Merituulivoima

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lillgrundin merituulipuisto Ruotsissa (2011)
Middelgrunden tuulipuisto Tanskassa
Nystedin kaksiosainen merituulipuisto (tunnetaan myös nimellä Rødsand I ja II) Tanskassa.
Merisähköasema. Baltic-tuulipuiston merisähköasema kokoaa ja muuntaa tuulipuiston eri tuulivoimalayksikköjen tuottaman sähkön yhteisen merikaapelin kautta mantereelle vietäväksi suurjännitteeksi.

Merituulivoima eli offshore-tuulivoima on merelle rakennettujen tuulivoimaloiden tuottamaa tuulivoimaa. Merituulivoimaa on pidetty on yhtenä keinona saavuttaa Euroopan Unionin asettama 20 % uusiutuvan energian tuotantotavoite. Tämä edellyttää voimalarakentamista ja tuotantoa subventoivia poliittisia päätöksiä ja sitä, että voimalateollisuus näkee tämän energiateollisuuden alan kannattavana toimintana.[1]

Merituulivoiman osuuden Euroopan yhteisön energiantuotannosta on ennakoitu kohoavan vuonna 2020 noin 2,4–3,5 prosenttiin koko yhteisön energiantarpeesta. Rakennettujen merituulipuistojen asennettu kapasiteetti olisi tällöin EU-alueella välillä 19,5–27,8 GW ja vuotuinen energiantuotanto 71,9–102,2 TWh. [2]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan yhteisö on maailman merkittävin merituulivoiman tuotantoalue (2013). Suurimmat merituulivoiman tuottajamaat olivat vuonna 2013 Yhdistynyt kuningaskunta (asennettu tuotantokapasiteetti 3 680,9 MW), Tanska (1 270,6 MW), Belgia (571,5 MW), Saksa (520,3 MW), Kiina (428,8 MW), Hollanti (246,8 MW) ja Ruotsi (211,7 MW). [3] Tuulivoima-alan etujärjestö Euroopan tuulienergiayhdistys (EWEA) raportoi heinäkuussa 2014, että EU-maiden 73 merituulipuistossa oli yhteensä 2 304 merituulivoimalaa. Nämä edustivat 7,3 gigawatin asennettua, sähköverkkoon kytkettyä tuulivoimakapasiteettia. Asennettuja voimaloita oli jonkin verran tätä enemmän, mutta useilta voimaloilta uupui vielä sähkönsiirtoyhteys.[4]

Merituulivoima EU:ssa (asennettu kapasiteetti, MW)[5][6]
Maa 2006 2007 2008 2013[3]
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta 304 404 566 3 680,9
Tanskan lippu Tanska 426 426 426 1 270,6
Belgian lippu Belgia 571,5
Saksan lippu Saksa 7 7 12 520,3
Alankomaiden lippu Alankomaat 127 127 247 246,8
Ruotsin lippu Ruotsi 24 134 134 211,7
Suomen lippu Suomi 0 0 24 26
Irlanti 25 25 25 25
EU27 913 1 123 1464 6600 (noin)

Ennuste EU-alueen merituulivoimasta 2020[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan tuulienergiayhdistys totesi heinäkuussa 2014 Euroopassa rakennettavan aiempia ennusteita runsaammin tuulivoimaloita maa-alueille. Euroopan komission todettiin puolestaan alentaneen arviotaan yhteisön vuoden 2020 energiatarpeesta 11 prosenttia aiempaa alemmaksi. EWEA:n uudessa, heinäkuussa 2014 julkaistussa arviossa merituulipuistojen ennakoitiin rakennettavan merkittävästi aiempia EWEA:n (2009) ja Euroopan yhteisön (2013) ennusteita vähemmän. Uudempi arvio esitti kolme erilaista vaihtoehtoista näkemystä Euroopan yhteisön maa- ja merialueille rakennettavan tuulivoimakapasiteetin määräksi vuodelle 2020. Merituulivoiman (ja kaiken tuulivoiman) osuuden Euroopan yhteisön energiantuotannosta arvioitiin kohoavan vuonna 2020 skenaariosta riippuen noin 2,4–3,5 prosenttiin (12,8 %–16,9 %) yhteisön energiantarpeesta. Rakennettujen merituulipuistojen asennettu kapasiteetti olisi tällöin EU-alueella välillä 19,5–27,8 GW ja vuotuinen energiantuotanto 71,9–102,2 TWh. [2][7]

Hinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merituulivoima on uutta kehittyvää tekniikkaa ja sen investointihinta on tällä hetkellä ja ennusteissa kaksinkertainen maatuulivoimaan verrattuna ilmeisesti johtuen vaativammasta perustuksista ja siirtokaapeleista. Hintaeroa tasoittaa se seikka, että täystuulisuus on EWEA:n mukaan merellä on 4 000 tuntia ja maalla 2000-2500 tuntia vuodessa.[8]selvennä

Merituulivoima eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimpien merituulipuistojen sijainti Pohjanmeren ympäristössä. Kuvassa esitetään 22 maailman vuonna 2013 toiminnassa olleesta 25 suurimmasta merituulipuistosta.
Euroopan suurimpien merituulipuistojen sijainti vuonna 2013. Kuvan 22 tuulipuistoa lukeutuivat tuolloin maailman 25 suurimpaan merituulipuistoon.

Euroopan yhteisön alueella asennettiin vuonna 2013 yhteensä 1 567 MW uutta merituulivoimakapasitettia. Tämä oli 14 prosenttia vuonna 2013 EU:ssa käyttöönotetusta uudesta tuulivoimalakapasiteetista. Yhteensä EU-alueella oli vuoden 2013 loppuun mennessä asennettuna 117,3 GW tuulivoimalaitoskapasiteettia. Tästä maalla oli 110,7 GW ja merialueilla 6,6 GW. Asennetulla tuulivoimalla arvioitiin voitavan tuottaa Euroopan yhteisön alueella keskimäärin 7,8 prosenttia (233 TWh) vuotuisesta noin 3 280 TWh:n sähköenergian tarpeesta. Merituulivoimalaitosten osuus oli vuoden 2013 lopussa 24 TWh eli 0,7 prosenttia EU:n vuotuisesta sähkönkulutuksesta.[9]

Asennettuihin merituulivoimalapuistoihin arvioitiin vuoden 2013 loppuun mennessä sijoitetun 4,6-6,4 miljardia euroa ja kaikkiin tuulivoimaloihin yhteensä noin 13-18 miljardia. [9]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merituulipuistohankkeet Suomessa
Hankevalmistelussa YVA-vaiheen läpäisseet merituulipuistohankkeet Suomessa (6/2014). [10]

Porin Tahkoluodon pystytettiin heinäkuussa 2010 uusi merituulivoimala, joka on lähellä aiempia Tahkoluodon tuulivoimaloita. Suomen Hyötytuulen omistaman voimalan teho on 2,3 MW.[11] Kansainvälisen merituulivoimalatilastoinnin mukaan Suomessa oli vuoden 2010 alussa jo 24 MW merituulivoimaa.[12]

Tammikuussa 2014 ilmoitettiin, että ensimmäiselle merituulipuistohankkeelle myönnettävästä eritystuesta kilpailee kuusi eri sijoituspaikkaa ja seitsemän yritystä. Työ- ja elinkeinoministeriö myöntää vuoden 2014 aikana 20 miljoonan euron tuen hankkeelle, jonka se arvioi olevan kokonaisvaltaisesti paras.[13] Kaikkiaan kesään 2014 mennessä kaavoitusvaiheeseen oli edennyt ja YVA-käsittelyn oli Suomessa läpikäynyt yhteensä 12 merituulipuistohanketta.[10] Yhden hankkeen jatko tosin estyi ainakin toistaiseksi, kun ensin Raasepori ja sen jälkeen kaavoituksen aloittamisesta jo päättänyt, kivihiilivoimalastaan tunnettu Inkoo kieltäytyivät laatimasta maakuntakaavassa tuulivoimaloille soveltuvaksi merkitylle Suomenlahden merialueelle tarvittavaa osayleiskaavaa.

Tanska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanska on edelläkävijä sekä tuulivoimassa että merituulivoimassa Euroopassa. Vuonna 2006 Tanskan osuus koko Euroopan Unionin merituulivoimasta oli 47 % ja vuonna 2007 osuus oli yhä 38 %.

Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimaa pidetään potentiaalinen kultakaivoksena norjalaiselle teollisuudelle. Norjalaisten energiatutkijoiden mukaan tuulivoimasta voi tulla yhtä suuri myyntimenestys kuin öljystä. Öljyä viedään 2 500 TWh/vuosi ja maan tuulivoimapotentiaali on 14 000 TWh. Asiantuntijat ennustavat 20 TWh tuotantoa jo vuonna 2020. Aker Kværner on osallistunut Ranskan ja Saksan merituulivoiman rakentamiseen. Statoil Hydro kehittää tuulivoimaa Enovan tuella.[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Delivering Offshore Wind Power in Europe. Policy recommendations for large-scale deployment of offshore wind power in Europe by 2020 (pdf) 2007. Euroopan tuulienergia-alan etujärjestö European Wind Energy Association (EWEA), ewea.org. (englanniksi)
  2. a b c Wind energy scenarios for 2020 (pdf) heinäkuu 2014. Euroopan tuulienergia-alan etujärjestö European Wind Energy Association (EWEA), ewea.org. Viitattu 1.9.2014. (englanniksi)
  3. a b c Global cumulative installed offshore capacity in 2013 (MW) (jpg) 4/2014. Global Wind Energy Council, gwec.net. Viitattu 5.9.2014. (englanniksi)
  4. a b The European offshore wind industry - key trends and statistics 1st half 2014 (pdf) heinäkuu 2014. Euroopan tuulienergia-alan etujärjestö European Wind Energy Association (EWEA), ewea.org. (englanniksi)
  5. Wind energy barometer 2008 EurObserv’ER Systèmes solaires Le journal des énergies renouvelables n° 183, 2/2008
  6. Wind energy barometer 2008 EurObserv’ER Systèmes solaires Le journal des énergies renouvelables n° 189, 4/2009, s.54
  7. a b 4.9 GW of new offshore wind capacity under construction in Europe (pdf) 14.7.2014. Euroopan tuulienergia-alan etujärjestö European Wind Energy Association (EWEA), ewea.org. Viitattu 1.9.2014. (englanniksi)
  8. The Economics of Wind Energy EWEA maaliskuu 2009
  9. a b c Wind in power. 2013 European statistics (pdf) 02/2014. The European Wind Energy Association, ewea.org. Viitattu 29.8.2014. (englanniksi)
  10. a b Tuulivoimalaitokset ja tuulivoimahankkeet Suomessa (Merituulipuistohankeet löytyvät sivulle linkatusta Excel-tiedostosta sekä kartasta merialueille sijoittuvia hankepallukoita klikkaamalla) 11.6.2014 (Excel-taulukon päivitys). Suomen tuulivoimayhdistys. Viitattu 29.8.2014.
  11. Merellinen offshore-tuulivoimala Tahkoluotoon 20.7.2014. Yle Uutiset. Viitattu 4.3.2014.
  12. Offshore Wind Energy lokakuu 2010. Environmental and Energy Study Institute, Washington, DC, USA, eesi.org. Viitattu 5.9.2014.
  13. Suomen ensimmäinen merituulipuisto on kuuden hankkeen kilpa 30.1.2014. Aamulehti. Viitattu 4.3.2014.
  14. Vindkraft kan bli like stort som olje, Vindkraft kan bli en like stor eksportartikkel som olje og gass. Mulighetene er grenseløse, ifølge Sintef-forsker Adressa 24.1.2008

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]