Puolan kuningaskunta (1916)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puolan kuningaskunta
Königreich Polen
Królestwo Polskie


1916-1918

5. marraskuuta 1916 – 11. marraskuuta 1918
Flag of Poland.svg   Godło Królestwa Polskiego (1916-1918).svg
Puolan lippu vaakuna
Karte des Ukrainischen Staats
Puolan kuningaskunta ensimmäisen maaiilmansodan aikaan ja sitä miehittäneet valtiot.
  Saksan miehittämä
  Itävalta-Unkarin miehittämä
Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Pääkaupunki Varsova
Virallinen kieli puola, saksa
Edeltäjä(t) Kongressi-Puola
Seuraaja(t) Puolan tasavalta (1918)

Puolan kuningaskunta, jonka Saksan keisarikunta perusti Venäjän keisarikunnalta miehittämälleen Veikselin aluepiirin alueelle 1916. Puolan kuningaskunta vastasi epäitsenäisenä alueena vuonna 1815 perustettua Puolan kuningaskuntaa, jolla kuitenkin oli ollut 1815-1830 saakka Suomen suuriruhtinaskuntaa laajempi itsehallinto, mm. oma kansallinen 30 000 sotilaan palkka-armeija ja säännöllisesti kokoontuvat omat valtiopäivät.

Puolan kuningaskunnan perustamisen tarkoituksen 1916 ei ollut synnyttää suvereenia Puolan valtiota, vaan taata se, että puolalaiset suhtautuisivat myönteisesti saksalaiseen miehitysvaltaan eivätkä tukisi Venäjää, joka oli 1831 alkanut muuttaa Puolan kuningaskuntaa kapinan johdosta tavallisiksi Venäjän keisarikuntaan elimellisesti kuuluviksi tavallisiksi kuvernementeiksi, mikä vientiin hallinnollisesti loppuun vuoteen 1867 mennessä. Puolaa kutsuttiin tämän vuoksi 1831-1916 tämän vuoksi Veikselin aluepiiriksi. Puolan kuningaskunta oli voimassa marraskuuhun 1918, Puolan uudelleenitsenäistymiseen.

Saksa ja Itävalta-Unkari valtaavat Venäjän puolalaisalueen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraalikuvernöörit von Beseler (ensimmäinen vasemmalla) ja itävaltalainen Kuk (toinen oikealla) vuonna 1916 Lublinissa.

Elokuussa 1914 käynnistyneessä ensimmäisessä maailmansodassa Saksan ja Itävalta-Unkarin joukot valloittivat Venäjän hallitseman Veikselin aluepiirin ja jakoivat alueen hallinnon Varsovassa toimivan saksalaisen kenraalikuvernöörin ja Lublinissa toimivan itävaltalaisen kenraalikuvernööörin hallitsemiin alueisiin.[1], [2]

Saksalainen kenraalikuvernööri, kenraali Hans Hartwig von Beseler käynnisti keskustelun puolalaisvaltion perustamisesta. Itävalta-Unkarilla puolestaan oli useampia vaihtoehtoja Puolan suhteen. Yksi vaihtoehto sisälsi Puolan kuningaskunnan luomisen Itävallan keisarin alaisuuteen. Itävalta-Unkarin saksalaiset ja unkarilaiset vastustivat pääosin slaavilaisen alueen mukaanottamista keisarikuntaan. Silloinen nuori Itävalta-Unkarin keisari Kaarle kannatti kuitenkin ajatusta. Kaksi muuta sisälsivät ehdotukset valloitetun puolalaisalueen jakamisen Preussin ja Itävalta-Unkarin kesken tai Itävalta-Unkarin ja valtion, jossa olisi osia Liettuasta, Valko-Venäjästä ja jäänteitä Kongressi-Puolasta.[3]

Keskustelut Puolan kuninkaasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkiherttua Kaarle Stefan vuonna 1917.

Ehdokkaana Puolan kuninkaaksi nousivat tällöin Itävallan arkkiherttua Kaarle Stefan ja hänen poikansa arkkiherttua Kaarle Albert. Heidän edukseen nähtiin se, että he asuivat jo Itävallan puolalaisalueella Galitsian Żywiecissä ja puhuivat sujuvaa puolaa. Lisäksi Kaarle Stefanin tyttäret olivat naimisissa Puolan ylhäisaatelistoon kuuluvien Czartoryski- ja Radziwiłł-sukuisten prinssien kanssa.[4]

Itävaltalaisen arkkiherttuan valinta Puolan kuninkaaksi oli käsitelty vuoden 1916 alkuun mennessä. Saksan kenttäarmeijan johtaja, kenraali Erich von Falkenhayn hylkäsi ajatuksen tammikuussa 1916. Silloinen Saksan valtakunnankansleri Theobald von Bethmann-Hollweg olisi ollut suostuvainen itävaltalaistaustaiseen kuninkaaseen, mikäli Saksa olisi saanut valvoa Puolan kuningaskunnan taloutta, raaka-aineita ja armeijaa. Itävaltalaiskuningas olisi ollut siis marionettihallitsija todellisen vallan ollessa saksalaisilla. Helmikuuhun 1916 mennessä von Bethmann-Hollweg oli kuitenkin hylännyt itävaltalaisehdokkuuden.

Saksassa tehtiin myös esityksiä saksalaisesta Puolan kuninkaana – vahvimpia ehdokkaita olivat Saksin ja Baijerin hallitsijasukujen edustajat. Kaikkein vahvimpana nähtiin Baijerin prinssi Leopold, joka toimi silloin itärintamalla komentajatehtävissä.[5]

Puolan kuningaskunta syntyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osana uutta Puolan kuningaskuntaa maahan luodaan uusi oma valuutta - Puolan markka. Uusi raha julkistetaan 6. joulukuuta 1916

Keskusvaltojen tappiot vuoden 1916 aikana johtivat siihen, että asenne Puolan kysymykseen muuttui. Siihen asti keskusvallat olivat pitäneet Puolaa pelinappulana ajatellen tulevia rauhanneuvotteluita. Lisäksi ajateltiin, että Puolan armeija korvaisi keskusvaltojen miehistötappioita. Lokakuussa 1916 keskusvallat pääsivät keskenään sopimukseen luotavasta Puolan valtiosta.

Kenraalikuvernööri von Beseler julkaisi Saksan ja Itävallan keisarien nimissä 5. marraskuuta 1916 sopimuksen, jossa hän lupasi Puolan valtion perustamisen kuitenkaan määrittelemättä tarkemmin, kuka on valtionpäämies, mitkä on maan rajat tai mikä on hallintojärjestelmä. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1831 Varsovan kuninkaanlinna oli koristettu Puolan lipuilla. Itävallan Lublinissa toiminut kenraalikuvernööri Kuk julkaisi samanlaisen sopimuksen kuin von Beseler Varsovassa. Välittömästi sopimuksen jälkeen von Beseler julkaisi Varsovassa Puolan armeijan rekrytointijulistuksen.[6]

Väliaikainen hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarillisen Saksan alueelliset sodanpäämäärät itäisessä Euroopassa - Puolan kuningaskunnalle (vasallivaltio) ei jäänyt juurikaan maa-aluetta Saksan laajentaessa Preussin aluettaan.

Puolan väliaikainen hallitus (puol. Tymczasowa Rada Stanu, engl. Provisional Council of State) luotiin 14. tammikuuta 1917. Siihen kuului 15 saksalaisten ja itävaltalaisten valitsemaa jäsentä. Puheenjohtajana toimi n.s. kruununmarsalkka. Itävaltalaisten kanssa sodan alusta yhteistyössä ollut puolalaistaustaisen Puolalaislegioonan johtaja Józef Piłsudski toimi väliaikaisen hallituksen sotilaskomissiossa.[7]

Väliaikaisen hallituksen ensimmäinen julistus ilmoitti maan olevan kuningaskunta, Puolan suuntautuvan laajentumisessa itään ja hakevan Puolan armeijaan vapaaehtoisia. Väliaikainen hallitus toimi myös parlamenttina vastaten maan koulutuksen järjestämisestä, oikeusjärjestelmästä ja tiedotustoiminnasta.

Samoihin aikoihin tapahtui kansainvälisesti Puolaa koskettavia asioita. Tammikuun 22. 1917 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson antoi julistuksen, jossa hän ilmoitti kannattavansa yhtenäistä ja itsenäistä Puolaa. Helmikuussa kaatui Venäjän keisarikunta Helmikuun vallankumouksessa. Nämä tekijät vahvistivat Puolassa puolueettomuusasennetta käytävässä maailmansodassa - jopa ympärysvalloille myönteistä asennetta.[8]

Puolan armeijan syntymisessä vaikeuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väliaikainen hallitus julisti huhtikuussa 1917 Puolan armeijan perustettavaksi nimittäen eversti Władysław Sikorskin valvomaan puolalaissotilaiden rekrytointia. Armeijaa kutsuttiin Puolan Wehrmachtiksi (saks. Polnische Wehrmacht). Sen sotilaat koostuivat pääasiassa Itävalta-Unkarin armeijassa taistelleista puolalaisista. Joukkojen komentajana toimi itävaltalainen kenraalikuvernööri Karl Kuk. Armeijan tarkoituksena oli toimia 5. marraskuuta 1916 perustetun Puolan kuningaskunnan armeijana. Puolan Wehrmactin sotilaat siirrettiin pääasiassa saksalaisten komentajien alaisiksi.

Puolalaiset sotilaat kokivat joutuvansa hankalaan tilanteeseen valan suhteen. Vala tuli antaa tulevalle kuninkaalle, jota ei edes ollut vielä valittu. Valassa korostettiin lisäksi liittoa saksalaisten ja itävaltalais-unkarilaisten kanssa. Valasta kieltäytyneet puolalaissotilaat vangittiin m.l. Piłsudski. Elokuussa 1917 puolalaissotilaat, kaikkiaan n. 10 000 sotilasta, siirrettiin itärintamalle. Ristiriitojen vuoksi puolalainen väliaikaishallitus erosi 25. elokuuta.

Valtionhoitajaneuvosto muodollisena puolalaisvallanpitäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtionhoitajaneuvosto. Vasemmalta oikealle: Ostrowski, Kakowski, Lubomirski.

Puolan kuningaskunnan väliaikainen perustuslaki julkistettiin 12. syyskuuta 1917. Perustuslain takana olivat keskusvaltojen edustajat. Sen mukaan valtiolla oli kaksikamarinen parlamentti. Koulutusta ja oikeuslaitosta koskevat vastuut siirrettiin puolalaisviranomaisille. Maan saksalaiselle vähemmistölle luotiin oma koulujärjestelmä, vaikka yhteistyössä olleet puolalaiset vastustivat ratkaisua.

Koska kuningaskunnalla ei ollut vielä hallitsijaa, tehtäviä hoiti valtionhoitajaneuvosto (puol. Rada Regencyjna). Syyskuun 18. siihen nimettiin:

Valtionhoitajaneuvosto nimitettiin seremoniallisesti Tadeusz Kościuszkon kuoleman vuosipäivänä 15. lokakuuta virkaansa. Se nimitti edelleen lakimies Jan Kucharzewskin pääministeriksi. Kaikesta luodusta Puolan kuningaskunnan puolalaishallinnosta huolimatta valta oli saksalaisviranomaisten käsissä.

Keskusvaltojen valta romahtaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarillisessa Saksassa tappio käytävässä sodassa tuli entistä ilmeisemmäksi. Kevään ja loppukesän 1918 taistelut osoittivat sen, että keskusvaltojen sotilaallinen voitto ei ollut mahdollista. Rauhan solmiminen tuli entistä halutummaksi. Ennakkoehtoina oli presidentti Wilsonin n.s. Neljäntoista kohdan ohjelman hyväksyminen. Siinä oli mainittu m.m. itsenäinen Puolan valtio ja sen vapaa, turvallinen pääsy merelle.[9]

Kenraali von Beseler luovutti vallan 6. lokakuuta 1918 Puolan siviiliviranomaisille neuvoteltuaan ensin sotamarsalkka von Hindenburgin kanssa. Puolalaiset sotilaat, jotka olivat olleet osa Itävalta-Unkarin armeijaa ja Puolan Wehrmachtissa, siirrettin puolalaisen valtionhoitajaneuvoston alaisuuteen 10 lokakuuta 1918.

Marraskuun 6. 1918 Itävalta-Unkarin puolalaisalueella Lublinissa julistettiin Puolan kansantasavalta (puol. Tymczasowy Rząd Ludowy Republiki Polskiej) perustetuksi. Vallan ottivat sosialistitaustaiset puolalaispoliitikot, pääministerinä Ignacy Daszyński ja sotilallisena komentajana eversti Edward Rydz-Śmigły. Tavoitteena heillä oli syrjäyttää valtionhoitajaneuvosto ja käynnistää radikaalit sosiaaliset uudistukset.

Useat puolalaistahot olivat vaatineet saksalaisia vapauttamaan kenraali Piłsudski, joka oli vankina Saksan Magdeburgissa. Tilanne ratkesi 11. marraskuuta 1918, kun Saksa antautui. Niin Lublinin hallitus kuin valtionhoitajaneuvosto luovuttivat valtansa Piłsudskille. Valtionhoitajaneuvosto erosi kolme päivää myöhemmin. Näin Puolan kuningaskunnan taru oli päättynyt.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Józef Rapacki, Pro memoria. Prusak w Polsce, Wydawnictwo Tygodnika Ilustrowanego, Warszawa (puolaksi).
  • Bogdan Graf von Hutten-Czapski, Sechzig Jahre Politik und Gesellschaft, 1 - 2, Berlin 1936
  • Mieczysław B. Biskupski: The history of Poland. Greenwood Publishing Group, 2000. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.12.2013).
  • Janusz Pajewski, Pierwsza Wojna Światowa 1914-1918, Wydawnictwa PWN, 2005. (puolaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Biskupski 2000 p. 40. (englanniksi)
  2. Veja Gabriel Liulevicius: Besatzung (Osten). In: Gerhard Hirschfeld, Gerd Krumeich, Irina Renz (Hrsg.): Enzyklopädie Erster Weltkrieg. 2., durchgesehene Auflage. Schöningh, Paderborn u. a. 2004, ISBN 3-506-73913-1, S. 379–381.
  3. Pajewski 2005, p. 91. (saksaksi)
  4. "Will Crown Archduke as King of Poland", The New York Times ( 16 August 1915): 1; Catherine Radziwill, The Austrian Court from Within (London: Cassell, 1916), 161; "Archduke Charles to Govern Poland", The New York Times ( 14 December 1916): 6; "Imperial And Foreign News Items", The Times ( 17 May 1917): 5; "The Meeting Of The Reichsrath", The Times ( 31 May 1917): 5. (englanniksi)
  5. Polskie Towarzystwo Historyczne (Polish Historical Society), Przegląd historyczny (Historical Review), volume 60, page 87. (puolaksi)
  6. Proclamation of the German Emperor and the Emperor of Austria, respecting the establishment of a Kingdom of Poland (html) 6.11.1916. PSM Data Geschichte. Viitattu 31.12.2013. (englanniksi)
  7. Biskupski 2000 p. 50. (englanniksi)
  8. Imperial Germany and the Great War, 1914-1918 Roger Chickering, page 86 Cambridge University Press 2002
  9. Biskupski 2000 p. 49. (englanniksi)
  10. Biskupski 2000 p. 51. (englanniksi)