena vajaa 50 miljoonaa vuotta sitten. Viimeisin jääkausi vetäytyi alueelta 9 500 vuotta sitten.

Saariselän erämaa-alue on suosittu vaelluskohde helppokulkuisuutensa, koskemattomuutensa sekä verrattain tiheän autiomajojen ja varaustupien verkoston ansiosta. Saariselälle suuntautuvia vaelluksia aloitetaan usein esimerkiksi Raja-Joosepista, Kiilopäältä ja Kemihaarasta.

Saariselän tunturikylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riekonlinna, yksi Saariselän kylän hotelleista.

Saariselän tunturikylä sijaitsee Inarin kunnassa valtatien 4 varrella 260 kilometriä Rovaniemeltä pohjoiseen ja 30 kilometriä Ivalosta etelään (68°25.19′N, 27°24.74′E). Kylästä on pyritty tekemään tiivis kokonaisuus, jonka ansiosta mahdollisimman vähän tunturiluontoa jää rakentamisen alle ja matkailun haittoja voidaan paremmin ehkäistä. Palvelujen ja hotellien keskittäminen pienelle alueelle vähentää autoliikennettä, kun asiointi voidaan hoitaa jalan. Saariselän tunturikylän palveluja ovat monien hotellien ja ravintoloiden lisäksi mm. kaksi markettia, Alkon myymälä, käteisautomaatti, huoltoasema, designkauppa sekä informaatio- ja liikekeskus Siula. Saariselän tunturikylästä löytyy myös Pyhän Paavalin kappeli ja Inarin kunnan pelastusasema. Tilastokeskus on luokitellut Saariselän tunturikylän taajamaksi.[1]

Matkailukylän kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäämeren rannalle Petsamoon johtavan maantien valmistuminen 1930-luvulla toi myös matkailijat Saariselän alueelle. Heitä majoitti Laanilassa sijaitseva majatalo, joka oli aikaisemmin toiminut alueella kullanetsintää harjoittaneen Prospector-yhtiön konttorina. Saksalaiset polttivat rakennuksen Lapin sodassa. Suomen Matkailuliitto siirsi Rovaniemeltä vanhan parakin Kaunispään ja Urupään väliseen kuruun vuonna 1949 (Alamaja). Vuonna 1954 valmistui Kaunispään huipulle Ylämaja. Saariselälle valmistui 1953 Lapin Lasten Ystävät ry:n maja vähävaraisten perheiden lasten leirikäyttöön. Maja kuitenkin paloi 1958. Jäljelle jääneet rakennukset myytiin Virkamiesliitolle, joka oli siirrättänyt 1950-luvulla vanhan savottakämpän alueelle. Lapin Lasten Ystävät ryhtyivät rakentamaan uutta majaa Laanilaan Piispanojan töyräälle. Se kuitenkin myytiin Mannerheimin lastensuojeluliitolle vuonna 1961 ja nimettiin Laanihoviksi. Suomen Matkailuliitto osti Laanihovin vuonna 1975. Lopulta se päätyi yksityiselle yritykselle 1993. Virkamiesliiton uusi Saariselän retkeilykeskuksen rakennus valmistui 1965. Vuonna 1968 valmistui Suomen Pankin tunturimaja Saariselälle. Tämän jälkeen lukuisat suomalaiset yritykset rakensivat omat virkistys- ja edustusmajansa alueelle. Rakentaminen pysyi vilkkaana 1970-1980 -lukujen aikana. Alueelle valmistui useita hotelleja ja muita majoitusrakennuksia. 1990-luvun rakentamisen kannalta hiljaisen ajanjakson jälkeen Saariselällä on suoritettu täydennysrakentamista, muun muassa hotellien lisäsiipiä ja lomahuoneistoja sisältäviä rakennuksia.[2][3]

Hiihtokeskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiihtokeskuksen rinteet on rakennettu Kaunispäälle (kuvassa taempi huippu) ja viereiselle Iisakkipäälle (josta kuva on otettu).

Saariselkä on perinteinen hiihtokeskus ja se on luonteeltaan verraten erilainen kuin viime vuosina voimakkaasti kasvaneet suuret keskukset kuten Levi ja Ylläs. Laskettelurinteet sijaitsevat noin kilometrin päässä kylästä Kaunispään ja Iisakkipään kyljessä. Ensimmäinen hiihtohissi valmistui Kaunispään rinteeseen joulukuussa 1970. Pisimmällä rinteellä on pituutta 1300 metriä ja korkeuseroa 180 metriä. Alueen pinnanmuodostuksesta johtuen Saariselkä ei voi tarjota esimerkiksi Levin kaltaista enimmillään 2500 metrin pituutta ja 325 metrin korkeuseroa tai Ylläksen kaltaista 3000 m pituutta ja n. 450 m korkeuseroa. Tästä huolimatta rinteisiin on viime vuosina investoitu voimakkaasti, Kaunispäälle on esimerkiksi rakennettu lumilautailuun Suomen pisin street, joka sopii sekä aloittelijoille, että kokeneemmille laskijoille. Laskettelukeskuksessa rinteitä on yhteensä 11, joista viisi on valaistuja. Hissejä on viisi, joista yksi on tuolihissi. Saariselällä on käytössä etälukeva hissilippujärjestelmä.

Maastohiihto on Saariselällä vahvasti esillä. Ympäristössä kulkee 180 kilometrin latuverkosto, josta 34 kilometriä on valaistu. Lumetusjärjestelmä kattaa viisi kilometriä latua laskettelurinteiltä Laanilaan. Sen ansiosta maastohiihtokausi kestää Saariselällä lokakuusta toukokuuhun.

Magneettimäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magneettimäen muistomerkki.

Tällä nimellä tunnetaan eräs jyrkkä mäki Nelostien aikaisemmalla tielinjauksella muutama kilometri Saariselän kylästä pohjoiseen. Nimi juontuu kansanuskomuksesta, että mäessä olisi niin paljon magneettista vetoa että se veisi voimat kuorma-autojen moottoreista. Arkisempi syy löytynee 19301940-lukujen kuorma-automallien moottorien vaatimattomista tehoista ja siitä, että puuttomassa maisemassa tien todellinen jyrkkyys ei kiintopisteiden puuttuessa käy selville. Maanmittauslaitoksen kartta-aineiston korkeuskäyriä tulkiten tien pituuskaltevuus on paikoin noin 6–8 prosenttia. Tie on myös kapea ja siinä on useita tiukkoja mutkia. Magneettimäki on museotie. Tällä kunnioitetaan 1940-luvun kuorma-autoilijoiden ponnisteluja Jäämerentiellä pitääkseen liikennettä yllä Petsamoon vaativissa olosuhteissa.[4][5]

Saariselän kultahistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saariselkä tunnetaan nykyisin matkailusta, mutta alun perin paikasta tekivät merkittävän siellä tehdyt kultalöydöt. Merkkejä kullasta löysi ensimmäisenä kruununvouti Konrad Planting vuonna 1865 Luttojoen varrella. Hänellä oli matkoillaan tapana kuljettaa mukanaan vaskoolia ja etsiä kultaa. Ollessaan palaamassa Utsjoelta etelään hän yöpyi Luttojoen varressa Kaunispään juurella lähellä Saariselän nykyistä kylää, jossa teki löydön. Ensimmäisen valtauksen Saariselällä teki Johan Alfred Piponius vuonna 1871 kaivaen nykyisen Tunturihotellin Gielas-rakennuksen kohdalla kesän aikana 329 grammaa kultaa. Ensimmäinen etsintälupa oli kuitenkin myönnetty jo vuotta aiemmin pietarilaiselle Fetisoville. Eevert Kiviniemi löysi 25. syyskuuta 1935 Saariselän Luttojoelta Suomen suurimman kultahipun, painoltaan 393 grammaa. Vuonna 1902 Prospektor-yhtiö ryhtyi etsimään läheiseltä Laanilan alueelta kultaa ja rakensi alueelle konttorin ja kaivoskuilun. Kullanhuuhdonta on edelleen yksi alueen matkailuvalteista.

Saariselkä Lapin sodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimien Bristol Blenheim Mk. IV (BL-129) (ei liity välttämättä kyseisiin pommituksiin).

Jatkosodan päättäneen välirauhan ehtojen mukaisesti suomalaiset joukot joutuivat syksyllä 1944 karkottamaan maassa oleskelevat saksalaisjoukot. Tämä johti Lapin sotaan. Saariselältä etelään sijaitsevasta Tankavaarasta saksalaiset olivat vetäytyneet 31. lokakuuta 1944 kohti pohjoista. Suomalaiset olivat aiemmin 19. lokakuuta pommittaneet saksalaisjoukkojen ryhmityksiä Laanilassa ja Kaunispään rinteillä Bristol Blenheim -koneilla. Suomalaisten edettyä kohti Saariselkää 1. marraskuuta Jääkäriprikaati törmäsi Laanilan lähellä saksalaisten väijytykseen. Kaunispään taistelut alkoivat ja kaksi suomalaista pataljoonaa lähti koukkaamaan. Seuraavana päivänä suomalaiset koukattuaan 15 kilometrin matkan katkaisivat tien Kaunispäällä, mutta vahvat vihollisjoukot murtautuvat motista kohti Ivaloa. Suomalaiset saavuttivat Saariselältä 30 km pohjoiseen sijaitsevan Ivalon 5. marraskuuta.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 Tilastokeskus. Viitattu 25.3.2013.
  2. Matti Laukkanen: Tunturihotellin historiikki Viitattu 2.2.2014.
  3. http://sivut.saariselka.fi/topsafaris/index.php/fi/ohjelmapalvelut/paljonmuuta/saariselanhistoria
  4. Museosillat ja -tiet, luettelo (pdf) 3.9.2012. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 27.12.2012.
  5. Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat, s. 162-163. Museokohdeselvitys. Tampere: Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.12.2012).
  6. Suomi sodassa, s. 465. Valitut Palat, 1983. ISBN 951-9078-94-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 68°15′N, 028°10′E