Aurinkojäähdytys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aurinkojäähdytys hyödyntää aurinkoenergiaa jäähdyttämiseen. Jäähdytys saadaan aikaan välillisesti Auringon energialla siten, että lämmöllä regeneroidaan absorptioreaktiolla jäähdyttävää materiaalia tai sitten käytetään hyödyksi faasimuutosta, kuten lämpöputkissa. Absorptiotekniikkaa käytettiin aikaisemmin yleisesti jääkaapeissa, mutta faasimuutosta hyödyntävä tehokkaampi kompressoritekniikka syrjäytti sen. Absorptiotekniikalla ja aurinkoenergialla toimiva jääntuotanto esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1878.[1]

Käytännössä sovelletuin jäähdytysratkaisu on tuottaa aurinkokennoilla sähköä ja käyttää sillä normaalia jäähdytyskompressoria. Tyypillisen lämpöisellä alueella, esimerkiksi USA:n etelävaltioissa sijaitsevan talon jäähdytyskompressorin tehon tarve on noin 7 kW. Tällaisen tehon saaminen aurinkokennoilla vaatii noin 30 neliömetriä aurinkokennoja. Koska jäähdytystä tarvitaan pilvisinä päivinä ja öisinkin, niin aurinkokennot eivät yksin riitä. Aurinkojäähdytyksen energiatarvetta voidaan pienentää käyttämällä passiivista aurinkojäähdytystä, joka on rakennusten suojaamista suoralta aurinkonpaisteelta ja talojen parempaa eristämistä ulkoilman lämmöltä.

Edut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurinkojäähdytyksen kilpailuetu on runsas auringonpaiste, kun jäähdytystarve on suurin. Aurinkojäähdytyksellä voidaan parantaa perinteisen jäähdytyksen haittoja: suuri energiankulutus, kalliit huippukuormat. Ympäristölle haitallisten jäähdytysaineiden suhteen aurinkojäähdytys ei tuo etuja, koska siinä käytetään samoja aineita. Wuppertal-instituutin mukaan (2007) energiansäästö on 40–60 % aurinkojäähdytyksessä.[2] ESTIFin mukaan yhdistettynä biomassalämmittimeen 100 % uusiutuva jäähdytys on mahdollista.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurinkojäähdytyksen asennus oli vuonna 2007 2–2,5 kertaa kalliimpaa kuin tavanomainen jäähdytys. Kokonaiskustannukset ovat 1,2–1,5-kertaiset. Wuppertal-instituutin mukaan hinta on ollut suurin rajoite menetelmän yleistymiseen. He arvioivat tekniikan hinnan laskevan standardoinnin kautta tulevaisuudessa.[2] ESTIFin mukaan merkittävä hinnanlasku lähitulevaisuudessa on todennäköistä. Tyypillinen jäähdytysjärjestelmä sisältää myös veden ja rakennuksen lämmitysjärjestelmän. Siksi niitä kutsutaan Solar Combi+-järjestelmiksi. ESTIFin mukaan biomassan rajallisuus tekee aurinkojäähdytyksestä ainoan realistisen vaihtoehdon.[3]

Euroopassa oli vuonna 2007 120 isoa jäähdytysjärjestelmää. Pienempiä kotitalouksien järjestelmiä kehitetään. Käyttökohteisiin sisältyy toimistorakennuksia, julkisia rakennuksia, hotelleja, tehtaita, sairaaloita jne.[2]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:lla ei toistaiseksi ole ollut velvoitteita uusiutuvaan jäähdytykseen (2007). EU:n Parlamentti on pyrkinyt sektorikohtaisiin tavoitteisiin (sähkö, lämmitys, jäähdytys, biopolttoaineet). ESTIFin mukaan aurinkojäähdytys tulisi sisältyä Energy Performance in Buildings -direktiiviin.[3] Direktiivit on uusiutuvaan sähköön ja polttoaineisiin. Euroopan komission ehdotuksessa 23.1.2008 huomioitiin aiempaa enemmän rakentaminen ja lämmitys. Komissio ehdottaa uusiutuvaa velvoitetta yli 5 MWth laitoksiin. Komission mukaan tiedotusta ja koulutusta on tarpeen mukaan täydennettävä.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.