Puolan tasavalta (1918)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Puolan tasavalta oli 1918 ensimmäisen maailmansodan lopussa Saksan tappion vuoksi saksalaisten miehittämälle alueelle ensimmäistä kertaa uudelleen muodostunut valtio, joka oli itsenäinen vuoteen 1939 saakka. Tuolloin Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat sen saksalaismiehityksen ja sitä edeltäneen salaisen Molotov–Ribbentrop-sopimuksen perusteella. Muodollisesti Puolan tasavalta lakkasi olemasta vasta 1952, kun maan perustuslain muutoksella siitä tuli Puolan kansantasavalta vuonna 1952.lähde?

Käytännössä Puolan tasavallan alue oli jakaantunut Saksan ja Neuvostoliiton kesken 1939–1941, Saksan hallussa 1941–1944 ja Neuvostoliiton valvoma vuodesta 1944.

Puolan historiankirjoituksessa Puolan tasavallasta käytetään nimitystä Puolan toinen tasavalta, siksi, koska Puolan kuningaskunnasta ja Liettuan suuriruhtinnaskunnasta Puolan historiankirjoituksessa ryhdyttiin käyttämään nimitystä Molempain kansain tasavalta, mikä ei asiallisesti ottaen ollut tasavalta, vaan kahden monarkian, Puolan kuningaskunnan ja Liettuan kuningaskunnan reaaliunioni ja valtioliitto 1569–1795. Kuitenkin aateliston määrä oli melko suuri väestöön nähden ja jokaisella valtiopäivämiehellä oli oikeus liberum veto -oikeudella kieltää mikä tahansa valtiopäivien päätösehdotus sitä erikseen perustelematta.lähde?

Nykyisen Valko-Venäjän länsiosat kuuluivat Puolan tasavallan alueeseen Riian rauhasta (1921) alkaen aina vuoteen 1939 asti. Vuonna 1944 läntisin Białystokin maakunta palasi jälkeen osaksi Puolaa.lähde?