Operaatio Platinakettu

Operaatio Hopeaketun hyökkäyssuunnat ja suomalaiset, saksalaiset ja neuvostoliittolaiset joukot jatkosodan alkaessa kesällä 1941. Operaatio Platinakettu oli pohjoisin, lännestä kohti Murmanskia suuntautunut hyökkäys.

Operaatio Platinakettu (saks. Operation Platinfuchs) oli toisen maailmansodan aikainen Saksan Norjan-armeijan vuoristojoukkojen operaatio Neuvostoliittoa vastaan pohjoisella rintamalla, Petsamossa ja Murmanskin alueella. Operaatio Barbarossan alussa kesällä 1941 toimeenpantu Platinakettu oli osa laajempaa Muurmannin rataa tavoitellutta operaatio Hopeakettua. Se liittyi Saksan Norjassa olevalle vuoristoarmeijalle Barbarossassa annettuun tehtävään suojata Suomelle kuuluva Petsamon alue, sen nikkelikaivokset, sekä Norjan Narvikin malmi mahdolliselta Neuvostoliiton vastahyökkäykseltä, sekä hyökätä suomalaisten joukkojen kanssa kohti Muurmannin rataa ja estää Muurmannin kautta toimitettava huolto. Murmanskista on noin sadan kilometrin matka Petsamon Kolosjoen nikkelikaivoksille ja Petsamosta Kirkkoniemeen ja Varanginvuonolle 50 kilometriä.

Operaation valmistelua

Norjaan sijoitettujen saksalaisten joukkojen komentaja kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst sai tiedon operaatio Hopeaketun sisällöstä 7. toukokuuta 1941. Muurmannin rataa vastaan oli hyökättävä kolmesta kohdasta. Vuoristoarmeijakunnan tuli hyökätä Petsamosta suoraan kohti Murmanskia (operaatio Platinakettu), XXVI armeijakunnan Sallan lautta Kantalahteen (operaatio Napakettu) sekä Suomen III armeijakunnan Kiestingin kautta kahdella divisioonalla Louheen. Hyökkäyksen varsinainen painopiste oli pohjoisessa kenraalieversti Eduard Dietlin lohkolla 2. ja 3. vuoristodivisioonan kohdalla. Hyökkäyksen ajankohta oli suunniteltu tapahtuvaksi seitsemän päivää Saksan yleishyökkäyksen alkamisen jälkeen.

Saksalaiset pioneerit aloittivat hyökkäysalueen valmistelun siviilipukuun puetun pioneerikomppanian voimin 20. kesäkuuta ja 21. kesäkuuta välisenä yönä. Loput, Tirolista, Steiermarkista ja Salzburgista kotoisin olevat joukot siirtyivät Suomen puolelle 22. kesäkuuta kello 02:31. Joukot miehittivät operaation mukaisesti kaivosalueen ja Petsamon ydinalueet samana päivänä. Neuvostoliiton konsuli Markkinassa ehti raportoida Moskovaan joukkojen siirrosta, ennen kuin Gestapon miehet valtasivat konsulaatin, jonka henkilökunta vangittiin ja luovutettiin tarkkailijana toimineelle Suomen Valpolle, arkistot takavarikoi Gestapo.

Maastontiedustelu Suomen alueella Neuvostoliiton rajalle saatiin valmiiksi 24. kesäkuuta 1941 mennessä. Jatkosota alkoi 25. kesäkuuta.

Operaatio Platinakettu

Saksan 2. vuoristodivisioona

Kenraalieversti Eduard Dietlin komentamien 2. ja 3. vuoristodivisioonan tehtävänä oli ylittää Titovka eli Vaalesjoki kahdessa paikassa. Pohjoisempana 2. vuoristodivisioonan 136. jalkaväkirykmentin piti hyökätä Kalastajasaarentoon pohjoiseen ja samalla edetä Muotkavuonon etelärantaa pitkin kohti vuonon pohjukkaa, mistä alkaisi Titovkan ja Läntisen Litsajoen välinen yhdystie. Tavoitteena oli Litsajoki. 137. jalkaväkirykmentin tuli 136. jalkaväkirykmentin eteläpuolella edetä kohti neuvostoliittolaisten bunkkerilinjaa ja sen läpäistyään ylittää Titovkajoki ja edetä Litsan länsipuolelle.

Hyökkäyksen edellytyksenä oli se, että Kalastajasaarento eristetään mantereesta, jottei sieltä voida iskeä Titovkaan hyökkäävien joukkojen sivustaan. Maastotiedustelun perusteella oli Titovkan kylässä todettu olevan osia NKVD:n rajarykmentistä sekä lentokenttä.

Hyökkäys alkoi 29. kesäkuuta siten, että 136. jalkaväkirykmentti sulki Kalastajasaarennon yhteydet mantereeseen, valtasi Titovkajoen ylittävän sillan sekä eteni Titovkan kylään, mistä Neuvostoliitto oli jo evakuoinut niin lentokentän kuin NKVD:n rajarykmentin.

Etelämpänä 137. jalkaväkirykmentti eteni neuvostoliittolaisten betonibunkkerilinjalle, ja kykeni sumussa läpäisemään puolustuslinjat jättäen bunkkerit myöhemmin vallattavaksi. Bunkkerit vallattiin lopulta liekinheitinten avulla, ilmatorjuntatykkien suorasuuntaustulen ja Stuka-syöksypommittajien tukemana. Huomattavilta osiltaan siperialaisista joukoista koostuneet saarretut puolustajat taistelivat sitkeästi, eikä koko bunkkerilinjasta jäänyt henkiin kuin sata sotavangiksi otettua neuvostosotilasta.

30. kesäkuuta mennessä kenraalimajuri Ernst Schlemmerin komentamat 2. vuoristodivisioonan etummaiset joukot olivat tavoittaneet Litsajoen.

Saksan 3. vuoristodivisioona

3. vuoristodivisioonan 138. jalkaväkirykmentin tuli edetä Titovkan yli ja Tsaprjärven pohjoispuolelta kohti Litsajokea, kun taas 139. jalkaväkirykmentin hyökkäyssuunta kohti Muotkavuonoa ja Titovkajoen yli suuntautui Tsaprjärven eteläpuolelta.

Divisioonan eteneminen ei onnistunut suunnitelman mukaan, koska Titovkajoen ja Tšaprjärven jälkeen maastossa ei ollutkaan yhdystietä Titovkajoelta Litsajoelle. Venäläisissä kartoissa olleet katkoviivat olivat olleet lennätinlinjoja ja lappalaisten porolla kuljettavia talviteitä. Huolto muodostui ongelmaksi, mitä varten kohdistettiin työpalvelumiehiä rakentamaan tietä ja yhteyksiä.

Kenraalimajuri Hans Kreysingin komentama divisioona pääsi Läntisen Litsan kalastajakylään vasta 3. heinäkuuta. Litsajoki ylitettiin kumilautoilla. Sen takaa löytyi evakuoitu neuvostoliittolainen sotilastukikohta, josta löytyi leipää ja 150 kuorma-autoa. Laaksosta löytyi yhdystie Murmanskin tien suuntaan.

Koko divisioona ylitti Litsajoen 6. heinäkuuta saatuaan huoltoa kumilautoilla. Neuvostoliittolaiset pyrkivät häiritsemään ylitystä. Saksan 5. ilma-armeija tuki hyökkäystä Sallasta kohti Kantalahtea, joten ilmatukea ei ollut. Saksalaisten hevosvetoinen tykistö oli hidas vaikeassa maastossa ja 2/3 divisioonan vahvuudesta meni huoltotehtäviin ja taistelua varten ei jäänyt kuin kolmannes. Litsajoen yli tunturin kupeelle saatiin vain pieniä sillanpääasemia raskaiden tappioiden jälkeen. Neuvostoliittolaisten huolto puolestaan perustui rautateihin ja teihin.

Operaation loppu

17. heinäkuuta Dietlin oli pakko lopettaa hyökkäys ja ryhmittyä puolustukseen vain 45 kilometrin päähän Murmanskista. Saksan sodanjohdon käskystä vuoristoarmeijakunta yritti vielä uutta hyökkäystä saatuaan SS-divisioona Totenkopfilta vahvistukseksi kaksi jalkaväkirykmenttiä ja ilmatukea Stuka-syöksypommittajilta, mutta 19. syyskuuta sen oli peräännyttävä jälleen Litsajoen taakse. Operaatio todettiin loppuneeksi 22. syyskuuta. Litsajoelle syntyi pitkäaikainen asemasota. Samoin epäonnistui ja lopetettiin eteläisempi yritys katkaista Murmannin rata Kantalahdessa.

Operaatioiden epäonnistumisella oli ratkaiseva merkitys koko sodan kululle, kun liittoutuneiden huoltoyhteys Murmanskin ja Murmannin radan kautta jäi saksalaisilta katkaisematta. Tämän yhteyden kautta puna-armeijalle virtasi materiaaliapua länsiliittoutuneilta koko sodan ajan, muun muassa yhteensä 4 048 panssarivaunua ja 3 052 lentokonetta.

Katso myös

• Pohjois-Suomi jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941

Lähteet

• Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 256. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28690-7.
• Uola, Mikko: Petsamo 1939-1944. Hämeenlinna: Minerva Kustannus Oy, 2012. ISBN 978-952-492-661-4.