Lapsityö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Työssäkäyvien 5–14-vuotiaiden lasten osuus kaikista lapsista eri valtioissa.
  Ei tietoa tai 0 % lapsista työssä
  0,01–10 % lapsista työssä
  10–20 % lapsista työssä
 
  20–30 % lapsista työssä
  30–40 % lapsista työssä
  Yli 40 % lapsista työssä
Lapsityövoima maailmassa
Eteläcarolinalainen lapsityöläinen vuonna 1908.
Lapsityövoiman vastustajia New Yorkissa noin 1909,
Hondurasilaisia lapsia työssä vuonna 1999.
Tyttö myymässä hedelmiä kadulla Hô-Chi-Minhin kaupungissa Vietnamissa.

Lapsityöllä ja lapsityövoimalla tarkoitetaan alaikäisten lasten käyttöä työvoimana mitä erilaisimmissa työpaikoissa, niin tehtaissa, viljelyksillä kuin kodeissakin.

Lapsityövoiman käyttö on yleistä kehitysmaissa, mutta ilmiö on tuttu myös teollisuusmaissa. Varsinkin teollistumisen alkuaikoina 1800-luvulla monissa Euroopan maissakin oli runsaasti lapsia tehdastyössä, toisinaan kaivoksissakin. Nykyään YK:n Lapsen oikeuksien sopimus kieltää lapsityövoiman hyväksikäytön.

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n arvion mukaan maailmassa oli vuonna 2012 168 miljoonaa 5–17-vuotiasta lapsityöntekijää.[1] Näistä noin 140 miljoonaa tekee täyspäiväistä työtä. Pahimmillaan työnteko on orjatyötä. ILO erottaa käsitteellisesti toisistaan varsinaisen lapstyövoiman (child labour) ja lasten tekemän työn (child work), joista ensimmäinen on lapsille haitallista, mutta jälkimmäinen ei estä koulunkäyntiä tai aiheuta lapselle vahinkoa.[2]

Lapsityövoiman hyväksikäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajoittainen muutaman tunnin työ, joka mahdollistaa täysipainoisen koulunkäynnin eikä vaaranna lapsen kehitystä, on eri asia kuin työ aamusta iltaan haitallisissa oloissa. Lapsityövoimankäyttöön liittyy olennaisesti myös lapsikauppa.

Kansainväliset sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ILO:n sopimus kieltää työnteon kaikilta alle 13-vuotiailta. 13–15-vuotiaat saavat tehdä kevyttä työtä, joka ei haittaa heidän koulunkäyntiään tai muuta kehitystä ja on lyhytkestoista. 15–18-vuotias ei saa tehdä vaaralliseksi luokiteltua työtä.

Suomen lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen laki

Suomessa on voimassa vuonna 1993 annettu laki nuorista työntekijöistä. Sen mukaan työhön ei saa ottaa henkilöä, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta tai ei ole vielä suorittanut oppivelvollisuuttaan loppuun. Sinä vuonna, jolloin henkilö täyttää 14 vuotta, hänet saadaan kuitenkin ottaa enintään puoleksi koulun loma-ajasta tai tilapäisesti kouluvuoden aikanakin kevyeen työhön, joka ei vahingoita hänen terveyttään tai kehitystään eikä haittaa hänen koulunkäyntiään. Alle 18-vuotiaista työntekijöistä on lisäksi erityisiä työaikaa ja työsuojelua koskevia säännöksiä.[3]

Syitä lapsityövoiman käyttöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syitä lapsityövoiman käyttöön on monia, ja ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Lasten käyttöön työvoimana vaikuttavat maan väestön köyhyys, väestönkasvu, naisten asema, koulunkäyntimahdollisuudet ja talouden kehitys. Monilla kehitysmaiden perheillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi töihin, jolloin lapsi tuo rahaa kotiin.

Työnantajan kannalta lapsityö on houkuttelevaa. Vaikka lasten työnteko on useimmissa maissa lailla kiellettyä, he ovat silti haluttuja työntekijöitä. Lapset ovat halpoja ja sopeutuvaisia. Lasten kanssa ei yleensä tehdä minkäänlaista työsopimusta, joten heidät voi erottaa koska tahansa. Kun työsuojelulakien valvonta on lisäksi useissa maissa puutteellista ja rangaistukset rikkomuksista olemattomia, ei ole ihme, että lapsityövoimaa käytetään.

Myös lasten fyysiset tai muut erityisominaisuudet, kuten pieni koko tai sormien näppäryys, vaikuttavat siihen, että heitä palkataan tiettyihin tehtäviin.

Hikipajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet merkkituotteet valmistetaan ns. hikipajoissa, joissa työntekijöinä on lapset. Italialaisen tutkivan journalismin televisio-ohjelman Reportin mukaan laittoman ja järjestäytymättömän työvoiman hyväksikäyttö on yleistä kulutustavaroiden alalla. Voittojen maksimoimiseksi tuotteen valmistus on siirretty alihankkijoiden ketjulle, jonka viimeinen lenkki on halpa, laiton lapsityövoima.[4]

Lapsityövoima jätteiden käsittelyssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaat vievät elektroniikkajätteensä, kuten tietokoneet, monitorit ja analogiset televisiovastaanottimet kehitysmaihin, joissa niitä lajittelevat lapset. Ympäristöjärjestö Greenpeace vaatii elektroniikkavalmistajia poistamaan myrkyllisen materiaalin tuotteistaan, sillä vastaanottajamaissa jätteitä lajittelevat pienet lapset voivat saada myrkytyksiä.[5]

Lapsityön ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työnteko aiheuttaa lapsille fyysisiä ja henkisiä haittoja. Keskenkasvuinen vartalo ei kestä yhtä suurta rasitusta kuin aikuisten, joten lapsi altistuu helpommin vakaville vaurioille.

Henkiset vammat ovat myös yleisiä. Kevyeltä näyttävä työ voi olla hyvin raskasta. Maataloudessa lapset tekevät joskus työtä aamusta iltaan polttavassa auringossa tai kaatosateessa. Lisäksi työntekijät kärsivät muun muassa torjunta-aineiden tuomista terveyshaitoista.

Työnteko, joka estää lapsen koulun käynnin, haittaa hänen koko tulevaisuuttaan. Sen lisäksi, että hän menettää oman lapsuutensa, on todennäköistä, ettei hän ilman koulutusta saa aikuisenakaan kunnollista työtä.

Lapsityövoiman käyttö on haitallista pitkällä aikavälillä myös yksittäisille maille. Monista lapsityöntekijöistä tulee huonokuntoisia ja kouluttamattomia aikuistyöntekijöitä, mikä ei edistä maan taloudellista kilpailukykyä. Koulutus on tärkein keino vähentää ja ennaltaehkäistä lasten työntekoa. Lisäksi koulun ja koulutarvikkeiden tulee olla ilmaisia.

Lapsityön rajoitusten ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nälkiintyminen ja katuammatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos hikipajojen työllistämismahdollisuuksia rajoitetaan, tuloksena voi olla nälkiintyminen. Kun Yhdysvalloissa esiteltiin Child Labour Deterrence Act, arviolta 50 000 lasta erotettiin töistään vaatetusteollisuudesta, ja moni heistä joutui turvautumaan töihin kuten ”kivenmurskaus, katuammatit ja prostituutio”. UNICEFin tutkimus Maailman lasten tila vuonna 1997 totesi nämä vaihtoehtoiset työt ”vaarallisemmiksi ja riistävämmiksi kuin vaatetusteollisuuden”.[6]

Lapsiprostituution lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla on dokumentoitu tapauksia, joissa hikipajoja vastustavat aktivistit ovat tahattomasti lisänneet lapsiprostituutiota köyhissä maissa:[7]

  • Bangladeshissa suljettiin monia saksalaisyrityksen hikipajoja, minkä seurauksena tuhannet bangladeshilaiset lapset menettivät työnsä ja ajautuivat prostituoiduiksi, rikollisuuteen tai nälkäkuolemiin.
  • Pakistanissa Niken, Reebokin ja muiden yritysten hikipajoja suljettiin, ja nämä pakistanilaislapset ajautuivat prostituutioon.
  • Nepalissa mattotehdas sulki monia hikipajoja, jolloin tuhannet nepalilaistytöt ajautuivat prostituutioon.

Lapsityö on pienin paha?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen teollista vallankumousta lähes kaikki lapset työskentelivät maataloudessa. Sitten moni siirtyi näistä töistä tehdastöihin. Tästä vähitellen seuranneen palkkatason nousun ansiosta vanhemmilla oli myöhemmin varaa lähettää lapsensa kouluun töiden sijaan. Tämä vähensi lapsityötä sekä ennen että jälkeen lapsityön vastaisten lakien säätämisen.[8]

Taloustieteilijä Murray Rothbardin mukaan sekä ennen että jälkeen teollisen vallankumouksen Britannian ja Yhdysvaltain lapset, joille ei ollut tarjolla tehdastyöpaikkoja, olivat paljon huonommissa oloissa kuin ne, joille oli.[9]

Lawrence Reedin mukaan pahimmat työolot teollisen vallankumouksen alussa olivat niillä ”oppipojilla”, jotka pakotettiin työhön ja joita valtion/kuntien omistamat köyhäintalot jopa myivät kuin orjia, mikä teki heidän asemansa erilaiseksi kuin nykyisten kehitysmaiden palkkatyössä olevien lasten. Vaikka tuolloin palkkatyössäkin olevien lasten asema oli kaukana ihanteellisesta, pahimpien olojen kuvaukset kuten vaikutusvaltainen ”Sadlerin raportti”, ovat huomattavasti liioiteltuja, minkä jopa sosialisti Friedrich Engels myönsi kirjassaan.[10]

Lapsityövoiman vastustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intialainen Kailash Satyarthi sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2014 tehtyään aktiivista työtä lapsityövoiman käytön kitkemiseksi aina 1990-luvulta asti. Hänen perustamansa Bachpan Bachao Andolan -järjestö on vapauttanut yli 80 000 lasta erilaisista, usein jopa orjuuteen vertautuvista oloista. BBA-järjestö auttaa lapsityöläisiä myös pääsemään takaisin kouluun ja normaaliin elämään.

Satyarthin mukaan Nobelpalkinto tarkoittaa sitä, että järjestön työ on lopultakin huomattu. Hänen mukaansa miljoonat lapset kärsivät edelleen, vaikka elämme modernia aikaa.[11][12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lapsityö.