Ekokylä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ekokylä on useimmiten pientaloista muodostuva kylämäinen asuntoryhmä, jossa asumiseen liittyy ekologisia tavoitteita. Usein asumiseen liittyy myös erilaisia sosiaalisia tavoitteita.[1]

Ekokylän määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ekokylille ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Hyvin erityyppisiä, ja ekologisilta periaatteiltaan hyvin erisuhtaisia asuntoryhmiä on nimitetty ekokyliksi. Ekokylä on määritteenä enemmän käsitteellinen kuin fyysinen; ekokyläksi voidaan nimittää myös kerrostaloihin tai vanhoihin rakennuksiin perustettuja ekologisin periaattein toimivia asuinyhteisöjä.[1]

Ekokylätyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennetut ekokylät voidaan jaotella toimintansa ja sijaintinsa puolesta kolmeen tyyppiin:[2]

  1. Tilakylä: kylä elää symbioosissa elintarvikkeita tuottavan maatilan kanssa.
  2. Ekokortteli kaupunkiympäristössä
  3. Eri asteiset ekokylävaihtoehdot yllä mainittujen määritysten välimaastosta

Kylät voidaan jaotella myös suhteessa ympäristöön:[2]

  • Ensimmäisen sukupolven ekokylät keskittyivät rakennusten tekniikkaan ja toimintaa; esimerkiksi energiasäästöön ja terveellisiin rakennusmateriaaleihin.
  • Toisen sukupolven ekokylät huomioivat myös ympäristön: esimerkiksi ravinteita kierrätetään ja tehdään yhteistyötä lähialueen maatilojen kanssa.
  • 'Kolmannen sukupolven ekokylillä on jo positiivinen vaikutus ympäröivään ekosysteemiin.

Rakennetut ekokylät kuuluvat jaottelun mukaan lähinnä ensimmäiseen polveen, kolmannen sukupolven ekokylät ovat harvinaisia.

Ekokylien kriteerejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boverket 1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin rakennuslaitos Boverket tuotti ekokylän kriteeristön vuonna 1991. Määritelmän mukaan ekokylässä tulisi toteutua seuraavat seikat:[3]

  • Tontilla voidaan harrastaa merkittävää omatarveviljelyä.
  • Ostoenergiasta riippumaton kylmätila ruokatarvikkeille.
  • Kohteella on paikallinen puhdasvesikaivo, mikäli mahdollista.
  • Jätevesien käsittely tapahtuu mahdollisimman pitkälle paikallisesti. Jätevesiä käytetään lannoitteina.
  • Jätteet erotellaan ja kompostoitava jäte kompostoidaan paikallisesti.
  • Hulevedet imeytetään maastoon.
  • Rakennukset on suunnattu ja muotoiltu otollisen mikroilmaston luomiseksi. Rakennukset, oleskelualueet ja viljelykset ovat aurinkoisilla, tuulensuojaisilla ja kuivilla paikoilla. Rakennukset on suunnattu esimerkiksi avonaiselle etelään viettävälle maalle niin, että ne saavat vähintään 75 % auringon ympärivuotisesta säteilystä.
  • Lämmitysenergian tarve on vähäinen, alle 50 kWh/m² vuodessa. Käyttöveden lämmittäminen suoritetaan tarkoituksenmukaisimmalla tavalla käyttäen uusiutuvia energialähteitä. Joka asunnossa on muurimainen varaava rakennusosa.
  • Kaikki sähkölaitteet ovat vähän energiaa kuluttavia. Sähköjohdotukset suunnitellaan magneettikentät minimoiden. Tutkitaan mahdollisuudet paikalliseen sähköntuotantoon.
  • Sisäilmasto on hyvälaatuinen, miellyttävä ja vedoton. Ilmanvaihto on hoidettu painovoimaisesti tai tarpeen mukaan käynnistyvällä koneellisella ilmanvaihdolla. Kaikissa huoneissa on avattava ikkuna.
  • Rakennusmateriaalit eivät ole allergisoivia tai muuten epäterveellisiä. Materiaalit ovat tyyppihyväksyttyjä tai niissä on tuoteseloste. Rakenteet on suunniteltu niin ettei synny kosteusongelmia.
  • Asukkaiden käytössä on yhteisiä tiloja erilaista yhteistoimintaa varten. Yhteistiloja voidaan käyttää esimerkiksi päivähoitotoimintaan, kohteen huoltoon, harrastuksiin ja oleskeluun, sekä mahdollisesti myös häiriötä tuottamattomaan yritystoimintaan.

Robert Gilman 1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisen fil. tri Robert Gilmanin määritelmän mukaan:[4]

  • Ekokyläyhteisö on riittävän pieni: teollistuneissa kulttuureissa alle sadan, vähemmän teollistuneissa kulttuureissa korkeintaan 500 hengen yhteisö.
  • Ekokylä sisältää kaikki elämisen perustoiminnot - asuminen, ruoan tuotanto, hyödykkeiden tuotanto, vapaa-aika, yhteiskuntaelämä ja kaupankäynti ovat kylässä tasapainoisesti edustettuina.
  • Ekokylän toiminnot eivät vahingoita ympäristöä. Ainevirtojen periaatteena käytetään kierrätystä. Ekokylä toimii kestävän kehtyksen periaatteiden mukaisesti tavalla, jota voidaan jatkaa pitkälle tulevaisuuteen.
  • Ekokylä toimii tavalla, joka tukee asukkaiden täysipainoista kehitystä ihmisenä ja yhteisön jäseninä.

Siipola 2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehti Pirjo Siipola tutki lisensiaatintyössään ekokyliä. Siipolan määritelmät ekokylälle:[1]

Paikan olosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdyskuntarakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ekokylän tulee sijaita edullisesti olemasssaolevaan yhdyskuntarakenteeseen nähden.
  • Liikkumiseen tulisi voida käyttää joukkoliikennettä.
  • Päivittäisten palvelujen (koulu, kauppa) on oltava kävely-/ pyörämatkan päässä.
Maisema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aluetta on suunniteltava maiseman lähtökohdista ekologisena kokonaisuutena.
  • Valitaan ilmastollisesti ja rakentamisen sekä maisemarakenteen kannalta hyvä rakennuspaikka.
  • Hyvän pienilmasto: suojaudutaan tuulelta ja hyödynnetään aurinkoenergiaa.
Luonnonolosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Paikan luonnonolosuhteet tutkitaan (maaperä, vesiolosuhteet, paikallisilmasto, alueen eläimistö ja kasvisto) ennen rakentamista ja otetaan lähtökohdaksi suunnittelussa.
Kulttuuriympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Huomioidaan arvokkaat kulttuurihistorialliset alueet
  • Hyödynnetään paikallisen rakennusperinteen antamia malleja.

Energiatalous ja aineiden kiertokulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omavaraisuuteen perustuva energiatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lämpimän käyttöveden ja asuntojen lämmitykseen käytetään mahdollisimman pitkälle uusiutuvia energialähteitä.
  • Rakennukset suunnitellaan vähän energiaa kuluttaviksi.
  • Valitaan vähän sähköä kuluttavat sähkölaitteet.
  • Pyritään mahdollisuuksien mukaan paikalliseen sähkön tuotantoon
  • Saunat ovat puulämmitteisiä.
  • Ostoenergiasta riippumaton elintarvikkeiden varastointi viileässä.
  • Energiahuollolle on varajärjestelmä, esimerkiksi puulämmitteiset tulisijat.
Materiaalitalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rakennusmateriaalien ja pintakäsittelyjen valintaperusteina ovat terveellisyys, vähäinen energian kulutus, vähäiset päästöt tuotannossa ja käytössä, kestävyys, kierrätettävyys, paikallisuus ja haitattomuus jätteenä. Rakennusmateriaalien on oltava hyväksi koettuja tai tuoteselostuksella varustettuja. Kosteusongelmia ei saa ilmaantua.
  • Toteutetaan jätteiden lajittelu ja kierrätys.
  • Orgaanisen jätteen kompostointi tapahtuu paikallisesti.
Omavaraistalouteen perustuva vesitalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mahdollisuuksien mukaan oma pohjavedestä saatava puhdas talousvesi ja pohjaveden laadun turvaaminen paikallisesti.
  • Toteutetaan sadeveden keräys ja hyödyntäminen kasteluun ja/tai imeytys maaperään.
  • Toteutetaan jätevesien mahdollisimman pitkälle menevä paikallinen käsittely.
Ilmatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sisäilman laadun on oltava hyvä ja sisäilmaston miellyttävä ja vedoton. Ilman vaihduttava tarvetta vastaavasti. Kaikissa huoneissa on oltava avattavissa olevat ikkunat.
  • Koneellisen ilmanvaihdon yhteydessä toteutetaan lämmön talteenotto.
  • Huolehditaan, että lämmityslaitteissa polttoprosessit tapahtuvat puhtaasti.
Ravinteiden kierrätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Omavaraisuus ravinnontuotannossa: mahdollisuus riittävään kotitarveviljelyyn.
  • Kompostoivat käymälät.
  • Virtsan talteenotto ja käyttö lannoitukseen.

Ihmisen resurssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elämäntapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kylän ratkaisujen tulee tarjota mahdollisuus toteuttaa ekologista elämäntapaa.
  • Kylässä asumisen tulee mahdollistaa luonnon prosessien oppimista.
Yhteistoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Asukasryhmän koko: ihannekoko 10–50 perhettä eli 40–200 asukasta, suuremmat ryhmät on jaettava pienemmiksi yksiköiksi.
  • Yhteistoiminta toimii arjen helpottajana ja sosiaalisen ilmapiirin luojana.
  • Demokraattiset päätöksentekotavat.
  • Yhteistilat tukevat yhteistoimintaa.
Asukkaiden osallistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tulevien asukkaisen tulee voida osallistua suunnitteluprosessiin.
  • Asukkaille on turvattava suuret vaikutusmahdollisuudet kylän aktiiviseen kehittämiseen (kylän organisoitumismalli, rakennuskaava).
Elinkaari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Asuntojen tulisi vaihdella ja soveltua eri ikäisille ihmisille sekä perheille eri aikakausina (huomioidaan asuntojen muuntojousto ja laajentamismahdollisuudet).
  • Yhteistilat helpottavat väliaikaista tilantarvetta.

Hankkeen toteutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ekokylän rakentamisella kehitetään rakentamista ekologisempaan suuntaan (koerakentaminen).
  • Toteutusmuoto sallii asukkaiden vaikutusmahdollisuudet.
  • Huomioidaan rahoituksessa mahdolliset avustukset.
  • Ekologisten periaatteiden jatkuvuus on turvattu esimerkiksi kaavamääräyksin.

Suomalaisia ekokyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keuruun ekokylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keuruun ekokylän eli Kivijärven vanhan tilan vanhimmat rakennukset ovat 1820-luvulta. Tilaan kuuluu useita suuria rakennuksia. Tila on toiminut aiemmin työsiirtolana ja pakolaisten vastaanottokeskuksena. Tilaa hallinnoi kaksi tahoa: Keuruun Ekokylä-yhdistys ja Keuruun Ekokylän osuuskunta. Kaikilla asukkailla on oma asuntonsa. Lisäksi tilalla on yhteiskäytössä olevia tiloja, kuten ruokala ja kokoustila.[5]

Pyrkimys omavaraisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylä pyrkii omavaraisuuteen ruoantuotannon ja energian suhteen. Tilalla viljellään maata luomumenetelmin, ja tuotetaan uusiutuvaa energiaa aurinkopaneeleilla, puuhakkeella ja pelleteillä. Tilalla pidetään myös hevosia. Kylään on ollut suunnitteilla oma koulu demokraattisen koulun periaatteiden mukaan.[5]

Tilan asukkailta edellytetään osallistumista tilan yhteisiin töihin. Lisäksi heiltä peritään ruoan hinta ja normaali vuokra kiinteistöjen huolto- ja ylläpitokustannusten kattamiseksi. Monet asukkaista tekevät töitä kylän ulkopuolelle.

Asukkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2006 kylässä asuu vakituisesti 25 henkilöä, iältään 1–80 vuotta. Erään haastattelun mukaan asukkaat ovat valinneet Keuruun ekokylän, koska he ovat kiinnostuneita luonnonläheisestä elämäntavasta, ekologisesta yhteisöasumisesta, maanviljelystä, henkisestä kasvusta sekä mahdollisuudesta toteuttaa niitä kiinnostustensa kohteita, jotka eivät sovi kaupunkiin.lähde?

Yritystoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylässä on pitempiaikaisten vuokralaisten lisäksi maksullisia asuntoja matkailijoille. Vieraille tarjotaan majoitus ja täysihoito, sekä ajanvietettä kuten luontaishoitoja, ratsastusta, patikointia, pyöräilyä, soutua, uintia ja saunontaa. Lisäksi vieraita kannustetaan osallistumaan tilan töihin. Tilalla myös myydään puutarhan tuotteita ja taidekäsitöitä, sekä järjestetään kursseja muun muassa perinnetaidoista ja käsitöistä.[5]

Syntyneitä ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylässä on koettu vaikeuksia löytää yhteisille töille tekijöitä. Joitakin resursseja on ollut alikäytössä, esimerkiksi kasvimaa. Asukkaiden vaihtuvuus on ollut suurta. Jotkut asukkaat ovat kaivanneet enemmän virikkeitä esimerkiksi vieraita varten. Tilaan kuuluvien, aikaisemmin laitoskäytössä olleiden rakennusten tyyliä on vieroksuttu. Ihmisten keskinäinen riitaisuus on hankaloittanut asioiden hoitamista.lähde?

Bromarvin ekokylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bromarvin Marttayhdistys on rakentanut lahjoitusvaroilla ekokylän. Kylän suunnitteluun on vaikuttanut vahvasti arkkitehti Bruno Erat. Kylä koostuu neljästä neljän perheen minikerrostalosta, kahdesta paritalosta, näiden huoltorakennuksista sekä lämmöntuotantoon ja vedenpuhdistukseen tarvittavista rakennuksista. Kylän talot on rakennettu lähiseudulta saatavista materiaaleista kuten puusta ja kierrätysosista. Rakennukset hyödyntävät passiivista aurinkoenergiaa. Lämpäeristeenä on käytetty selluvillaa. Ilmanvaihto on painovoimainen. Jätevesi erotellaan ja puhdistetaan osin itse biologisin menetelmin. Lämpöenergia tuotetaan omassa lämpökeskuksessa aurinkokeräimillä ja puuhakkeella.lähde?

Kangasalan ekokylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasalan ekokyläksi on kutsuttu Kangasalan yhteiskylää. Kylässä on paikallinen, yhteisesti hoidettu jäteveden käsittelyjärjestelmä. Lisäksi asuinrakennuksissa on kompostoivat käymälät. Eroteltu virtsa käytetään pellolla lannoitteena. Yhteiskylän veden käyttö on alle puolet verrattuna tavallisiin omakotitaloihin. Sähkön kulutus on myös selvästi keskimääräistä pienempi. Lämpöenergia tuotetaan omassa lämpökeskuksessa puuhakkeella. Kylän asukkaista lähes puolet tekee etätyötä kotonaan.[1]

Katajamäen ekoyhteisö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katajamäen ekoyhteisö sijaitsee Vilppulan kunnassa keskeisesti eteläisessä Suomessa.

Katajamäen ekoyhteisö on noin seitsemän asukkaan vakituinen koti. Aiemmin Helsingissä toimineen parantolan siirsi Katajamäkeen suomalainen tohtori E.W Lybeck vuonna 1905. Paikaksi etsittiin Elämänmäen ja Elämänjärven eli Elänteen vieressä oleva luonnonkauniilla paikalla sijaitseva ikimetsä, jonne parantola rakennettiin. Parantolassa mielisairaita hoidettiin luonnonmukaisilla hoitomenetelmillä kuten savusauna- ja yrttihoidoilla sekä värivalo- ja aurinkovalohoidoilla. Potilaat mm. menivät alastomina avoimille lavoille ottamaan ilmakylpyjä. Puihin tehtiin ilmalavoja eli "linnunpesiä". Näihin Lybeck sijoitti potilaita oleilemaan, nukkumaan ja jopa asumaankin.

Elämänmäen parantolan toiminta loppui vuonna 1917 sisällissodan melskeissä. Tämän jälkeen rakennus on toiminut mm. vanhainkotina ja Helsingin kaupungin omistamana kesäsiirtolana.[6] Talo jäi tyhjilleen, kun Helsingin kaupunki lakkautti 1990-luvun laman aikaan lähes kaikki kesäsiirtolansa. Nykyiset asukkaat vuokrasivat talon ensin vuonna 1993 itselleen ja lopulta vuonna 1998 tila hankittiin omaan käyttöön Helsingin kaupungin kieltäydyttyä vuokraamaan sitä edelleen. Laina otettiin yhdistyksen nimelle, jotta omistussuhteista ei aiheutuisi henkilöristiriitoja ja lainan myönsi Mikkelin osuuspankin alaisena toiminut ekopankki. Päärakennus paloi täysin vuoden 2010 lopussa.

Ekoyhteisön tavoitteena on luoda lämminhenkinen yhteisö, jossa toisista välitetään. Tämän takia uusien asukkaiden täytyy ensin asua koeajalla yhteisössä, jotta selviää, kuinka hyvin he tulevat toimeen vakiasukkaiden kanssa. Asukkaina yhteisössä on monenlaisia osaajia, mm. kansanparantaja ja huovuttaja. Osa asukkaista toimii yrittäjinä ja osa taas elää työttömyyskorvauksilla tehden mahdollisesti välillä töitä yhdistykselle työllistettyinä ja välillä myös naapureille. Paikallisten työvoimaviranomaisten suhtautuminen ekokylän asukkaisiin on ollut ymmärtäväistä ja he ovat sallineet toiminnan, joskin linja on kiristynyt 2000-luvulla.

Katajamäen olisi mahdollista olla täysin omavarainen, mutta yleensä tähän ei pyritä. Omavaraisuus saavutetaan tavallisesti noin puoliksi. Paljon myös ostetaan yhteisön ulkopuolelta. Vuokraa ekokylä perii asukkailtaan 200 euroa kuukaudessa ja ylläpitokulut muodostavat 60 euroa kuukaudessa. Asukkaiden kohdalla, joilla ei ole mahdollisuus saada mistään rahaa syystä tai toisesta, on joustettu ja he saavat asua yhteisössä, mikäli osallistuvat enemmän yhteisön ylläpitoon tekemällä tarpeellisia töitä.

Katajamäellä on viime vuosina järjestetty mm. Maan ystävien kesäleirejä ja muitakin tapahtumia.

[7] [8]

Kempeleen ekokylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun eteläpuolella sijaitsevaan Kempeleeseen rakennetaan kymmenen omakotitalon kylä, joka on irti valtakunnan sähköverkosta. Kylä on tässä suhteessa maan ensimmäinen. Talojen tarvitsema lämpö ja sähkö tuotetaan häkäpönttötekniikkaan perustuvassa pienvoimalassa, joka käyttää polttoaineenaan puuhaketta. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on tunnettua suurissa voimalaitoksissa, mutta pienissä puulämpölaitoksissa se ei ole onnistunut ennen kotimaisen yrityksen kehittämää säätyvää lämpökerroskaasutinta, joka tuottaa entistä puhtaampaa kaasua generaattorin moottorille. Kylän varavoimala toimii rypsiöljyllä. Näillä keinoilla kylän asukkaan vuosittaisen energialaskun pitäisi pysyä alle tuhannen euron. Kylän rakennustyö alkoi keväällä 2009.[9]

Muita suomalaisia ekokyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vaasan lähellä Mustasaaressa oleva ekokylä. Singsbyn ekokylä on kuuden talouden yhteisö Mustasaaren kunnassa noin 10km Vaasasta. Seinien rakennusmateriaalina on käytetty mm. olkisavea ja useista taloista löytyy kuivakäymälä, josta saadaan raaka-ainetta kompostiin. Energian suhteen ei kylässä olla omavaraisia, mutta käytössä on esimerkiksi lämminvesivaraajaan kytkettyjä aurinkopaneeleja. Kylässä harjoitetaan pienimuotoista karjataloutta ja yrttipuutarhanhoitoa sekä saunomista. Heinäkuisin kylän pelto toimii Mätäs Soikoon -festivaalien tapahtumapaikkana. Kesän 2010 festivaaliteemana oli vanhojen esineiden kierrätys uusia käyttöaloja ideoimalla.
  • Ähtärin ekokylä - Gaija
  • Viikki: ympäristönäkökohtia huomioiden rakennettu kaupunginosa
  • Vihti: Vihdin Nummelaan syntymässä oleva ekologisen rakentamisen alue - Vihdin ekokylä
  • Livonsaari: Maskun kunnassa sijaitseva Livonsaaren yhteisökylä - Livonsaaren yhteisökylä
  • Livojärvi: Posion kunnassa sijaitseva Livojärven ekokylähanke - Ekokylä Lapin porteilla

Ekokyliä ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa ekokyliä on kymmeniä. Vaika tavoitteet eroavat eri kylissä, ovat toteutetut kohteet kuitenkin varsin samankaltaisia. Asukasluku vaihtelee 5–50 ruokakunnan välillä. Kylät sijaitsevat usein yhdyskuntarakenteen ulkopuolella ja pyrkivät mahdollisimman omavaraiseen energian ja veden käyttöön, sekä ravinnontuotantoon. Kierratys on toteutettu määrätietoisesti. Sosiaalista kanssakäymistä korostetaan, ja kohteissa on tiloja muun muassa yhteisiä tilaisuuksia varten.[10]

Eri puolille Saksaa on viimeisten 30 vuoden aikana rakennettu 172 ekokylää vaihtelevin ekostandardein. Kylistä suunnilleen puolet muodostuu pientaloista, toinen puoli kerrostaloista. Asukkaita niissä on yhteensä vajaat 60 000, ts. 0,073% koko maan väestöstä. Kylien määrä kasvaa vain runsaan prosentin vuosittain, koska ekologisen suunnittelun taitavia yrityksiä on liian vähän, eikä eri kokeiluista saatuja kokemuksia käytetä hyödyksi. Saksassa ekoasumisen kustannukset ovat keskiluokan ulottuvilla. Kunnat ja valtio rahoittavat perusinvestointeja kuten aurinkopaneeleita.[11]

Ekokylät ovat järjestäytyneet maailmanlaajuiseksi verkostoksi The Global Ecovillage Network, jonka puitteissa välitetään tietoa, järjestetään koulutusta ja vierailuja eri puolille maailmaa.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Boverket: Ekobyar (Ecovillages). Boverket, 1991. Boverket no. 7147-000-X.
  • Robert Gilman: The Eco-Village Challenge. In Context, 1991, nro 29, s. s. 2 (julkaistu myös internetissä).
  • Folke Günther: Ekobyar : ekologiskt anpassad och resurssnål bebyggelse : en modell : ekonomi : jämförelser med existerande projekt. Genarp : Institutionen för miljö- och energisystem i Lund, 1989. 1468711.
  • GEN Information Services Team: Global Ecovillage network 2007. The Global Ecovillage Network (GEN). Viitattu 19.6.2007. (englanniksi)
  • Keuruun Ekokylä 18.6.2007. Keuruun Ekokylä ry ja Keuruun Ekokylän osuuskunta. Viitattu 19.6.2007.
  • Ilkka Ahtiainen: Ekoasuminen vaatii malttia ja kokeilunhalua. Helsingin Sanomat, 8.6.2006, s. s. B3.
  • Pirjo Siipola: Kestävän kehityksen mukainen pientaloryhmä - kolmen suomalaisen ekokylähankkeen toteutus. Julkaisu A29. Oulun yliopisto, Teknillinen tiedekunta, Arkkitehtuurin osasto, 2000.
  • Vihreä lanka
  • Pallo hallussa 1
  • Pallo hallussa 2
  • Rakennuslehti 16.9.2004 (Rakennuslehden lehtiarkisto tilaajille)
  • Outi Palttala-Heiskala: Ekokylä ja -kaupunki
  • Luomumatkailu: tilat

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Siipola (2000) s. 194–201
  2. a b Günther 1989
  3. Boverket 1991
  4. Gilman 1991 s. 2
  5. a b c Keuruun Ekokylä (2007)
  6. WSOY Ammattikirjauutiset 1/2002 - Maalaispojan matka WSOY:n aitiopaikalle
  7. Voima 6/2003 Kuusi päivää mullan vallassa
  8. http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/12/tuli_tuhosi_kartanorakennuksen_mantta-vilppulassa_2255105.html
  9. Mainio, Tapio: Kempeleeseen energiaomavarainen ekokylä. Helsingin Sanomat 9.4.2008
  10. Siipola (2000) s. 20–21
  11. Ahtiainen /HS (2006)
  12. Global Ecovillage network: About GEN

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]