Malakan sulttaanikunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
كسلطانن ملايو ملاك
Kesultanan Melaka
1402 – 1511
Malacca Sultanate en.svg
Malakan sulttaanikunnan alue 1500-luvulla
Valtiomuoto sulttaanikunta
Pääkaupunki Malakka
Uskonnot Islam
Historia
 –Perustaminen
 –Kääntyminen islamiin
 –Portugali valloittaa Malakan

1402
1414
1511
Yleisimmät kielet malaiji
Seuraaja(t) Johoren sulttaanikunta

Malakan sulttaanikunta oli islamilainen sulttaanikunta Kaakkois-Aasiassa 1402–1511. Kuningaskunnan perusti sumatralainen prinssi Paramesvara vuonna 1402. Perustamisajankohtana Malakka oli kaupunkivaltio, mutta se kasvoi nopeasti merkittäväksi kauppasatamaksi, joka houkutteli runsaasti ulkomaalaisia kauppiaita. laajimmillaan se käsitti nykyisen Malesian ja Singaporen sekä osia Indonesian Sumatran saaresta.[1][2]

Portugalilaiset valloittivat Malakan vuonna 1511.[2] Nykyisin vanhan sulttaanikunnan pääkaupungin paikalla sijaitsee Malesian Malakan osavaltion pääkaupunki Malakka.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malakan synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1300-luvun lopulla jaavalainen Majapahitien kuningaskunta hallitsi suurta osaa nykyisen Malesian ja Indonesian alueesta. Vuonna 1377 Majapahit valloitti myös sumatralaisen Palembangin, joka oli viimeisiä jäänteitä aluetta hallinneen Srivijayan imperiumista.[2][4] Palembangin prinssi Paramesvara pakeni Majapahitin valloituksia Sumatralta Temasekin saarelle, nykyiseen Singaporeen. Hän perusti saarelle uuden valtakeskuksen, mistä käsin hän yritti kapinoida jaavalaisia vastaan. Temasekin saari oli kuitenkin liian suojaton ja Paramesvara pakeni Temasekista edelleen Malakan niemimaalle, mihin hän perusti Malakan vuonna 1402.[2]

Paramesvara liittoutui kiinalaisten Ming-dynastian keisarien kanssa. Kiinalaiset taistelivat Sumatralla merirosvoja vastaan ja Paramesvara tunnusti kiinalaisten ylivallan alueella vastineeksi suojeluksesta. Yhteistyö kiinalaisten kanssa takasi Malakalle riippumattomuuden pohjoisen siamilaisista. Malakka pysyi kiinalaisten suojeluksessa 1430-luvulle asti ja kaupunki kasvoi nopeasti vilkkaan kaupankäynnin ansiosta.[2][5]

Islamin leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabian ja intian suunnalta tulleiden muslimikauppiaiden mukana Malakaan saapui myös islam. Myös kuningas Paramesvara kääntyi islaminuskoon ja hän otti käyttöön nimen Iskandar Shah. Samalla Malakan hindulais-buddhalainen kuningaskunta muuttui sulttaanikunnaksi, koska sulttaani on islamilainen hallitsijan arvonimi. Islamiin kääntymisestä oli Malakalle kaupallista hyötyä, sillä islamilainen sulttaanikunta houkutteli paremmin muslimikauppiaita Malakan satamaan Persian, Intian ja Arabian suunnalta. Malakan poliittisen vallan ansiosta islam levisi Malakasta käsin myös muualle Kaakkois-Aasiaan.[2][6][7]

Malakan kaupunkivaltio kykeni sijaintinsa ansiosta valvomaan Malakansalmen liikennettä, minkä ansiosta se sai monopoliaseman Molukkien mausteiden välittämiseen. Kaupungissa käytiin vilkasta kauppaa intialaisilla kankailla ja maahan tuotiin runsaasti ulkomaista riisiä, sillä Malakan alueen oma ruoantuotanto ei kyennyt täyttämään kysyntää. Ulkomaiset kauppiaat pysyivät toisinaan pitkiä aikoja Malakan satamassa ja kaupunki oli jo varhain kansainvälinen kauppapaikka.[2]

1500-luvulle tultaessa Malakka oli Malaijien saariston merkittävin kuningaskunta ja sen vaikutuspiiriin kuului Malakan niemimaan lisäksi Sumatran itärannikko. Maan hallinnossa pyrittiin noudattamaan politiikkaa, jossa suosittiin enemmän ulkomaisia kauppiaita. Näin estettiin omaisuuden kertymistä malaijeille, jotka voisivat vaurastuttuaan haastaa sulttaanin määräysvallan. Hallitsijoita vastaan tehdyistä rikoksista rangaistiin julmasti.[2]

Malakan kukistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malakan menestys houkutteli myös eurooppalaisia, jotka pyrkivät hyötymään Kaakkois-Aasian luonnonvaroista. 1500-luvun alussa portugalilaiset saapuivat aluelle mausteiden perässä. Heidän tavoitteenaan oli saada itselleen maustekaupan monopoli.[2][8] Vuonna 1511 Afonso de Albuquerquen johtamat portugalilaiset hyökkäsivät Malakaan. Eurooppalaiset olivat raskaammin aseistettuja ja heidän laivansa olivat paljon nopeampia kuin malaijeilla. Myös Malakalla oli raskaita tykkejä, joilla ei aiheuttivat tappioita portugalilaisille. Portugalilaiset kukistivat Malakan vastarinnan vasta kuukauden mittaisten maa- ja meritaisteluiden jälkeen.[9][3]

Malakan viimeinen sulttaani Mahmud Shah pakeni portugalilaisten valloituksia niemimaan eteläkärkeen, mihin perustettiin Johoren sulttaanikunta.[6] Sulttaanin vanhin poika taas pakeni pohjoiseen, mihin hän perusti Perakin.[10][11] Johoresta käsin yritettiin luoda malaijien perinteet uudelleen ja johtaa kapinaa portugalilaisia Malakan takaisinvaltaamiseksi. Portugalilaiset kuitenkin kontrolloivat aluetta ja Malakan hallitsijat eivät enää pystyneet hallitsemaan muita alueitaan Sumatralla ja Malakan niemimaalla. Perak ja muut alueen sulttaanikunnat ajautuivat erilleen Johoren vaikutuspiiristä. Lisäksi Acehin sulttaanikunnan laajentumispyrkimykset rasittivat Johorea. Pohjoisen sulttaanikunnat joutuivat Acehin alaisuuteen, ja Johore joutui jopa liittoutumaan portugalilaisten vihollistensa kanssa acehlaisia vastaan vuonna 1568. 1600-luvulla Johore näytti hyväksyvän, että Malakka ei saada enää vallattua takaisin. Johore teki sopimuksen hollantilaisten kanssa vuonna 1641, kun hollantilaiset ajoivat portugalilaiset ja acehlaiset pois Malakan niemimaalta. Malakka siirtyi vastaavasti Hollannin hallintaan kahdeksi vuosisadaksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit. Helsinki: Otava, 2005 (2. painos). ISBN 951115771X.
  • Barwise, J.M; White, N.J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia. Suom. Toppi, Anne. Suomi: Oy UNIpress Ab, 2002. ISBN 951-579-212-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heikkilä-Horn & Miettinen 2005, 147–149.
  2. a b c d e f g h i j Barwise, J.M; White, N.J.
  3. a b Lehtipuu, Markus: Malesia, Singapore, Bali, s. 18-24. Keuruu: Otava, 2006. ISBN 952-9715-16-1.
  4. Beginnings to 1500: The Old Kingdoms and the Coming of Islam gimonca.com. Viitattu 22.11.2014. (englanniksi)
  5. Kiljunen, Kimmo: MMM Valtiot ja liput, s. 405-408. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18177-7. (suomeksi)
  6. a b History U.S. Library of Congress. Viitattu 22.11.2014. (englanniksi)
  7. Malaysia Country Study Guide Washington D.C.: USA International Business Publications. (englanniksi)
  8. Wissen Media Verlag GmbH Gütersloh/München: Maailmalla Aasia, s. 106-107. Saksa: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33474-41.
  9. Empire in Asia U.S. Library of Congress. Viitattu 22.11.2014. (englanniksi)
  10. Perak, Brief history royalark.net. Viitattu 22.11.2014. (englanniksi)
  11. Perak impressions.com. Viitattu 22.11.2014. (englanniksi)