Lapsikauppa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lapsikauppa on kauppaa lapsilla riistoa varten. Niihin kuuluvat muun muassa lapsikaappaus, värväys lapsisotilaaksi, salakuljetus, kätkentä, ja lapsityö hikipajoissa.

Lapsikauppaan liittyy usein lasten pakottaminen prostituutioon[1], muu seksuaalinen riisto, pakkotyö, palvelu, orjuus, hyväksikäyttö, ja elinten siirto. Lapsikauppaan liittyy usein myös laiton adoptio, morsiuskauppa, värväys lapsisotilaaksi, kerjäläiseksi, urheilijaksi kuten kamelin ajajaksi tai jalkapalloilijaksi, tai uskonnollisiin kulttimenoihin.[2].

Kansainvälinen laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisen lain mukaan lasten käyttö laittomiin tarkoituksiin — pakottamalla, kiristämällä, kidnappaamalla, petoksella, huijauksella, vallan väärinkäytöllä, tai hyväksikäyttämällä lapsen heikkoutta — ei syyllistä lasta, koska alaikäinen ei voi olla vastuussa häneen kohdistuvasta riistosta. Rikos ihmisyyttä vastaan on kuvattu Suomenkin allekirjoittamassa Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen (UN Convention Against Transnational Organised Crime) sekä sen lisäpöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan, ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (Protocol to Prevent, Suppress and Punish Trafficking in Persons, Especially Women and Children). Tämän lisäksi ihmiskaupan kriminalisointia edellyttää Suomen allekirjoittama lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen valinnainen pöytäkirja lapsikaupasta, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta (Optional Protocol to the Convention on the Rights of the Child on the Sale of Children, Child Prostitution and Child Pornography). Tämä on kuvattu myös ILO:n sopimuksessa 182. Lapsikauppa on kriminalisoitu sekä kansainvälisin että paikallisin laein useimmissa maissa. Lapsikauppaa koskevissa sopimuksissa alle 18-vuotias luetaan lapseksi [3]. Eri maissa sopimuksien tulkinnassa on eroja. Saksassa on raportoitu lapsikaupan uhreja kohdellun rikollisina [4].

Suomen hallituksen kanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen hallitus vastasi naiskauppaa koskevaan Eduskuntakyselyyn Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2004, että se on sitoutunut kansainvälisiin velvoitteisiin ja kansallisiin tarpeisiin ihmiskaupan vastustamiseen, mahdollisuuksia torjua ihmiskauppaa, paritusta ja prostituutiota. Kansallisessa toimintaohjelmassa ihmiskaupan vastustamiseksi merkittävä rooli on kansalaisjärjestöillä. Siviilikriisinhallinnan toimijoilla on päävastuu siviiliyhteiskunnan toiminnan ja rakenteiden saattamisesta toimintakykyisiksi käsittäen myös rikollisuuden vastaiset toimenpiteet. Rauhanturvaamistoiminnassa on otettu huomioon humanitaariset ja ihmisoikeuksia tukevat näkökulmat [3].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]