Repola (Viipuri)
Repola oli yksi Viipurin vanhoista suomalaisista kaupunginosista. Se syntyi 1800-luvun jälkipuoliskolla Salakkalahden maatunutta pohjukkaa täytettäessä.[1] Pohjoisessa Repola rajoittui Pietarin rataan ja Viipurin rautatieasemaan, idässä Kalevan kaupunginosaan ja etelässä Pantsarlahden kaupunginosaan sekä Torkkelinpuistoon.
1900-luvun alkupuolella Repolasta muodostui Salakkalahden kaupunginosan ohella Viipurin liike-elämän keskus, jossa sijaitsi myös vilkas kauppapaikka Punaisenlähteentori. Lisäksi Repolassa toimi useita kouluja sekä nykyäänkin käytössä oleva ortodoksinen Profeetta Elian kirkko. Merkittäviä kauppakatuja olivat muun muassa Punaisenlähteentorilta alkava Kannaksenkatu (nyk. Leningradskoje šosse), Brahenkatu (nyk. Moskovskij prospekt) sekä rautatieaseman suuntaan johtava Repolankatu (nyk. Vokzalnaja ulitsa).
Vuoden 1930 väestönlaskennassa Repolassa oli 5 786 asukasta, joista 5 082 oli suomenkielisiä, 388 ruotsinkielisiä ja 316 muunkielisiä.[2]
Arvorakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lallukan talo – Allan Schulman (1906)
- Pietisen palatsi – Bertel Jung, Oscar Bomanson ja Armas Lindgren (1907)
- Profeetta Elian kirkko – Johann Brockmann (1796)
- Repolan kansakoulu – Brynolf Blomqvist (1899)
- Sanomalehti Karjalan toimitalo – Uno Ullberg (1929)
- Vakuutusyhtiö Karjalan pääkonttori – Olli Pöyry (1943)
- Viipurin Suomalaisen säästöpankin talo – Jalmari Lankinen (1928)
- Viipurin Tyttölyseo – Johan Jacob Ahrenberg (1906)
- Viipurin Uusi Yhteiskoulu – Bernhard Fraser ja Allan Schulman (1912)
- Viipurin maalaiskunnan talo – Jalmari Lankinen (1930)
- Viljelyksen talo – Paavo Uotila (1928)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tietosanakirja Tietosanakirja Osakeyhtiö 1922, Projekt Runeberg. Viitattu 1.11.2014.
- ↑ Viipurin väestölaskenta marraskuun 27 p. 1930: Taululiitteitä (PDF) (sivut 26–27) Suomen virallinen tilasto 6: Väestötilastoa 71:3. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.