Pjotr Stolypin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pjotr Stolypin, Venäjän pääministeri 1906–1911.
Kiovan oopperatalo, jossa Stolypin murhattiin.

Pjotr Arkadjevitš Stolypin (ven. Пётр Аркадьевич Столыпин; 14. huhtikuuta (J: 2. huhtikuuta) 1862 Dresden18. syyskuuta (J: 5. syyskuuta) 1911 Kiova) oli Nikolai II:n pääministeri 1906–1911. Hänet tunnetaan voimatoimistaan vallankumouksellisia kohtaan, Suomessa toisen sortokauden aloittamisesta ja maatalousuudistuksestaan.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stolypin oli venäläisen rikkaan aatelisen poika, ja hän sai hyvän koulutuksen ja vuonna 1885 hallintoviran. Neljä vuotta myöhemmin hänet asetettiin Kovnon maakunnan järjestäjäksi, 1902 Grodnon ja 1903 Saratovin kuvernööriksi. Menestyksensä ansiosta hänet nimitettiin huhtikuussa 1906 Ivan Goremykinin alaisuuteen sisäministeriksi ja muutamaa kuukautta myöhemmin pääministeriksi Goremykinin tilalle.

Venäjä oli 1906 vallankumouksellisten levottomuuksien vallassa ja useat ryhmät kapinoivat monarkiaa vastaan. Stolypin hajotti ensimmäisen duuman heinäkuussa 1906, koska radikaalimmat jäsenet olivat tyytymättömiä hallitukseen ja vaativat maauudistusta. Hän tukahdutti avoimen opposition, teloitutti vastustajiaan ja lakkautti sanomalehtiä.[1] Viranomaisia ja byrokraatteja salamurhattiin kaikkialla Venäjällä. Vastaukseksi Stolypin järjesti sotilasoikeuksille vallan jakaa kapinallisille pikatuomioita. Jos syytetty todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan, teloitus tapahtui jo samana päivänä. Yli 3 000 radikaalia teloitettiin pikatuomioilla 1906–1909. Hirttoköysi sai pilkkanimen ”Stolypin kravatti”.

Stolypin aloittikin uudistuspolitiikan, mutta sen vaikutuksen jäivät vähäisiksi ennen ensimmäistä maailmansotaa ja vallankumousta. Kyläyhteisöistä (mir) saattoi nyt erota ja ryhtyä itsenäiseksi maanviljelijäksi. Pyrkimyksenä oli suoda vapautta aloitteikkuudelle ja parantaa talouden monimuotoisuutta.[1] Ensimmäisen maailmansodan alkuun ehdittiin muodostaa kaksi miljoonaa yksityistilaa eli vain yksi viidennes talonpoikaistalouksista. Stolypinin reformin aikana asutettiin Itä- ja Länsi-Siperiaa ja Kaukoidän hedelmällisiä alueita. Itäalueilla alkoi talouskasvu, ja muun muassa strategisesti tärkeä viljantuotanto lisääntyi.

Muita uudistuksia tehtiin armeijassa, ja virkavaltaa vahvistettiin vähemmistökansojen alueella. Tehdastyöläisille säädettiin jopa sairaus- ja tapaturmavakuutus. Tuotanto kasvoi väestönkasvua nopeammin ja valtion velkaa saatiin lyhennettyä. Lukutaidottomuus väheni huomattavasti.[1]

Toisen duuman hajotuksen jälkeen kesäkuussa 1907 Stolypin muutti äänten painoarvoa suosimaan enemmän rikkaita ja ylimystöä ja vähensi työläisten painoarvoa. Kolmannes duumasta olikin konservatiivisempi, ja se pyrki yhteistyöhön hallituksen kanssa.[1]

14. syyskuuta (juliaanisen kalenterin mukaan 1. syyskuuta) 1911 radikaali Dmitri Bogrov ampui Stolypinia Kiovan oopperassa. Stolypin kuoli viisi päivää myöhemmin. Bogrov hirtettiin 24. syyskuuta.

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stolypin on erittäin arvostettu henkilö myös nyky-Venäjällä. Hänet äänestettiin toiseksi merkittävimmäksi Venäjään liittyväksi henkilöksi televisiokanava Rossijan Imja Rossija -äänestyksessä vuonna 2008. Äänestyksessä ensimmäiseksi sijoittui Aleksanteri Nevalainen ja kolmanneksi äänestettiin Josif Stalin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Torbacke, Jarl: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 16: Ensimmäinen maailmansota, s. 52-55. Suom. Eskelinen, Heikki. Otava, 2004. ISBN 951-1-09277-4.
  2. Stalin kärkisijoilla suurimmaksi venäläiseksi. Iltalehti.fi. Luettu 29. joulukuuta 2008
  • Conroy, M.S. (1976), Peter Arkadʹevich Stolypin: Practical Politics in Late Tsarist Russia, Westview Press, (Boulder), 1976. ISBN 0-8915-8143-X

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]