Martina Hingis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Martina Hingis
Henkilötiedot
Syntynyt30. syyskuuta 1980 (ikä 43)
Kansalaisuus  Sveitsi
Tennispelaaja
Pituus 170 cm
Paino 59 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaisena 1994–2001, 2006, 2014–
Palkintorahat 24 749 074 USD
Kaksinpeli
Paras sijoitus 1 (31.3.1997)
Turnausvoittoja 43
Voitot/tappiot 548–135
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet voitto (1997, 1998 ja 1999)
Ranskan avoimet loppuottelu (1997 ja 1999)
Wimbledon voitto (1997)
Yhdysvaltain avoimet voitto (1997)
Nelinpeli
Paras sijoitus 1. (8.6.1998)
Turnausvoittoja 55
Voitot/tappiot 490–110
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet voitto (1997, 1998, 1999, 2002, 2016)
Ranskan avoimet voitto (1998, 2000)
Wimbledon voitto (1996, 1998, 2015)
Yhdysvaltain avoimet voitto (1998)
Aiheesta muualla
ITF
WTA
Mitalit
Maa:  Sveitsi
Naisten tennis
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Rio de Janeiro 2016 Nelinpeli

Martina Hingis (s. 30. syyskuuta 1980 Košice, Tšekkoslovakia) on sveitsiläinen tennispelaaja. Hän nousi tenniksen maailmanlistan ykkössijalle vuonna 1997. Hän on voittanut urallaan viisi Grand Slam -turnausta kaksinpelissä, kolmesti Australiassa sekä kertaalleen Wimbledonissa ja US Openissa. Hingis on myös voittanut 11 Grand Slam -nelinpelimestaruutta ja vuonna 1998 hän voitti kaikki neljä. Hänellä on useita "historian nuorin" -tyyppisiä ennätyksiä Grand Slameissä. Jatkuvat loukkaantumiset katkaisivat hänen uransa kuitenkin vain 22 vuoden iässä.

29. marraskuuta 2005 Hingis kuitenkin ilmoitti palaavansa WTA-kiertueelle oltuaan poissa lähes neljä vuotta. Hän palasi voitokkaasti ammattilaiskentille Gold Coastin turnauksessa Australiassa vuoden 2006 alussa. Hingis ilmoitti lopettavansa tennisuransa toistamiseen, kun hän jäi kiinni kokaiinin käytöstä positiivisen näytteen johdosta Wimbledonin turnauksessa syksyllä 2007. Hän sai tapauksesta kahden vuoden kilpailukiellon. Hän teki paluun jälleen vuonna 2013. Tällä kertaa hän kuitenkin keskittyy ainoastaan nelinpeliin.

Hingis on International Tennis Federationin maailmanmestari vuosilta 1997 ja 1999–2000.

Tennisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hingisin äiti Melanie Molitorová on tšekkiläinen ja isä Károly Hingis unkarilainen – kummatkin tennispelaajia itsekin (Molitorová ylsi aikoinaan maansa kymmenen parhaan pelaajan joukkoon). He nimesivät tyttärensä Martinaksi (alun perin "Martina Hingisová Molitorová") legendaarisen Martina Navrátilován mukaan. Hingisin vanhemmat erosivat hänen ollessa lapsi. Tämän jälkeen hän muutti äitinsä kanssa joksikin aikaa Määriin ja sieltä Sveitsiin, josta tuli heidän kotinsa.

Martina aloitti tennispallojen lyömisen jo kahden vuoden iässä ja neljän vanhana hän pelasi ensimmäisessä turnauksessaan. Vuonna 1993 Hingisistä tuli kaikkien aikojen nuorin Grand Slamin juniorisarjan voittaja hänen valloittaessaan 12-vuotiaana junioreiden kaksinpelikruunun Roland Garrosissa. Seuraavana vuonna hän puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi ja voitti myös Wimbledonissa. Hingis oli jo tällöin maailman junioriykkönen.

WTA-kiertueelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hingiksen ura ammattilaisareenoilla alkoi kaksi viikkoa hänen 14-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen, lokakuussa 1994. Muutaman kuukauden kuluttua tästä hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin otteluvoittaja Grand Slamissä voittaessaan Jolene Watanaben ensimmäisellä kierroksella 6–0, 7–6(2). Lempinimekseen "Swiss Miss" saaneesta Hingisistä tuli kiertueella yleisön suosikki hänen miellyttävän pelityylinsä sekä pirteän ja iloisen luonteensa johdosta. FHM-lehti valitsi hänet kahdesti maailman 100 seksikkäimmän naisen listalleen. Pelikentällä nuorella Hingisillä ei ollut lyönneissään kilpasiskojensa voimaa, mutta helposti paikkasi tämän puutteen vahvuuksillaan, joita olivat muun muassa tarkat peruslyönnit, hyvä verkkopeli sekä fiksut lyöntivalinnat.

1996[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 Martina Hingiksestä tuli kaikkien aikojen nuorin Wimbledon-voittaja hänen voittaessa nelinpelimestaruuden Helena Sukován kanssa 15 vuoden ja 9 kuukauden ikäisenä. Hän otti samana vuonna Filderstadtissa, Saksassa myös uransa ensimmäisen kaksinpeliturnausvoiton ammattilaisena ja selvisi kauden päättäneessä WTA:n mestaruusturnauksessa finaaliin, jossa taipui maailman ykköselle Steffi Grafille viiden erän kamppailussa.

1997[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1997 Hingisistä tuli 1900-luvun nuorin Grand Slam -kaksinpelivoittaja. Hän voitti Australian avoimen mestaruusturnauksen 16 vuoden ja 3 kuukauden ikäisenä, kaataen loppuottelussa Mary Piercen 6–2, 6–2. Maaliskuussa hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin maailman ykköseksi sijoitettu pelaaja. Heinäkuussa 1997 Hingiksestä tuli Lottie Dodin (1887) jälkeen nuorin Wimbledonin kaksinpelin voittaja. Sveitsiläinen voitti tuona vuonna myös Yhdysvaltain avoimet – finaalissa kaatui toinen tulevaisuuden tähtipelaaja, Venus Williams. Ainoa Grand Slam jota Hingis ei vuonna 1997 kyennyt valloittamaan, oli Roland Garros jonka loppuottelussa hän joutui taipumaan Kroatian Iva Majolille.

1998[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavana vuonna Hingis voitti kaikki neljä Grand Slam -nelinpelititteliä, parinaan Australiassa Mirjana Lucic ja muissa kolmessa Jana Novotná. Hänestä tuli historian kolmas samaan aikaan kaksin- ja nelinpelissä maailman ykköseksi rankattu naispelaaja. Hingis uusi mestaruutensa Australiassa lyömällä loppuottelussa Espanjan Conchita Martínezin kahdessa erässä. US Openin finaalissa hän kärsi tappion Lindsay Davenportille. Lokakuussa Davenport päätti Hingiksen 80 viikon putken maailman ykkösenä, mutta kauden päätösturnauksen finaalissa Hingis löi Davenportin.

1999[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hingis aloitti kauden 1999 voittamalla Australian avoimet kolmannen kerran peräkkäin. Ranskan avoimissa hän ylsi loppuotteluun ja oli kolmen pisteen päässä otteluvoitosta Steffi Grafia vastaan, mutta taipui lopulta 6–4, 5–7, 2–6. Hingis pelasi itsensä myös US Openin finaaliin, jossa kuitenkin hävisi Serena Williamsille. Hingis voitti vuonna 1999 seitsemän turnausta ja nousi takaisin maailman ykköseksi. WTA:n mestaruusturnauksessa hän hävisi finaalin Davenportille 4–6, 2–6.

2000–2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hingiksen kolmen mestaruuden putki katkesi Australiassa hänen kärsiessä tappion Davenportille 1–6, 5–7. Huolimatta siitä, ettei hän voittanut yhtään Grand Slamiä vuonna 2000, yhdeksän kaksinpeliturnausvoittoa (mm. WTA:n mestaruusturnaus) pitivät hänet rankinglistan ykkösenä.

Viidennessä peräkkäisessä Australian avointen finaalissaan Hingis hävisi Jennifer Capriatille 3–6, 4–6. Hingis päätti valmennussuhteensa äitinsä kanssa joksikin aikaa, mutta tuli toisiin aatoksiin ennen Ranskan avoimia. Lokakuussa hän meni leikkauttamaan oikean nilkkansa.

Vuoden 2002 alussa leikkauksesta toipunut Martina Hingis pelasi kuudennen kerran peräkkäin Australian avointen mestaruuskilpailujen loppuottelussa, vastustajanaan jälleen Capriati. Hingis hävisi finaalin vaikka voitti ensimmäisen erän, johti toista jo 4–0 ja sai muutaman ottelupallon. Toukokuussa 2002 hänen vasen nilkkansa oli leikkauksen tarpeessa. Operaation jälkeen Hingiksen ongelmat loukkaantumisten kanssa jatkuivat eikä hän kyennyt tavoittamaan entistä huippukuntoaan. Hänen lääkärinsä antoivat ymmärtää, että Hingis pystyisi pelaamaan ja jotkut epäilivät tappioiden johtuneen loukkaantumisten sijasta pikemminkin ns. voimatennistä pelaavien uusien nimien (Davenport, Williamsin sisarukset, Capriati) esiinmarssista.

Uran lopetus 22-vuotiaana (2002)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22 vuoden iässä vuonna 2002 Hingis ilmoitti vetäytyvänsä ammattilaistenniksestä. Syynä olivat pitkään jatkuneet nilkkavammat sekä osaksi tästä syystä laskenut itseluottamus. Hän oli voittanut urallaan ammattilaisena 40 kaksinpeli- ja 36 nelinpeliturnausta. Hän oli ollut maailman ykköspelaaja 209 viikkoa.

Paluu (2005)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2005 Hingis yritti paluuta Thaimaan Pattayassa käydyssä turnauksessa, mutta hävisi ensimmäisellä kierroksella Saksan Marlene Weingärtnerille. Tämän jälkeen hän ilmoitti, ettei enää suunnitellut uutta paluuta.

Martina Hingis maaliskuussa 2006

Heinäkuussa Hingis palasi uusin voimin, pelaten kaksin-, nelin- ja sekanelinpelejä World Team Tennis -sarjassa Yhdysvalloissa. 18 voitolla ja vain yhdellä tappiolla hän johdatti New York Sportimesin mestaruuteen ja tuli samalla nimetyksi MVP:ksi (Most Valuable Player – arvokkain pelaaja). Hän kukisti kesällä kaksi sadan parhaan joukkoon rankattua pelaajaa. Näiden lupaavien tulosten myötä ilmaan heitettiin uusia epäilyjä siitä, josko Hingis sittenkin suunnittelisi paluuta WTA-kiertueelle.

»Olin onneton loukkaantumisten katkaistua tennisurani aikaisessa vaiheessa. Olen nauttinut ajastani kentän ulkopuolella, se on antanut minulle mahdollisuuden nähdä elämää uudelta kantilta. Kaipaan kuitenkin tennistä ja huipputasolla kilpailemisen haasteita. Haluan kokeilla, pystynkö pysymään terveenä ja kilpailla tasaväkisesti tämän päivän huippuja vastaan.»

Vuoden 2006 alussa Hingis teki paluunsa WTA-kiertueelle Gold Coastin turnauksessa Australiassa. Ensimmäisellä kierroksella hän kukisti Venezuelan Maria Vento-Kabchin, toisella kierroksella Tšekin Klara Koukalovan ja kolmannella Espanjan Nuria Llagostera Vivesin – kaikki maailmanlistan 70 parhaan joukossa. Välierissä väsynyt Hingis taipui maailmanlistan 23:nnelle, Italian Flavia Pennetalle 6–1, 6–7(2), 2–6. Seuraavalla viikolla hän osallistui Sydneyn turnaukseen, jonka avauskierroksella entinen maailmanlistan ykkönen Justine Henin-Hardenne kukisti hänet 6–3, 6–3.

Vuoden 2006 Australian avoimien avauskierroksella Hingis pelasi hyvin ja kukisti 30:nneksi sijoitetun Vera Zvonarjovan näytöstyyliin 6–1, 6–2.

Kokaiini ja uran lopetus (2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 2007 Hingis kertoi, että häntä epäillään kokaiinin käytöstä. Hän oli antanut kokaiinia sisältäneen doping-näytteen Wimbledonin tennisturnauksessa. Samalla Hingis kertoi lopettavansa uransa vedoten myös ikäänsä ja terveysongelmiinsa.[1] Hingis ilmoitti aluksi ettei jaksa taistella asiasta, mutta myöhemmin hän palkkasi urheiluoikeuteen erikoistuneen asianajajan Tony Morton-Hooperin avukseen valmistelemaan oikeusjuttua Kansainvälistä tennisliittoa ITF:ää vastaan.[2] Kansainvälinen tennisliitto ITF kertoi, että Hingis menettää Wimbledonissa saavuttamansa pisteet ja runsaan 100 000 euron palkintorahat.[3] Hän sai myös kahden vuoden kilpailukiellon[4].

Paluu jälleen (2013–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hingis palasi kentille jälleen heinäkuussa 2013, kun hän osallistui Daniela Hantuchován kanssa Kaliforniassa pelattavan WTA-turnauksen nelinpeliin. Heidän tavoitteenaan olivat elo-syyskuussa pelattavat Yhdysvaltain avoimet.[5] Siellä he eivät kuitenkaan menestyneet, vaan hävisivät heti ensimmäisellä kierroksella ykkössijoitetulle parille. Maaliskuussa 2014 Hingis saavutti Sabine Lisickin kanssa turnausvoiton Miamin WTA-turnauksessa. Eastbournessa hän pääsi loppuotteluun Flavia Pennettan parina. Wimbledonissa Hingis pelasi Vera Zvonarjovan kanssa häviten avauskierroksella.[6] Yhdysvaltain avoimissa Hingis ja Pennetta selvittivät tiensä loppuotteluun, jossa he kuitenkin hävisivät venäläisparille.[7]

Grand Slamit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitot (5)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Turnaus Vastustaja Tulos
1997 Australian avoimet Mary Pierce 6–2, 6–2
1997 Wimbledon Jana Novotná 2–6, 6–3, 6–3
1997 Yhdysvaltain avoimet Venus Williams 6–0, 6–4
1998 Australian avoimet Conchita Martínez 6–3, 6–3
1999 Australian avoimet Amélie Mauresmo 6–2, 6–3

Loppuottelutappiot (7)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Turnaus Vastustaja Tulos
1997 Ranskan avoimet Iva Majoli 6–4, 6–2
1998 Yhdysvaltain avoimet Lindsay Davenport 6–3, 7–5
1999 Ranskan avoimet Steffi Graf 4–6, 7–5, 6–2
1999 Yhdysvaltain avoimet Serena Williams 6–3, 7–6
2000 Australian avoimet Lindsay Davenport 6–1, 7–5
2001 Australian avoimet Jennifer Capriati 6–4, 6–3
2002 Australian avoimet Jennifer Capriati 4–6, 7–6, 6–2

Menestys vuosittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnaus 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995
Australian avoimet loppuott. loppuott. loppuott. W W W puoliväl. 2. kierr.
Ranskan avoimet - välierä välierä loppuott. välierä loppuott. 3. kierr. 3. kierr.
Wimbledon - 1. kierr. puoliväl. 1. kerr. välierä V 4. kierr 1. kierr.
Yhdysvaltain avoimet 4. kierr. välierä välierä loppuott. loppuott. V välierä 4. kierr.
Turnausvoitot 2 3 9 7 5 12 2 0
Voitot-tappiot 34–10 60–15 77–10 71–13 67–13 75–5 51–16 22–13
Vuoden loppuranking 10 4 1 1 2 1 4 16

WTA-turnausvoitot, kaksinpelit (40)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohje
Grand Slam (5)
WTA-mestaruusturnaus (2)
I-tason turnaus (15)
WTA-kiertue (18)
# pvm Turnaus Kenttä Vastustaja Tulos
1. 13. lokakuuta 1996 Filderstadt, Saksa matto Anke Huber (Saksa) 6–2 3–6 6–3
2. 10. marraskuuta 1996 Oakland, Yhdysvallat matto Monica Seles (Yhdysvallat) 6–2 6–0
3. 12. tammikuuta 1997 Sydney, Australia kova Jennifer Capriati (Yhdysvallat) 6–1 5–7 6–1
4. 26. tammikuuta 1997 Australian avoimet, Melbourne, Australia kova Mary Pierce (Ranska) 6–2 6–2
5. 2. helmikuuta 1997 Toray Pan Pacific Open, Tokio , Japani matto Steffi Graf (Saksa) luovutus (loukkaantuminen)
6. 16. helmikuuta 1997 Open Gaz de Ranska, Pariisi, Ranska kova Anke Huber (Saksa) 6–3 3–6 6–3
7. 30. maaliskuuta 1997 Key Biscayne, Yhdysvallat kova Monica Seles (Yhdysvallat) 6–2 6–1
8. 6. huhtikuuta 1997 Hilton Head Island, Yhdysvallat massa Monica Seles (Yhdysvallat) 3–6 6–3 7–6
9. 6. heinäkuuta 1997 Wimbledon, Englanti ruoho Jana Novotná (Tšekki) 2–6 6–3 6–3
10. 27. heinäkuuta 1997 Stanford, Yhdysvallat kova Conchita Martínez (Espanja) 6–0 6–2
11. 3. elokuuta 1997 San Diego, Yhdysvallat kova Monica Seles (Yhdysvallat) 7–6 6–4
12. 7. syyskuuta 1997 Yhdysvaltain avoimet, New York, Yhdysvallat kova Venus Williams (Yhdysvallat) 6–0 6–4
13. 12. lokakuuta 1997 Filderstadt, Saksa matto Lisa Raymond (Yhdysvallat) 6–2 6–4
14. 16. marraskuuta 1997 Philadelphia, Yhdysvallat matto Lindsay Davenport (Yhdysvallat) 7–5 6–7 7–6
15. 1. helmikuuta 1998 Australian avoimet, Melbourne, Australia kova Conchita Martínez (Espanja) 6–3 6–3
16. 15. maaliskuuta 1998 Indian Wells, Yhdysvallat kova Lindsay Davenport (Yhdysvallat) 6–3 6–4
17. 4. toukokuuta 1998 Hampuri, Saksa massa Jana Novotná (Tšekki) 6–3 7–5
18. 17. toukokuuta 1998 Rooma, Italia massa Venus Williams (Yhdysvallat) 6–3 2–6 6–3
19. 22. marraskuuta 1998 WTA:n mestaruusturnaus, New York, Yhdysvallat kova Lindsay Davenport (Yhdysvallat) 7–5 4–6 6–4 6–2
20. 31. tammikuuta 1999 Australian avoimet, Melbourne, Australia kova Amelie Mauresmo (Ranska) 6–2 6–3
21. 7. helmikuuta 1999 Toray Pan Pacific Open, Tokio, Japani matto Amanda Coetzer (Etelä-Afrikka) 6–2 6–1
22. 4. huhtikuuta 1999 Hilton Head Island, Yhdysvallat massa Anna Kurnikova (Venäjä) 6–4 6–3
23. 16. toukokuuta 1999 Berliini, Saksa massa Julie Halard-Decugis (Ranska) 6–0 6–1
24. 8. elokuuta 1999 San Diego, Yhdysvallat kova Venus Williams (Yhdysvallat) 6–4 6–0
25. 22. elokuuta 1999 Toronto, Kanada kova Monica Seles (Yhdysvallat) 6–4 6–4
26. 10. lokakuuta 1999 Filderstadt, Saksa matto Mary Pierce (Ranska) 6–4 6–1
27. 6. helmikuuta 2000 Toray Pan Pacific Open, Tokio, Japani matto Sandrine Testud (Ranska) 6–3 7–5
28. 2. huhtikuuta 2000 Key Biscayne, Yhdysvallat kova Lindsay Davenport (Yhdysvallat) 6–3 6–2
29. 7. toukokuuta 2000 Hampuri, Saksa massa Aranxta Sanchez-Vicario (Espanja) 6–3 6–3
30. 25. kesäkuuta 2000 s'Hertogenbosch, Hollanti ruoho Ruxandra Dragomir (Romania) 6–2 3–0 luov.
31. 20. elokuuta 2000 Montreal, Kanada kova Serena Williams (Yhdysvallat) 0–6 6–3 3–0 luov.
32. 8. lokakuuta 2000 Filderstadt, Saksa matto Kim Clijsters (Belgia) 6–0 6–3
33. 15. lokakuuta 2000 Zürich, Sveitsi kova Lindsay Davenport (Yhdysvallat) 6–4 4–6 7–5
34. 29. lokakuuta 2000 Moskova, Venäjä matto Anna Kurnikova (Venäjä) 6–3 6–1
35. 19. marraskuuta 2000 WTA:n mestaruusturnaus, New York, Yhdysvallat matto Monica Seles (Yhdysvallat) 6–7 6–4 6–4
36. 8. tammikuuta 2001 Sydney, Australia kova Lindsay Davenport (Yhdysvallat) 6–3 4–6 7–5
37. 18. helmikuuta 2001 Doha, Qatar kova Sandrine Testud (Ranska) 6–3 6–2
38. 25. helmikuuta 2001 Dubai, Arabiemiraatit kova Nathalie Tauziat (Ranska) 6–4 6–4
39. 13. tammikuuta 2002 Sydney, Australia kova Meghann Shaughnessy (Yhdysvallat) 6–2 6–3
40. 3. helmikuuta 2002 Toray Pan Pacific Open, Tokio, Japani matto Monica Seles (Yhdysvallat) 7–6 4–6 6–3
41. 21. toukokuuta 2006 Rooma, Italia massa Dinara Safina (Venäjä) 6–2 7–5
42. 24. syyskuuta 2006 Kalkutta, Intia matto Olga Putškova (Venäjä) 6–0 6–4
43. 4. helmikuuta 2007 Toray Pan Pacific Open, Tokio, Japani matto Ana Ivanović (Venäjä) 6–4 6–2

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hingis lopettaa uransa dopingsyytösten pyörteissä 1.11.2007. Iltalehti. Arkistoitu 4.12.2007. Viitattu 21.6.2009.
  2. Simola, Leenastiina: Hingis sittenkin oikeuteen 4.11.2007. Iltalehti. Viitattu 21.6.2009.
  3. Helsingin Sanomat 5.1.2008.
  4. Hingis banned after positive test 4.1.2008. CNN. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
  5. Entinen maailman ykkönen teki jo toisen paluun - kaksinpeli ei kiinnosta Yle Urheilu. Viitattu 1.8.2013.
  6. Martina Hingis wtatennis.com. Viitattu 7.9.2014.
  7. Hingis jäi ilman titteliä US Openin nelinpelissä iltasanomat.fi. Arkistoitu 7.9.2014. Viitattu 7.9.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martina Hingis.