Sähkösuodatin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sähkösuodatin on mekaanisen erotusprosessin väline, jolla erotetaan hiukkasia kaasuvirrasta. Teollisuudessa käytetään sähkösuodattimia hyvin yleisesti savukaasujen puhdistamiseksi hiukkasista.

Sähkösuodattimen toimintaperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähkösuodattimeen tuleva kaasu ionisoidaan, jolloin hiukkaset saavat sähkövarauksen. Varautuneet hiukkaset johdetaan kahden seinämän väliin, joilla on vastakkainen varaus kuin hiukkasilla. Koska erimerkkiset varaukset vetävät toisiaan puoleensa, hiukkaset muuttavat kulkusuuntaansa kohti seinämiä. Seinämille kertyvä kerros hienojakoista pölyä voidaan helposti puhdistaa kytkemällä pois sähkövaraus ja ravistamalla suodatinta. On myös laitteita jossa keräyspinta pestään automaattisesti keräimenpinnalta ja ne ovat pääosin käytössä sisäilmassa olevien mikrobipitoisen ilman puhdistamisessa,homeitiöt, bakteerit ,nanokokoiset toksiinit,mineraalivillakuidut. Sähkösuodattimen etu on että se poistaa koosta riippumatta tehokkaasti hiukkaset kokoluokassa 10-0.003 mikrometriä. Lisäksi se eliminoi elävät organismit.

Suodattimen erottelukyky \eta ilmaistaan seuraavasti:

\eta=\frac{c(0)-c(L)}{c(0)}, jossa c(0) on hiukkaspitoisuus kaasun saapuessa filtteriin ja c(L) on hiukkaspitoisuus kaasun poistuessa filtteristä.

Kaasun hiukkaspitoisuus sen poistuessa filtteristä saadaan yhtälöstä

c(L)=c(0)e^{-\frac{w_cA_c}{{\dot{V}}}}, jossa w_c on hiukkasen kulkunopeus kohti filtterin seinämiä, \dot{V} on filtteriin johdettavan kaasuvirran suuruus ja A_c on filtterin seinämän pinta-ala.

Hiukkasen kulkunopeus kohti filtterin seinämää saadaan johtamalla se Stokesin yhtälöstä.

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.