Thaimaan mielenosoitukset 2010

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yksi UDD:n mielenosoittajien symboleista.

Thaimaan poliittiset mielenosoitukset 2010 on sarja mielenosoituksia, jotka vastustavat Thaimaan vallassa olevaa hallitusta. Mielenosoitukset ovat osa Thaimaan poliittista kriisiä, joka alkoi 2008. Mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaiseksi huhtikuussa 2010. Mielenosoituksissa on kuollut kymmeniä ja loukkaantunut satoja ihmisiä: huhtikuussa kuoli ainakin 30 henkeä,[1] toukokuun puolessa välissä lähes 30 henkeä.[2]

Epäluottamus Thaimaan pääministeri Abhisit Vejjajivaan oli ollut suuri 2009 ja sotilasvallankaappausten uhka oli jatkuva. Abhisit tiukensi turvallisuutta siltä varalta, että Thaimaan korkeimman oikeuden päätös aiheuttaisi ongelmia. Kun korkeimman oikeuden päätös julkaistiin 26. helmikuuta 2010, mielenosoitukset jäivät hajanaisiksi, mutta UDD-puolue ilmoitti järjestävänsä mielenosoituksen 14. maaliskuuta 2010 ja vaativansa uusia parlamenttivaaleja. Abhisit tiukensi turvallisuustoimia entisestään ennen mielenosoitusta.

Mielenosoitukset 14. maaliskuuta olivat suuria ja pääosin rauhallisia. Mielenosoitukset jatkuivat useita viikkoja. Muutamia pommeja räjäytettiin kaukana mielenosoitusalueilta, mutta kukaan ei loukkaantunut. Ilmapiiri kiristyi tuntuvasti huhtikuun alussa, kun Abhisit julisti poikkeustilan 8. huhtikuuta 2010.

Mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisiksi 10. huhtikuuta ja 21 ihmistä kuoli ja ainakin 800 loukkaantui. Loukkaantuneista on myöhemmin kuollut 4, joten kuolonuhrien määrä on 25 (tilanne 18.4.2010).[1] 13 loukkaantuneen tila on vielä kriittinen.[3]

Vajaat kaksi viikkoa myöhemmin – 22. huhtikuuta – Silomin alueella UDD:tä vastustavien mielenosoittajien joukkoon ammuttiin neljä kranaattia. 3 ihmistä kuoli ja 75 loukkaantui.[4]

Toukokuun alussa hallitus uhkasi mielenosoittajia voimatoimilla, jos nämä eivät lähde Bangkokista.[5] Mielenosoittajat vannoivat jatkavansa kunnes hallitus eroaa. Levottomuudet yltyivät 14. toukokuuta lähes sotatoimiksi. Sotilaat piirittivät tuhansien punapaitojen leiriä.[2]

Osapuolet ja tapahtumapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osapuolet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pääministeri Abhisit Vejjajivan hallitus
    • Pääministerinä joulukuusta 2008 (parlamentti valitsi hänet pääministeriksi, kun edeltävä pääministeri joutui eroamaan perustuslakituomioistuimen päätöksen takia)
    • Puolue: Demokraattinen puolue
    • Valmis hajottamaan parlamentin 9 kuukauden kuluessa
    • Kannattajat: pääosin korkeamman koulutuksen saaneet, keskiluokkainen kaupunkiväestö
  • UDD eli punapaidat
    • Poliittinen liike, jonka mukaan Abhisitin nousu pääministeriksi oli laiton
    • Tukevat entistä pääministeriä Thaksin Shinawatraa
    • Vaatii pääministerin eroa, parlamentin hajottamista ja uusien vaalien järjestämistä välittömästi
    • Kannattajat: pääosin köyhää maaseutuväestöä etenkin pohjois- ja koillis-Thaimaasta
  • Armeija
    • Tukee hallitusta järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidossa
    • Armeijan kenraali johtaa turvatoimenpiteitä 16. huhtikuuta 2010 alkaen
    • Sitkeistä sotilasvallankaappaushuhuista huolimatta armeijan edustujat korostavat poliittisen ratkaisun tärkeyttä
  • PAD-liike eli keltapaidat
    • Tukevat periaatteessa hallitusta
    • Kannattajat kuten Abhisitin hallituksella
    • Pysyi erossa tapahtumista 18. huhtikuuta asti, jolloin se antoi hallitukselle 7 päivää aikaa lopettaa mielenosoitukset tai PAD aloittaisi omat mielenosoituksensa
  • ”Kirjavat paidat” tai ”monivärinen ryhmä”
    • Uusi ryhmittymä
    • Vastustaa niin UDD:tä ja sen punapaitoja kuin myös PAD:tä ja sen keltapaitoja
    • Kranaatti-iskujen kohde 22. huhtikuuta 2010

Tapahtumapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Phan Fa -silta
    • Merkittävä turismi- ja ostosalue Bangkokissa
    • Punapaitojen hallussa 14.3.-14.4.2010
    • Kuolonuhrit vaatinut mellakka tapahtui täällä 10.4.2010
  • Ratchaprasong-risteys
    • Merkittävä turismi- ja ostosalue Bangkokissa
    • Monet suurlähetystöt ovat tällä alueella (muun muassa Suomen)
    • Punapaitojen hallussa 4.4.2010 alkaen, 15.4.2010 lähtien punapaitojen ainoa mielenosoituspaikka Bangkokissa
  • Silom
    • Merkittävä turismi- ja liike-elämän keskus Bangkokissa
    • Sijaitsee Ratchaprasongin välittömässä läheisyydessä
    • Mielenosoitukset laajenivat Silom Roadin alkupäähän 21.4.2010
    • Kranaatti-iskuissa 22.4.2010 kuoli 3 ihmistä ja 75 loukkantui

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäluottamus Thaimaan pääministeri Abhisit Vejjajivaa ja hänen hallitustaan vastaan oli kasvanut vuoden 2009 aikana ja lähes jatkuvasti huhuttiin sotilasvallankaappauksesta. Abhisitia kannattava akateemikko Chirmsak Pinthong kirjoitti Naew Nah-sanomalehteen paljon huomiota herättäneen artikkelin, jossa hän totesi kansakunnan olevan jo sisällissodassa, vaikka teurastus ei vielä ollutkaan alkanut. [6] Helmi- ja maaliskuun 2010 aikana Abhisit saattoi voimaan lukuisia turvallisuustoimenpiteitä, jotta mahdolliset hallitusta vastustavat mielenosoitukset voitaisiin tukahduttaa.

Oikeudenkäynti Thaksinin omaisuuden takavarikoinnista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeimman oikeuden päätöksen ensimmäinen ja viimeinen sivu, jolla on yhdeksän korkeimman oikeuden tuomarin allekirjoitukset.

Helmikuussa 2010 Abhisit perusti 38 turvatoimenpidekeskusta pohjois- ja koillis-Thaimaahan helpottaakseen kamppailua mielenosoittajia vastaan. 5 000 sotilasta (54 komppaniaa) sijoitettiin 200. tarkistuspisteeseen, jotta mielenosoittajat eivät pystyisi saapumaan Bangkokiin. Turvallisuudesta vastasi kaiken kaikkiaan noin 20 000 henkeä. [7] Hän yritti myös tiukentaa paikallisradioasemien valvontaa, sillä paikallisradioiden kautta maaseudun väestö ilmaisi usein tyytymättömyyttään ja aktivistit käyttivät niitä mielenosoitusten järjestämiseen.[8]

7. helmikuuta 2010 Abhisitin tiedottaja Thepthai Senphong vertasi punapaitoja koiriin ja vannoi käyttävänsä NTC:tä (National Telecomminications Commision, Thaimaan tietoliikenneviranomainen), jotta punapaitojen paikallisradiot saataisiin suljettua. Hän huomautti, että jos NTC:n käyttäminen tähän tarkoitukseen olisi laitonta, hallitus yrittäisi säätä poikkeuslain, joka tekisi radioasemien sulkemisesta laillisen.[9] NTC:n virkaa tekevä pääsihteeri oli myös jäsenenä hallituksen nimittämässä komiteassa, jonka tehtävänä oli seurata tapahtumia ennen Thaksinia koskevan oikeusjutun päätöstä helmikuussa 2010.[10]

Hallitus kertoi ulkomaalaisille diplomaateille ja kauppakamareille, että UDD yllyttäisi väkivaltaan ja kiihottaisi väkijoukkoja mielenosoituksiin ympäri maata ja haittaisi siten hallituksen ja oikeuslaitoksen työtä ennen 26. helmikuuta. Tuona päivänä korkein oikeus julkistaisi päätöksensä siitä, takavarikoitaisiinko Thaksin Shinawatran 76 miljardin bahtin (vajaat 2 miljardia euroa) omaisuus, jonka sotilasjuntta oli jäädyttänyt vuosia aikaisemmin.[11] Abhisitin isä, CP Foodsin toimitusjohtaja, ilmoitti, että hän käyttää kuukaudessa 300 000 bahtia (vajaat 7 000 euroa) kustantaakseen lisäturvatoimenpiteitä pääministeripojalleen.[12]

Keskipäivällä 1. helmikuuta 2010 Abhisitin taloon heitettiin säkkejä, joissa oli ulosteita ja "pla rata", pahanhajuista hapatettua kalaa. Abhisit yhdisti välikohtauksen Thaksinin omaisuuden takavarikko-oikeudenkäyntiin.[13] Varapääministeri Suthep syytti UDD:tä välikohtauksesta. [14] Syyllinen saatiin myöhemmin kiinni. Hän tunnusti ja väitti heittäneensä ulostesäkit, koska oli kyllästynyt siihen, etteivät poliisit välittäneet hänen valituksistaan ihmisistä, jotka polttivat tupakkaa hänen talonsa läheisyydessä. [15]

15. helmikuuta poliisi ja armeija perustivat lukuisia tarkastuspisteitä ja järjestivät partioita Bangkokin ydinkeskustassa, koska tiedustelutietojen mukaan oli odotettavissa hallituksen vastaisia mielenosoituksia. [16]

Abhisitin hallitus odotti suuria UDD:n johtamia levottomuuksia heti sen jälkeen, kun korkein oikeus olisi julistanut tuomionsa 26. helmikuuta 2010. UDD ei kuitenkaan järjestänyt mielenosoituksia. [17] Sen sijaan he ilmoittivat järjestävänsä suuren mielenosoituksen Bangkokissa 14. maaliskuuta ja vaatisivat uusia parlamenttivaaleja.

Mielenosoitukset 14. maaliskuuta 2010 ja sen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen mielenosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministeri Abhisit Vejjajiva astui virkaan joulukuussa 2008.

Abhisit lisäsi turvatoimia rajoittaakseen mielenosoituksia 14. maaliskuuta 2010. Mielenosoitusta edeltävinä päivinä perustettiin tarkastuspisteitä, jotta Bangkokiin saapuvat mielenosoittajat voitaisiin tarkastaa. Tarkastajille annettiin määräys pidättää jokainen aseistettu mielenosoittaja. Varapääministeri Suthep Thaugsuban varoitti hallituksen jäseniä siitä, että he ja heidän perheensä voisivat olla UDD:n hyökkäysten kohteina. Hän kiisti UDD-johtajien ja heidän perheenjäsenten mustan listan olemassaolon, mutta myönsi, että hallituksella oli lista UDD:n tärkeimmistä johtajista.[18] Suthep syytti myös Pheu Thai -puoluetta mielenosoittajien palkkaamisesta. Pheu Thai -puolueen tiedottaja Prompong Nopparit kiisti väitteet ja haastoi Suthepin todistamaan väitteensä.[19] Suthep ei antanut vastausta.

Hallituksen ja armeijan mielenosoituksia valvova komentokeskus (CAPO, "Centre for the Administration of Peace and Order", rauhan ja järjestyksen valvontakeskus) perustettiin 11. jalkaväkirykmenttiin Bangkheinissa ja sitä johti ISOC, armeijan kansallisesta turvallisuudesta vastuussa oleva yksikkö.[20] Hallitukselle myötämieliset tahot koillis-Thaimaassa julkistivat uhkauksia, sillä se halusivat estää mielenosoittajia matkustamasta pääkaupunkiin.[21]

Abhisit ilmoitti demokraattien johtamalle Bangkokin hallinnolle, että hänellä oli tiedustelutietoja mahdollisista pommi-iskuista ainakin kahteen kohteeseen ja kranaatti-iskuista 30-40 kohteeseen Bangkokissa. Hän väitti, että mielenosoittajien joukossa oli 2 000 "hyvin koulutettua ammattilaista".[22] Lisäksi tiedustelutietojen mukaan terroristit yrittäisivät sabotaasi-iskua 14. maaliskuuta, mutta hän ei kertonut yksityiskohtia siitä. Kun armeijalta kysyttiin asiasta, sen tiedottaja kenraali Sansern Kaewkamnerd kertoi, ettei heillä ole vastaavaa tietoa.[23] UDD kiisti Abhisitin väitteet ja kehotti häntä esittämään todisteet, jotka tukisivat hänen väitteitään.

Suthep väitti, että UDD:n mielenosoittajat suunnittelisivat valtaavansa valtion virastoja ja tärkeiden henkilöiden koteja.[24] Lisäksi levitettiin huhuja, että UDD asettaisi pommin Sirirajin sairaalaan, polttaisivat Suuren palatsin, ottaisivat panttivankeja Chulalongkornin yliopistolta ja hyökkäisivät lukuisiin muihin kohteisiin Bangkokissa.[25]

7. maaliskuuta 2010 armeija ilmoitti, että Patthalungin pioneerirykmentti 401:stä oli varastettu räjähteitä ja 6 000 rynnäkkökivääriä. [26][27] Nimettömien lähteiden mukaan aseet olisivat menossa Bangkokiin, jossa niitä käytettäisiin väkivallan lietsomiseen.[28] UDD-johtaja Natthawut Saikua epäili armeijan lavastaneen varkauden, jotta UDD:tä voitaisiin syyttää mahdollisista väkivaltaisuuksista.[29]

Hallituksen joukot löysivät autotehtaasta osia, joita olisi voitu käyttää M79-kranaattikiväärien valmistukseen. Demokraattisen puoleen tiedottaja Buranaj Smutharaks väitti tämän osoittavan, että UDD:ssä olisi "väkivaltaisia elementtejä".[30] Hallituksen tiedottaja Panitan myönsi kuitenkin myöhemmin, ettei ollut olemassa todisteita näiden elementtien yhteydestä UDD:hen.[31]

9. maaliskuuta 2010 Abhisit julisti sisäisen järjestyksen asetuksen olevan voimassa 11.-23. maaliskuuta.[32][33] Bangkokiin sijoitettiin 50 000 hengen vahvuiset turvallisuusjoukot. Suthep ja Abhisit ilmoittivat, että he olisivat sisäisen järjestyksen asetuksen voimassaoloaikana armeija turvatalossa.[34] Suthep ilmoitti 12. huhtikuuta, että kaikki poliisivoimat olisivat vain kevyesti aseistettuja - naispoliiseilla ei olisi lainkaan aseita ja miespoliiseilla vain pamppu ja kilpi. Hän ilmoitti lisäksi, että vain SWAT- ja iskujoukot olisivat vahvasti aseistettuja ja että niitä käytettäisiin vain hätätapauksissa.[35]

12. maaliskuuta alkaen poliisi ja armeija perustivat tarkastuspisteitä Bangkokiin johtavien pääteiden varrelle, jotta pääkaupunkiin saapuvat mielenosoittajat voitaisiin tarkistaa. Poliisi varoitti myös liikennöitsijöitä, että ihmisten kuljettaminen Bangkokiin ilman virallista lupaa saattaisi johtaa toimiluvan menettämiseen.[36]

Viisi pommia räjähti Surat Thanissa, joka on demokraattisen puolueen ydinaluetta, maaliskuun 12. päivän aamutunteina. Kukaan ei kuollut tai haavoittunut. Sen tekijöistä ei ole tietoa, eikä ketään ole pidätetty.

Mielenosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauhallinen mielenosoitus Bangkokissa 20. maaliskuuta 2010.

Mielenosoitukset sunnuntaina 14. maaliskuuta olivat Thaimaan historian suurimmat ja ne olivat rauhallisia.[37] Poliisin mukaan Phan Fa -sillalla oli 65 000 mielenosoittajaa, kun taas Thaimaan julkisten televisiokanavien mukaan (jotka ovat joko hallituksen tai armeijan valvomia) päämielenosoituksessa siellä olisi ollut vain 25 000 mielenosoittajaa.[38] Maanantaina kymmenet tuhannet mielenosoittajat siirtyivät 11. jalkaväkirykmentin tukikohtaan ja pakottivat siten Abhisitin poistumaan sotilastukikohdasta sotilashelikopterilla. Tiistaina UDD:n mielenosoittajat ilmoittivat, että he keräisivät vapaaehtoisilta 10 senttilitraa verta, joka sitten symbolisesti kaadettaisiin hallituksen rakennuksen ja myös muiden bangkokilaisten kohteiden eteen. Abhisitin tiedottajan Thepthai Senphongin mukaan verta ei voinut erottaa eläimen verestä.[39]

Mielenosoittajien ja hallituksen väliset neuvottelut eivät tuottaneet tulosta. Mielenosoittajat vaativat, että Abhisit hajottaisi parlamentin ja järjestäisi uudet vaalit. Hallitus kieltäytyi tekemästä niin ennen perustuslain muutosta. 27. maaliskuuta 2010 mielenosoittajat marssivat Bangkokissa seitsemään kohteeseen, joissa oli armeijan joukkoja, ja taivuttivat armeijan joukot vetäytymään. Suthep Thaugsuban kutsui vetäytymistä "taktiseksi" ja väitti joukkojen palaavan asemiinsa myöhemmin.[40] Mielenosoittajat laajensivat mielenosoitukset Rajaprasongin risteykseen, joka on yksi Bangkokin tärkeimmistä ostosalueista, ja matkivat siten PAD-liikkeen laajoja mielenosoituksia 2006.[41] Hallituksen mukaan mielenosoitukset olivat laittomia, ja se yritti hajoittaa mielenosoitukset ilman oikeuden päätöstä (sen jälkeen kun oikeus oli todennut, että pääministerillä oli jo valtuudet tehdä se).[42]

Bangkokissa tehtiin mielenosoitusviikon aikana kymmeniä pommi-iskuja, joista kukaan ei ottanut vastuuta. Pidätyksiä niiden takia ei myöskään tehty. Pommi-iskut tapahtuivat kaukana mielenosoituspaikoilta eikä kukaan kuollut niissä. Porsche törmäsi mielenosoittajien moottoripyöriin Rajaprasongin risteyksessä ja muutamat loukkaantuivat. Toisaalla nainen ajoi autollaan mielenosoittajien sekaan mutta ehti paeta paikalta ennen kuin hänet olisi voitu pidättää.[43]

Poikkeustila, mielenosoitus 10. huhtikuuta 2010 ja sen seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UDD:n mielenosoittajia päivää ennen mellakoita 10. huhtikuuta.
11. huhtikuuta: kynttilöitä edellispäivän mellakoiden uhrien muistoille

Abhisit julisti poikkeustilan 8. huhtikuuta 2010. Poikkeustilan myötä armeijalla oli lupa pidättää ihmisiä, joita pidettiin uhkana kansalliselle turvallisuudelle, sensuroida tiedotusvälineitä ja kieltää useamman kuin viiden ihmisen julkiset kokoontumiset. Armeijan joukot valtasivat Thaicomin lähetysaseman, jotta UDD:tä lähellä olevan suositun People Channelin lähetykset saataisiin estettyä. Mielenosoittajat piirittivät aseman iltapäivällä 9. huhtikuuta 2010. Kun armeijan joukot käyttivät kyynelkaasua, mielenosoittajat tunkeutuivat asemalle ja armeijan joukot vetäytyivät.[44][45][46] Neuvottelujen jälkeen turvallisuusjoukot sallivat lähetysten jatkamisen ja mielenosoittajat poistuivat paikalta. Hallitus kuitenkin esti lähetykset pian sen jälkeen, kun mielenosoittajat olivat poistuneet paikalta.[47]

Mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisiksi lauantaina 10. huhtikuuta 2010, kun hallituksen joukot yrittivät vallata takaisin niitä Bangkokin osia, joita mielenosoittajat pitivät hallussaan.[48] Hallituksen joukot ampuivat kumiluoteja ja käyttivät kyynelkaasua, mihin mielenosoittajat vastasivat polttopulloilla ja kranaateilla. Armeijan tiedottaja kenraali Sansern Kaewkamnerd väitti, että mielenosoittajat olivat käyttäneet oikeita ammuksia ja kranaatteja taisteluiden aikana.[48] 16 thaimaalaista siviiliä, japanilainen Reutersin kuvaaja Hiro Muramoto ja neljä sotilasta kuoli.[49]Yli 800 ihmistä loukkaantui.[49] Yhteenoton jälkeen armeijan joukot vetäytyivät.[48] Armeijan tiedottaja Sansern Kaewkamnerd pyysi mielenosoittajia tekemään yhteistyötä hallituksen kanssa, jotta rauha palautuisi maahan.[48] Loukkaantuneista on myöhemmin kuollut 4, joten kuolonuhrien määrä on 25 (tilanne 18.4.2010).[1] 13 loukkaantuneen tila on vielä kriittinen.[3]

Hallituksen ja armeijan mukaan mielenosoittajien joukossa oli terroristeja, jotka ampuivat sekä mielenosoittajia että sotilaita. Siksi sotilaat joutuivat ampumaan itsepuolustukseksi, kun he vetäytyivät. Kenraali Sansernin mukaan UDD:n johtajien on täytynyt tietää terroristien olemassaolosta.[50] UDD:n johtaja Natthawut Saikua kiisti UDD:n ja mielenosoittajien yhteydet terroristeihin.[51]

Mielenosoittajat eivät kuitenkaan ole halukkaita lopettamaan mielenosoituksiaan ennen kuin pääministeri hajottaa parlamentin alahuoneen. Eräs punapaitojen johtaja sanoi, että parlamentin hajottamisen jälkeen Abhisit Vejjajivan tulisi lähteä maasta niin pian kuin mahdollista. Punapaidat suunnittelevat marssia pääkaupungissa 12. huhtikuuta kunnioittaakseen 10. huhtikuuta kuolleita. Varapääministeri Suthep Thaugsuban on sanonut, että hallituskaan ei aio antaa periksi. Hänen mukaansa hallitus aikoo ottaa haltuunsa mielenosoittajien valtaamat tiet, koska niiden miehittäminen on laitonta. [49]

Jännittynyt ilmapiiri laukesi, kun thaimaalaisen uudenvuoden (songkran) juhlinta alkoi 12. huhtikuuta. Se kestää virallisesti kolme päivää (12.-15.4.) mutta jatkuu käytännössä 7 päivää.[52] Punapaidat ilmoittivat kuitenkin uudesta mielenosoituksesta heti sen jälkeen 20. huhtikuuta 2010.[53]

Tapahtumat 10. huhtikuuta 2010 jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thaimaan keskusvaalilautakunta ilmoitti 12. huhtikuuta 2010 hakevansa oikeudelta pääministerin demokraattisen puolueen lakkauttamista vaalirahoitukseen liittyvien epäselvyyksien takia.[54]

Punapaidat ilmoittivat 14. huhtikuuta, että he keskittävät mielenosoitukset Bangkokissa yhteen paikkaan, Ratchaprasongin risteykseen, ja lähtisivät pois Phan Fan sillalta. Mielenosoittajat ovat pitäneet Phan Fan sillan aluetta hallussaan 12. maaliskuuta alkaen ja Ratchaprasongin risteystä 4. huhtikuuta alkaen.[55] He siirtyivät sinne 15. huhtikuuta.

Poliisi ja hallitus yritti vangita 16. huhtikuuta mielenosoitusten johtajia bangkokilaisesta hotellista. Varapääministeri Suthep mukaan he olivat terroristijohtajia. Isku epäonnistui täydellisesti ja kaikkien mielenosoitusten johtajien onnistui paeta.[56] Myöhemmin samana päivänä pääministeri Abhisit nimitti Thaimaan armeijan päällikön kenraali Anupong Paojindan johtamaan turvallisuustoimia ja syrjäytti siten Suthepin, jonka vastuulla ne aikaisemmin olivat olleet. Lauantain mellakan jälkeen Anupong oli sanonut, että kriisiin on löydyttävä poliittinen ratkaisu. Hän sanoi myös kannattavansa parlamentin hajottamista mutta ei määritellyt sen tarkemmin milloin.[57]

24 UDD:n mielenosoitusten johtajaa ilmoitti 17. huhtikuuta antautuvansa poliisille 15. toukokuuta. He kaikki ovat tällä hetkellä etsintäkuulutettuja. He seuraavat tässä PAD:n mielenosoittajien esimerkkiä, kun sen johtajat antautuivat poliisille vuoden 2008 mielenosoitusten jälkeen.[58]

Uusia toimijoita: keltapaidat ja ”kirjavat paidat”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähän mennessä kriisi on ollut vain UDD:n (punapaitojen) ja hallituksen välillä.

Hallitusta tukevat ja Thaksinia vastustavat PAD:n keltapaidat ovat seuranneet tapahtumia sivusta. Se muuttui, kun keltapaidat ilmoittivat 18. huhtikuuta, että ellei hallitus saa mielenosoituksia kuriin viikon kuluessa se järjestäisi suurmielenosoituksen suojellakseen ”kansakuntaa ja monarkiaa”. [59]

Monet ovat turhautuneet viikkoja jatkuneisiin mielenosoituksiin. Tästä on syntynyt ”kirjavapaitojen” ryhmä (engl. multi-colored group), joka vastustaa niin UDD:tä ja punapaitoja kuin myös PAD:tä ja sen keltapaitoja. Keltapaitojen tapaan myös he suunnittelevat mielenosoitusta UDD:tä vastaan.[60]

Kranaatti-iskut 22. huhtikuuta 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UDD ilmoitti 18. huhtikuuta 2010 järjestävänsä uuden suurmielenosoituksen 20. huhtikuuta Ratchaprasongin risteyksessä, jonne kaikki punapaidat olivat kokoontuneet sen jälkeen kun he jättivät Phan Fa -sillan. UDD ei vielä tiennyt laajentuisivatko mielenosoitukset Silomin alueelle, joka on tärkeä talous- ja liike-elämän keskus Bangkokissa.[53] Hallitus ja armeija haluavat estää mielenosoitusten laajenemisen Silomin alueelle ja aloittivat siksi sotilaiden ja mellakkapoliisien sijoittamisen Silomiin 19. huhtikuuta.[61] Kun armeija oli ilmoittanut käyttävänsä tarpeen vaatiessa voimakeinoja, punapaidat peruuttivat suunnitelmat laajentaa mielenosoitukset Silomiin.[62]

Punapaitojen mielenosoitus tiistaina 20.4.2010 sujui rauhallisesti. Tiistain aikana Silomin alueella levitettiin tarroja, joissa luki ”Presidentti Thaksin Shinawatra, uuden thaimaalaisen valtion johtaja”. Sekä UDD että Thaksin kiistivät jyrkästi osallisuutensa ja korostivat lojaalisuuttaan kuningashuoneelle. Muutamat tahot (muun muassa entinen pääministeri Somchai Wongsawat) ovat anoneet pääsyä kuninkaan puheille. Pääministeri Abhisit tuomitsi tällaiset yritykset sotkea kuningas politikkaan. [63]

Keskiviikkona 21. huhtikuuta 2010 joukko punapaitoja esti sotilaita ja ajoneuvoja kuljettavan junan lähdön Khon Kaenissa. Punapaidat estivät myös muualla Thaimaassa sotilaskuljetuksia.[64] Keskiviikkoiltana tapahtui myös yhteenotto punapaitojen ja Silomin asukkaiden välillä, jossa noin 100 UDD:n vastustajaa alkoivat heittää pulloja mielenosoittajien joukkoon. Viisi ihmistä ehti loukkaantua ennen kuin poliisi puuttui asiaan. UDD:n mukaan pääministerin Demokraattinen puolue olisi järjestänyt sen.[65] Jatuporn Prompan, yksi UDD:n johtajista väitti 23. huhtikuuta, että he olisivat olleet valepukuisia sotilaita ja keltapaitoja.[4]

Arvioidut ihmismäärät Ratchaprasongin ja Silomin alueella ennen 22. huhtikuuta 2010[60]:

  • noin 60 000 sotilasta
  • noin 12 000 poliisia
  • noin 40 000 punapaitaa (toisen armeijan arvion mukaan 14 000[66])
  • noin 2 500 kirjavapaitaa

Mielenosoitus muuttui väkivaltaiseksi myöhään torstai-iltana 22. huhtikuuta 2010, kun neljä kranaattia ammuttiin UDD:tä vastustavien mielenosoittajien joukkoon Silom Roadilla. 3 ihmistä kuoli ja 75 loukkaantui. Hallituksen mukaan ”terroristit” olivat syyllisiä iskuun ja he ampuivat kranaatit Lumpini-puistosta, joka on punapaitojen hallussa. UDD:n tiedottaja kiisti kaikki yhteydet kranaatti-iskuihin.[4]

Toukokuu 2010: Lupaus vaaleista ja uusi leimahdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rama IV- ja Sathorn-kadun risteys 15. toukokuuta. Käytetyt autonrenkaat palavat tuottaen sankkaa savua.

Toukokuun alussa pääministeri lupasi mielenosoittajille järjestää vaalit marraskuussa, jos mielenosoittajat hajaantuisivat.[67] Punapaidat olivat aluksi suostuvaisia, mutta vaativat myös varapääministeriä oikeuteen syytettynä 25 mielenosoittajan kuolemasta. Kun tähän ei suostuttu, levottomuudet jatkuivat.

Toukokuun 13. päivästä alkaen armeija alkoi saartaa punapaitojen leiriä. Kapinallisten puolelle siirtynyt kenraali Khattiya Sawasdipol haavoittui vakavasti ollessaan antamassa haastattelua ulkomaisen lehden toimittajalle Sala Daengin risteyksessä. Tilanne lähestyi sisällissotaa.[2]

Toukokuun 19. päivänä punapaitojen johtaja Jatuporn Prompan kehotti mielenosoittajia purkamaan leirin ja lähtemään kotiin. Pian lausunnon jälkeen useat UDD:n johtajat, mukaan lukien Prompan, antautuivat ja luovuttivat itsensä poliisin käsiin.[68] Johtajien vetoomus kapinallisille ei kuitenkaan lopettanut mellakointia, joka kiihtyi ja levisi muualle Bangkokiin[69]. Tulipaloja sytytettiin pitkin kaupunkia Central Worldin tavaratalossa, pörssissä, pankkien konttoreissa ja maanalaisen asemilla[70]. Channel 3:n tv-asemalle hyökättiin ja sytytettiin tuleen[70]. Pohjoisessa Udon Thanissa vandalisoitiin valtion kiinteistöjä ja Khon Kaenissa poltettiin kaupungintalo[70]. Vastaavanlaisia vihanpurkauksia nähtiin muuallakin Thaimaassa. Ulkonaliikkumiskielto julistettiin Bangkokin alueelle[70]. Yhteensä 23 maakuntaa kuului ulkonaliikkumiskiellon piiriin 20.00–6.00 välisenä aikana[71], mukaan lukien Chonburin provinssissa sijaitseva Pattaya[72]. Tuhopoltoista julistettiin annettavan korkein mahdollinen rangaistus tekijöille - kuolemantuomio.

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloudelliset vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisella kriisillä on ollut suuri vaikutus turismiin. Thaimaan turismiliiton (FETTA) mukaan hotellien käyttöaste oli jo pudonnut noin 20 prosenttia (ennen kriisiä 80–90 prosenttia) ja on mellakoiden jälkeen enää keskimäärin vain 30 %. Rahallisesti turistiala on jo menettänyt yli 10 miljardia bahtia (noin 220 miljoonaa euroa), ja jos kriisi jatkuu pitkään tappiot voivat kohota 100 miljardiin bahtiin (noin 2,2 miljardia euroa).[73] Thaimaan kansantalouden kokonaisuudesta turismi edustaa alle 7 prosenttia[74].

Ennenaikaiset parlamenttivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministeri Abhisit oli jo toukokuussa 2010 ehdottanut, että ennenaikaiset parlamenttivaalit pidettäisiin 14. marraskuuta 2010.[75] Abhisit esitti parlamentin hajottamista kuitenkin vasta 9. toukokuuta 2011 sen jälkeen, kun perustuslakituomioistuin oli vahvistanut kolmen uuden vaalilain lainmukaisuuden. Uudet vaalit pidetään 3. heinäkuuta 2011.[76] Istuvan pääministerin päävastustajaksi on noussut Pheu Thai -oppositiopuolueen uusi puheenjohtaja Yingluck Shinawatra, joka on vankilatuomiota maasta paenneen entisen pääministeri Thaksin Shinawatran sisko.[77]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c City center stays on red alert Bangkok Post. 19.4.2010. Viitattu 19.4.2010. (englanniksi)
  2. a b c Yhteenotot Bangkokissa kiihtyivät lähes kaupunkisodaksi Helsingin Sanomat 15.5.2010
  3. a b Saturday clashes toll rises to 24 Bangkok Post. 19.4.2010. Viitattu 15.4.2010. (englanniksi)
  4. a b c Bomb terror grips Silom Bangkok Post. 23.4.2010. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  5. Thaimaan hallitus uhkaa mielenosoittajia kovilla toimilla Helsingin Sanomat 2.5.2010
  6. Naew Nah, เรากำลังอยู่ในยุค "สงครามกลางเมือง"! (เจิมศักดิ์ขอคิดด้วยฅน), 28.12.2009
  7. The Nation, Huge boost in security, 9.2.2010
  8. TNA, "38 centres set up to maintain peace in country", 8.2.2010
  9. Matichon, โฆษกมาร์ค อัด "ทักษิณ" เจ้าของฟาร์มสุนัข ให้กระดูกไม่พอเลยกัดกันเอง จี้กทช.หาช่องสะกัดวิทยุชุมชนปลุกปั่น, 8.2.2010
  10. The Nation, Radio stations face closure for agitation, 25.2.2010
  11. Bangkok Post, Asset case 'may spark violence', govt warns foreign diplomats, 13.2.2010
  12. Bangkok Post, Abhisit's dad spends B300,000 a month on security for his son, 3.2.2010
  13. Bangkok Post, PM links faeces attack to assets, 2.2.2010
  14. Today Online, Faeces lobbed at Abhisit's house, 3.2.2010
  15. Bangkok Post, Excrement tosser arrested, 12.2.2010
  16. Bangkok Post, Security forces ready for action, 16.2.2010
  17. Bangkok Post, UDD won’t rally on Feb 26, 16.2.2010
  18. Bangkok Post, Time to let the citizens decide, 5.3.2010
  19. TAN, Pheu Thai Denies Hiring Protesters, 19.3.2010
  20. The Nation, Peace-keeping Command to set up at 11th Infantry Regiment, 10.3.2010
  21. The Nation, Witness the death of deference, 22.3.2010
  22. The Nation, Fears of grenade attacks at key sites, 9.3.2010
  23. The Nation, Sabotage threat: PM, 7.3.2010
  24. The Nation, Monarch gets briefing, 9.3.2010
  25. The 33 dangerous spots during Bloody March, 10.3.2010
  26. Thai Visa News, 6,000 guns and explosives stolen from barracks, 7.3.2010
  27. TNA, Probe on stolen Thai army weapons underway, 7.3.2010
  28. Bangkok Post, Stolen arms cache fuels fears, 8.3.2010
  29. The Nation, Weapons theft may be an 'inside job', 8.3.2010
  30. Straits Times, [1], 15.3.2010
  31. Straits Times, [2], 17.3.2010
  32. New York Times, Thailand Braces for Political Rallies in Capital, 11.3.2010
  33. Dow Jones, Thai Cabinet Approves Imposition Of Internal Security Act, 9.3.2010
  34. Bernama, Thailand Deploys 50,000-Strong Force To Maintain Order During Protests, 11.3.2010
  35. The Nation,[3], 12.3.2010
  36. The Nation, Red shirts to govt: 'Don't mess with us', 12.3.2010
  37. IPS, In Convoys of Red, Rural Masses Stage Historic Protest, 14.3.2010
  38. CSM, Biased TV stations intensify divides in Thailand protests, 22.3.2010
  39. Prachatai, "เทพไท" เย้ยเลือดคนเสื้อแดงแยกยากจากเลือดสัต, 18.3.2010
  40. Al Jazeera, Troops retreat amid Thai protests, 27.3.2010
  41. The Nation, A FINAL ATTEMPT TO 'MALL' THE PM, 28.3.2008
  42. Court says PM empowered to evict protects without having to seek court order
  43. The Nation, Woman rescued by police after trying to slam vehicle at protesters, 6.4.2010
  44. VOA, Thai Military Uses Force Against 'Red Shirt' Protesters, 9.4.2010
  45. FT, Thai protesters seize key satellite station, 9.4.2010
  46. BBC, Thailand's red-shirt protesters occupy TV compound, 9.4.2010
  47. Business Week, Thai Protesters Vow to Fight as Government Again Blacks Out TV, 10.4.2010
  48. a b c d Times Online, [4] 10.4.2010
  49. a b c [5] 12.4.2010
  50. Military admits firing at reds Bangkok Post. 19.4.2010. Viitattu 15.4.2010. (englanniksi)
  51. Red-shirts deny terrorist connections Bangkok Post. 15.4.2010. Viitattu 19.4.2010. (englanniksi)
  52. Blessed are the fun-lovers, for they give peace a better chance Bangkok Post. 17.4.2010. Viitattu 19.4.2010. (englanniksi)
  53. a b Big red rally on Tuesday Bangkok Post. 17.4.2010. Viitattu 19.4.2010. (englanniksi)
  54. http://news.asiaone.com/News/Latest%2BNews/Asia/Story/A1Story20100412-209921.html
  55. Red-shirts consolidate forces Bangkok Post. 15.4.2010. Viitattu 19.4.2010. (englanniksi)
  56. Police raid on red-shirt's hotel bungled Bangkok Post. 16.4.2010. Viitattu 19.4.2010. (englanniksi)
  57. Thai PM puts army chief in charge of security BBC. 16.4.2010. Viitattu 19.4.2010. (englanniksi)
  58. UDD leaders to surrender May 15 Bangkok Post. 17.4.2010. Viitattu 19.4.2010. (englanniksi)
  59. Return of the yellow shirts Bangkok Post. 19.4.2010. Viitattu 19.4.2010. (englanniksi)
  60. a b Govt crackdown looms, says UDD Bangkok Post. 22.4.2010. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  61. Troops deployed to prevent reds from entering financial district Bangkok Post. 19.4.2010. Viitattu 19.4.2010. (englanniksi)
  62. Reds cancel plan to march to Silom after warning Bangkok Post. 20.4.2010. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  63. UDD denies calling for a new ”state” Bangkok Post. 21.4.2010. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  64. Protesters block troop movements Bangkok Post. 22.4.2010. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  65. Red shirt protestors unwelcome in Silom Bangkok Post. 22.4.2010. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  66. Sansern: Time is running out Bangkok Post. 22.4.2010. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  67. Thaimaan pääministeri suostumassa vaaleihin marraskuussa YLE 3.5.2010
  68. BBC News: Thai protest leaders surrender as troops storm camp (19.5.2010) Viitattu 20.5.2010
  69. Straits Times: Bangkok not under control (19.5.2010) Viitattu 20.5.2010
  70. a b c d CNS News: Bangkok Burning, As Army Moves Against Anti-Government Protesters (19.5.2010) Viitattu 20.5.2010
  71. Straits Times: Curfew in 23 Thai provinces (19.5.2010) Viitattu 20.5.2010
  72. Pattaya One News: Pattaya under curfew (19.5.2010) Viitattu 20.5.2010
  73. Tourism sector fears huge loss Bangkok Post. 15.4.2010. Viitattu 19.4.2010. (englanniksi)
  74. Bangkok Post: Thailand Tourism Review 2007 Viitattu 19.5.2010
  75. Thai PM scraps offer to hold election on Nov. 14 People's Daily Online. 13.5.2010. Viitattu 21.10.2011. (englanniksi)
  76. TThai PM announces date for general election Aljazeera. 13.5.2010. Viitattu 21.10.2011. (englanniksi)
  77. Sister of Fugitive Ex-Premier Thaksin Chosen as Leader of Opposition Party Bloomberg.com. 13.5.2010. Viitattu 21.10.2011. (englanniksi)