Puukaasu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puukaasukäyttöinen ruotsalainen ns. EPA-traktori.
Jooseppi Vainio täyttää Vainion Liikenteen linja-auton häkäpönttöä 1940-luvulla

Puukaasulla tarkoitetaan pyrolyysin tuloksena puusta korkeassa lämpötilassa vähähappisen palamisen avulla tuotettua vahvasti hiilimonoksidi- eli häkäpitoista kaasua, jota voidaan käyttää erilaisten polttomoottoreiden polttoaineena. On olemassa myös puukaasukäyttöisiä liesiä, joita on suunniteltu etenkin kehitysmaita varten.

Puukaasua käytettiin paljon sota-aikaan turvaamaan siviililiikenteen polttoaineensaanti. Puukaasua kehittäviä puukaasutinlaitteistoja kutsuttiin myös häkäpöntöiksi ja sitä polttoaineena käyttäviä autoja häkäpönttöautoiksi. Laitteistoja rakennetaan edelleenkin harrastelijapiireissä, joista yksi tunnetuimpia on Suomen ekoautoilijat ry.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen puukaasuttimen rakensi Bischof vuonna 1839. Ensimmäisen puukaasutin käyttöisen ajoneuvon rakensi Thomas Hugh Parker vuonna 1901[1]. Saksassa oli käytössä 500 000 puukäyttöistä ajoneuvoa toisen maailmansodan aikana.[2]

Häkäpönttöauto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Häkäpönttöauto

Puukaasu palaa auton moottorissa erittäin puhtaasti. Päästöt ovat puukaasukäytössä alhaisemmat kuin bensiinillä käytettäessä, ja vanhankin auton moottorin pakokaasut alittavat 0,2 % CO ja 20 ppm HC pitoisuuden ilman katalyyttistä puhdistusta.[3]

Puukaasujärjestelmän hyötysuhde on korkea. Kaasutus hävittää vain noin 25 prosenttia polttoaineen energiasta lämmöksi eikä puupohjaiselle polttoaineelle tarvita mitään muuta jalostusprosessia. Perustuen pitkäaikaisiin käytännön kokeisiin todellisessa liikenteessä, puukaasutinperävaunulla varustettu Lincoln Mark V:n on todettu kuluttavan käytännössä 1,54 kertaa enemmän energiaa kuin sama auto kuluttaisi bensiinillä ajettaessa vastaavissa ajo-olosuhteissa. Näin ollen 1000 kg puuta on todettu korvaavan 385 litraa bensiiniä.[3]

Ennen ajoonlähtöä puukaasutin tulee esilämmittää. Tämä vaatii käytettävästä polttoaineesta riippuen aikaa 5–10 minuuttia. Nopeimmin puukaasutin lämpenee kuivalla puupohjaisella polttoaineella, hiilikaasutin lämpenee nopeammin. Kun puukaasukäyttöisellä autolla lähdetään liikkeelle, teho on aluksi normaalia heikompi mutta saavuttaa järjestelmälle tyypillisen tason viiden minuutin kuluessa liikkeelle lähdöstä. Syynä puukaasun käytön vähäisyyteen eivät ole auton suorityskyky tai toiminta vaan viranomaisten asettamat rajoitukset, jotka rajaavat puukaasun vain vanhojen, ei-vähäpäästöisiksi luokiteltujen ajoneuvojen käyttövoimaksi.[3]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Thomas Hugh Parker
  2. http://www.ianbyrne.free-online.co.uk/german30.htm#genkraft
  3. a b c Mikkonen Vesa, Ajoneuvoon asennettavan puukaasuttimen rakennusohjeet, 2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]