Ykspää
Ykspää oli kylä ja rautatiepysäkki entisessä Viipurin maalaiskunnassa Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella. Nykyisin kylä luetaan osaksi Tienhaaran taajamaa. Ykspää sijaitsi Viipurin maalaiskunnan länsiosassa ja se käsitti alueen Viipurin kaupungin ja Vahvialan kunnan välistä. Sen naapurikyliä olivat Rääsiälä, Kaukola ja Rapattila Viipurin maalaiskunnan alueella sekä Hovinmaa Vahvialan puolella.
Asutus ja elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ykspään halki kulkivat valtatie 13 ja Riihimäki–Pietari-rata, jonka varrella oli Ykspään pysäkki.[1] Kylän etelärajalla virtasi Rakkolanjoki. Vuonna 1937 kylässä oli 174 asukasta.[2] Kylässä toimi M. Niemisen omistama kauppa.[3] [4] Ykspään pääosa kuului Merijoen koulupiiriin, jonka koulu sijaitsi Suur-Merijoella. Muu osa Ykspäästä kuului Kaukolan koulupiiriin, jonka koulu sijaitsi Kaukolan kylässä.[5]
Vuonna 1937 Ykspään kylässä oli 379 ha metsää, 301 ha peltoa ja 3 ha niittyä.[6] Ykspäässä oli myös teollisuutta. Suurin teollisuuslaitos oli vuonna 1938 perustettu Ykspään Lastu Oy:n lastuvillatehdas.[7] Aikaisemmin kylässä oli toiminut Ykspään Kartano Oy:n puuhiomo.[8]
Vuoden 1930 väestönlaskennassa Ykspäässä oli 2 148 asukasta, joista 2 095 oli suomenkielisiä, 14 ruotsinkielisiä ja 39 muunkielisiä.[9]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osa Ykspäästä liitettiin Viipurin esikaupunkien mukana maalaiskunnasta Viipurin kaupunkiin vuonna 1933.[10] Vielä samana vuonna Viipurin kaupunki teki valtioneuvostolle aloitteen lisäalueiden liittämisestä maalaiskunnasta kaupunkiin. Näihin alueisiin kuului myös pääosa Ykspään kylästä. Maalaiskunta vastusti esitystä ja teki oman aloitteen, jossa se esitti kaupunkiin liitetyt osat Ykspäästä, Naulasaaresta ja Haankylästä liitettäisiin takaisin maalaiskunnan yhteyteen. Vuonna 1938 valtioneuvosto teki päätöksen aluemuutoksista kaupungin ja maalaiskunnan välillä, jolloin mm. Ykspään kaupunkiin liitetyt 27 tilaa siirrettiin takaisin maalaiskuntaan kuuluviksi.[11]
Talvisodassa taistelut eivät ulottuneet Viipurin maalaiskunnan länsiosaan asti, mutta Moskovan rauhansopimuksen perusteella myös Ykspää oli luovutettava Neuvostoliitolle. Kylän väestö oli evakuoitu jo sodan aikana Keski-Suomeen. Jatkosodassa luovutetut alueet valloitettiin takaisin vuonna 1941 ja kyläläiset pääsivät palaamaan koteihinsa. Uusi evakuointi oli kuitenkin edessä kesällä 1944.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuujo Erkki, Lakio Matti: Viipurin pitäjän historia II. Helsinki: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, 1982.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lakio 1982, s. 302
- ↑ Lakio 1982, s. 265
- ↑ Lakio 1982, s. 330
- ↑ Viipurin puhelinluettelo 1938 (Kaupunki: N) Suomen sukututkimusseura. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 20.8.2007.
- ↑ Kuujo 1982, s. 377
- ↑ Lakio 1982, s. 269 ja 274
- ↑ Lakio 1982, s. 322
- ↑ Lakio 1982, s. 318
- ↑ Viipurin väestölaskenta marraskuun 27 p. 1930: Taululiitteitä (PDF) (sivut 26–27) Suomen virallinen tilasto 6: Väestötilastoa 71:3. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
- ↑ Lakio 1982, s. 252
- ↑ Lakio 1982, s. 256–259
Ahokas • Alasommee • Alasäiniö • Haankylä (Haka) • Hapenensaari • Hämäläinen • Ihantala • Juustila (Juustilanjoki) • Jyrkilä • Järvelä • Kaipola • Karppila • Kaukola • Kiiskilä • Kilpeenjoki • Kilpeenjoki–Sydänmaa • Kilpeenjoki–Vakkila • Konkkala • Korpelanautio • Kurikkala • Kähäri • Kärki • Kärstilä • Lahti • Lavola • Leppälä • Lihaniemi • Lyykylänjärvi • Mannikkala • Mälkki • Naulasaari • Nikoskela • Nuoraa • Näätälä • Pakkainen • Parkaus • Perojoensuu • Pien-Merijoki • Pietilä • Pihkala • Piispansaari • Porkansaari • Rapattila • Rasalahti • Repola–Lyykylä • Repola–Tervajoki • Rikkola • Ryysylä • Rääsiälä • Saarela • Samola • Savolainen • Suur-Merijoki • Suurpero • Tali • Terävälä • Tikkala • Tirhiä • Uskila • Uusikartano • Vahvaniemi • Vatikivi • Ventelä • Ykspää • Ylivesi • Yläsommee • Yläsäiniö