Ekohyvinvointivaltio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ekohyvinvointivaltio on ekologisesti kestävä ja sosiaalisesti oikeudenmukainen hyvinvointivaltio. Tällä hetkellä yhtäkään maailman maata ei voi kutsua ekohyvinvointivaltioksi: ne eivät ole onnistuneet turvaamaan korkeaa hyvinvointia ympäristön kantokyvyn rajoissa.[1] Kestävän hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää siirtymää kohti ekohyvinvointivaltiota. Muutos on välttämätön ihmiskunnan elämän edellytysten turvaamiseksi.[2]

Ero hyvinvointivaltioon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinvointivaltiot ovat kehittyneet yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemiseksi. Tarkoituksena on ollut parantaa väestön elinoloja ja vastata markkinoiden puutteisiin valtiollisen sääntelyn avulla.[3][4]

Ekohyvinvointivaltiot nostavat ympäristökysymykset sosiaalisten kysymysten rinnalle.

Siirtymässä valtiot ovat keskeisiä toimijoita. Niiden keskeisenä tehtävänä on luoda edellytykset kestävän talouden, tuotannon ja kulutuksen muodostumiselle, sekä turvata hyvinvoinnin tasapuolinen jakautuminen. Niiden rooli investoijana korostuu.[5][6] Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan kaikkia yhteiskunnan toimijoita.

Ekohyvinvointivaltioissa riittävä toimeentulo turvataan resurssien uudelleenjaolla. Verovaroilla rahoitettua julkista kulutusta suunnataan sosiaaliturvaan ja palveluihin. Ihmisten toimintamahdollisuuksia vahvistetaan sosiaalisten investointien avulla. Samalla pyritään ympäristökuormituksen vähentämiseen. Tällaista ekososiaalipolitiikkaa tarvitaan, jotta esimerkiksi ilmastotoimet eivät kasvata sosiaalista eriarvoisuutta.[5][7]

Ekohyvinvointivaltioon liittyvä kansainvälinen tutkimuskeskustelu on vilkastunut erityisesti 2000-luvulla. Sitä kuvataan monella eri käsitteellä ja vähän eri painotuksin, esimerkiksi "ecostate"[3], "green state"[6] ja "eco-social state"[8].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Daniel W. O’Neill, Andrew L. Fanning, William F. Lamb, Julia K. Steinberger: A good life for all within planetary boundaries. Nature Sustainability, 2018-02, nro 2, s. 88–95. doi:10.1038/s41893-018-0021-4. ISSN 2398-9629. Artikkelin verkkoversio. en
  2. ↑ Will Steffen, Johan Rockström, Katherine Richardson, Timothy M. Lenton, Carl Folke, Diana Liverman: Trajectories of the Earth System in the Anthropocene. Proceedings of the National Academy of Sciences, 6.8.2018, nro 33, s. 8252–8259. doi:10.1073/pnas.1810141115. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ a b The State and the Global Ecological Crisis. The MIT Press, 2005. ISBN 978-0-262-26783-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2019).
  4. ↑ Ian Gough: Welfare states and environmental states: a comparative analysis. Environmental Politics, 12.8.2015, nro 1, s. 24–47. doi:10.1080/09644016.2015.1074382. ISSN 0964-4016. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ a b Gough, Ian, author: Heat, greed and human need : climate change, capitalism and sustainable wellbeing. {{{Julkaisija}}}. 1023520429. ISBN 978-1-78536-510-2, 1-78536-510-X, 978-1-78536-512-6, 1-78536-512-6, 2017941901. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2019).
  6. ↑ a b Roger Hildingsson, Annica Kronsell, Jamil Khan: The green state and industrial decarbonisation. Environmental Politics, 29.7.2019, nro 5, s. 909–928. doi:10.1080/09644016.2018.1488484. ISSN 0964-4016. Artikkelin verkkoversio. en
  7. ↑ T. Helne, T. Hirvilammi, M. Laatu: Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla. Kela, 2012. ISBN 978-951-669-891-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2019). Suomi
  8. ↑ Max Koch, Martin Fritz: Building the Eco-social State: Do Welfare Regimes Matter?. Journal of Social Policy, 16.6.2014, nro 4, s. 679–703. doi:10.1017/s004727941400035x. ISSN 0047-2794. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ekohyvinvointivaltio&oldid=22347950”