Ranskan Indokiinan sota (1858–1863)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ranskan Indokiinan sota oli Ranskan sotaretki Indokiinaan vuosina 1858–1863. Sotaretken tavoitteena oli rajoittaa Siamin laajentumista alueella, saada taloudellista vaikutusvaltaa alueella ja lopettaa ranskalaisten lähetyssaarnaajien vainoaminen. Sodan tuloksena Ranska valloitti Kotšin-Kiinasta kolme vietnamilaista maakuntaa ja Kambodžasta tuli Ranskan protektoraatti.[1]

Sodan kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vietnamilaisten vihamielisyys eurooppalaisia kohtaan johti siihen, että loppukesällä 1858 ranskalais-espanjalainen retkikunta pommitti ja valtasi Đà Nẵngin (myöhempi Tourane). Retkikunnalla oli ongelmia trooppisten tautien ja ruokahuollon kanssa, joten se ei pystynyt etenemään sisämaahan Vietnamin pääkaupunki Huếen. Sen sijaan retkikunta valtasi Gia Địnhin (myöhemmältä nimeltään Saigon) vuoden 1859 alussa. Kaupunkiin jätettiin tuhannen miehen varuskunta ja muut joukot palasivat Touraneen.[1]

Ranska yritti solmia rauhan Vietnamin keisari Tự Đứcin kanssa, koska sen joukkoja vaivasi kolera ja se kävi Toista oopiumisotaa Kiinaa vastaan. Ranskalaiset lähetyssaarnaajat olivat kertoneet, että Vietnamin kristityt tukisivat ranskalaisvalloittajia, mutta näin ei käynyt.[2] Kulkutautien ja vastarinnan takia ranskalaiset joutuivat luopumaan Touranesta alkuvuodesta 1860. Saigonin ranskalais-espanjalainen varuskunta joutui piiritetyksi.[1]

Pelko brittien etenemisestä alueelle sekä kaupallisten ja sotilaallisten etujen valvonta sai Ranskan kuitenkin edelleen panostamaan Vietnamin valtaamiseen. Kun Oopiumisota Kiinassa päättyi, alkoivat ranskalaiset edetä uudestaan Vietnamissa. Alkuvuodesta 1861 Ranska lähetti alueelle 70 sotalaivaa ja 3500 miestä, jotka lopettivat lähes vuoden kestäneen Saigonin varuskunnan piirityksen helmikuussa 1861. Uudet joukot kävivät sarjan kovia taisteluita, joiden seurauksena Ranska valloitti Saigonia ympäröivät maakunnat Kotšin-Kiinassa.[2][1]

Vuonna 1862 Pohjois-Vietnamissa alkoi kristittyjen tukema Tự Đứcin vastainen kapina ja tämän vuoksi kesäkuussa 1862 hän allekirjoitti Saigonin sopimuksen, jolla Ranska sai Saigonin ja valloittamansa kolme maakuntaa sen ympäristöstä, Poulo Condoren saaren ja suuret sotakorvaukset. Ranskan kaupankäynnille avattiin kolme satamakaupunkia ja ranskalaisille sotalaivoille sallittiin kulku ylös Mekongjokea. Lisäksi sopimuksessa taattiin toimintavapaus ranskalaisille lähetyssaarnaajille ja uskonnonvapaus. Ranskalaiset olivat yllättyneitä siitä, kuinka helposti Tự Đức taipui nöyryyttävään sopimukseen. Tehtyään rauhan Ranskan kanssa Tự Đức kukisti Pohjois-Vietnamin kapinan vuonna 1865.[2][1]

Vuonna 1863 Kotšin-Kiinan ranskalainen kuvernööri, amiraali Pierre-Paul de La Grandière pakotti Kambodžan kuningas Norodomin tunnustamaan ranskalaisten ylivallan ja Kambodžasta tuli Ranskan protektoraatti. Siam luopui vaatimuksistaan Kambodžassa vuonna 1867, kun sille luovutettiin Kambodžasta Angkorin ja Battambangin maakunnat.[2][1]

Vuonna 1887 Ranska yhdisti siirtomaansa Indokiinassa − Annamin, Tonkinin, Kambodžan ja Kotšin-Kiinan − Ranskan Indokiinaksi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Kohn
  2. a b c d UnderFrenchRule U.S. Library of Congress
  3. On This Day 21 July BBC News