SBB-CFF-FFS

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
SBB-CFF-FFS

Sbb-logo.svg

Yritysmuoto Osakeyhtiö
Perustettu 1902
Toimitusjohtaja Andreas Meyer
Kotipaikka Sveitsin lippu Bern, Sveitsi
Toimiala rautatieliikenne
Liikevaihto Nousua 8 022 milj. CHF (2011)
Henkilökuntaa 28 586 (2011)
Kotisivu www.sbb.ch

Sveitsin valtionrautatiet (saks. SBB, Schweizerische Bundesbahnen, ransk. CFF, Chemins de fer fédéraux suisses, ital. FFS, Ferrovie federali svizzere, retoromaaniksi VFS, Viafiers federalas svizras, engl. SFR, Swiss federal railways) on Sveitsin valtiollinen rautatieyhtiö. SBB:n kaikki osakkeet omistaa Sveitsin valtio. SBB on sekä liikenteenharjoittaja että ratainfran omistaja.

Yhtiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schweizerische Bundesbahnen SBB on konsernin emoyhtiö, joka omistaa rataverkon ja siihen kiinteästi liittyvät osat kuten asemat. Henkilöliikenne tapahtuu pääosin emoyhtiön nimissä, mutta osa toiminnasta tapahtuu tytäryhtiöissä (RegionAlps SA, Thurbo AG, zb Zentralbahn AG, Sensetalbahn AG, Ticino Lombardia SA). Saksan-paikallisliikenteen toteuttaa SBB GmbH. Tavaraliikenneyhtiö on SBB Cargo AG. Lisäksi SBB omistaa muun muassa vesivoimalaitosyhtiöitä, Gotthardin pohjatunnelia rakentavan AlpTransit Gotthard AG:n, matkatoimiston, vakuutusyhtiön ja kiinteistöyhtiöitä. [1]

Vuonna 2011 SBB:n liikevaihto oli 8,0 mrd. CHF. Yhtiön rataverkon pituus on 3 138 kilometriä. Konsernin palveluksessa on noin 28 600 työntekijää.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin rautatieverkon rakentaminen v. 1847-1908

Sveitsin rautatieverkko rakennettiin pääosin 1800-luvun jälkipuoliskolla: vuonna 1900 rataverkon pituus oli 3 789 km eli noin 75 % nykyisestä 5 035 kilometristä[2]. Rakentajayhtiöt olivat yksityisiä tai kantonien omistamia. Vuosisadan lopulla useat rautatieyhtiöt joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin suurten investointien, keskinäisen kilpailun ja taloudellisen taantuman takia. Tilanteen ratkaisemiseksi Sveitsissä järjestettiin vuosina 1895 ja 1898 kansanäänestys valtiollisen rautatieyhtiön perustamisesta ja yksityisten rautatieyhtiöiden valtiollistamisesta. Myönteisten päätösten jälkeen perustettiin liittovaltion rautatieyhtiö SBB. [3]

SBB:n toiminnan katsotaan alkaneen 1.1.1902, kun usean rautatieyhtiön toiminta siirretiin SBB:n hoidettavaksi:

  • Aargauische Südbahn, ASB
  • Bötzbergbahn, BöB
  • Schweizerische Nordostbahn, NOB
  • Schweizerische Centralbahn, SCB
  • Wohlen-Bremgarten, WB.

SBB:n toiminta laajeni edelleen, kun lisää yhtiöitä liitettiin siihen:

  • 1.7.1902 Vereinigte Schweizerbahnen, VSB
  • 1.5.1903 Jura-Simplon-Bahn, JS
  • 1.5.1909 Gotthardbahn, GB
  • 1.1.1913 Genève - La Plaine, GP
  • 1.7.1913 Jura neuchâtelois, JN
  • 1.1.1918 Tössthalbahn, TTB
  • 1.7.1918 Wald-Rüti, WT
  • 1.1.1922 Seethalbahn, STB
  • 3.10.1948 Uerikon-Bauma-Bahn, UeBB. [4] [5]

SBB:llä oli vuonna 1903 50 miljoonaa matkustajaa. Kuljetetun tavaran määrä oli tällöin 9 milj. tn. SBB:n rataverkon laajuus oli jo vuonna 1909 lähes nykyinen eli 2 648 km. Vuonna 2011 vastaavat luvut olivat noin kuusinkertaiset: [6] [7]

SBB:n kehittyminen 1903-2011
vuosi matkustajat, milj. tavara, milj.tn. työntekijät
1903 50 8,9 25 100
1925 102 16,4 35 500
1945 205 13,3 35 000
1964 248 36,4 43 400
1978 203 39,9 38 000
1995 253 47,4 33 500
2000 222 60,5 28 300
2007 307 53,7 27 400
2009 328 49,3 28 000
2011 357 48,6 28 600

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SBB:n rataverkko kattaa lähes koko Sveitsin (punaisella).

SBB harjoittaa matkustaja- ja tavaraliikennettä sekä vähäisessä määrin bussiliikennettä. Yhtiön junilla tehtiin vuonna 2011 yhteensä 357 milj. matkaa ja matkustajasuorite oli 17,7 mrd. matkustajakilometriä (koko Sveitsi v. 2009 18,6 mrd. matkustaja-km[2]). SBB Cargo AG:n kuljettaman tavaran määrä oli 48,6 milj. tonnia ja tavarasuorite oli 12,3 mrd. tonnikilometriä.[8]

Aikataulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin matkustajaliikenteen aikatauluissa lähtökohtana on vakiovuorovälit (Taktfahrplan): junat kulkevat joka tunti samaan aikaan, esim. 15 tai 60 minuutin välein. [9]

SBB:n rataverkon junien täsmällisyys on parantunut viime vuosina. Vuonna 2011 10,2 % matkustajista saapui määräasemalleen yli 3 minuuttia myöhässä. Matkustajille aiheutunut myöhästymisaika oli yhteensä 129 milj. minuuttia. SBB:n rataverkon tavarajunista 1,6 % myöhästyi yli puoli tuntia.[10]

Kaukoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SBB:n kaukoliikenteen matkustajasuorite oli vuonna 2011 13,2 milj. matkustaja-km, noin 75 % kaikesta henkilöliikenteestä. Kaukoliikenteen reittejä ajettiin keskimäärin päivittäin lähes 180 000 km. Junissa oli keskimäärin 620 istumapaikkaa, joista käytössä oli 31,9 %. [11] Merkittävimmät kaukoliikenten reittivälit ovat[12]:

Paikallisliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin alueellinen lähiliikenne (S-bahn) toimii 7 alueella.

Kaukoliikenteen lisäksi yhtiö liikennöi paikallisjunia (R, RE) lähes kaikilla rataosuuksillaan. SBB:n S-junia (lähijunia) kulkee Zürichin, Baselin, Lausannen, Zugin, Aargaun ja Luzernin alueilla.

Paikallisliikenteen matkustajasuorite oli vuonna 2011 4,5 milj. matkustaja-km. Paikallisliikenteen reittejä ajettiin päivittäin keskimäärin noin 203 000 km. Junissa oli keskimäärin 297 istumapaikkaa, joista käytössä oli 20,0 %. [13]

Kansainvälinen liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SBB:n kalustolla ajetaan kansainvälisen liikenteen junia Saksaan, Italiaan ja Itävaltaan. Lisäksi SBB on osakkaana Lyria SAS:ssa, joka harjoittaa TGV-liikennettä Sveitsin ja Ranskan välillä. [14]

Tavaraliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SBB Cargo on tavaraliikenteen operaattori.

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SBB:llä on noin 1 200 veturia tai moottorivaunua, noin 3 200 matkustajavaunua sekä noin 8 000 tavaravaunua.[15]

Henkilöjunat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöliikenteeen kalustoon kuului vuoden 2011 lopussa 336 veturia, 182 moottorijunan vetovaunua sekä 89 järjestelyveturia, yhteensä 607 erilaista vetolaitetta. Vetureiden keskimääräinen teho oli 4,2 MW. Matkustajavaunuja oli kaikkiaan 3 188, joista 2 290 kpl oli 1./2. luokan "perusvaunuja", 370 moottorijunan vaunuja, 444 ohjausvaunuja ja 49 ravintolavaunuja. [16]

Kaukoliikenteen tyypillisiä junia ovat [17]

  • vilkkailla reiteillä: IC-juna, jossa veturina Re 460 ja vaunuina IC2000-tyyppisiä 2-kerrosvaunuja,
  • mutkaisilla reiteillä: kallistuvakorinen ICN-juna (tyyppiä RABDe 500), jossa on 7 vaunua,
  • vähemmän vilkkailla reiteillä: 1-kerroksinen IC- tai IR-veturijuna EW IV -tyyppisin vaunuin.

Tavarajunat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SBB Cargon kalustossa oli 31.12.2011 yhteensä 607 vetolaitetta, joista 400 oli varsinaisia vetureita. Tavaravaunuja oli kaikkiaan 8 280, joista umpivaunuja oli 3 519 ja avovaunuja 1 875.[18]

Energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SBB:n rataverkko on kokonaan sähköistetty, joten valtaosa liikenteestä hoidetaan sähkökäyttöisellä vetokalustolla. Dieselvetureita ja -koneita käytetään ratapihoilla, kunnossapitotöissä sekä sähkökatkosten varalta varavetureina. SBB:n sähkönhankinta vuonna 2011 oli 2,9 TWh. Tästä SBB:n rataverkon kulutus oli noin 2,1 TWh. [19]

SBB omistaa yhden vesivoimalaitosyhtiön kokonaan ja osuuden viidestä yhtiöstä. Osan sähköstä SBB osti ja siirsi kuuden taajuudenmuuntoaseman kautta junaverkkoon (15 kV, 16,7 Hz). [20] [21] [22]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • SBB:n kotisivut SBB-CFF-FFS. (saksaksi),(ranskaksi),(italiaksi), (englanniksi)
  • Annual Report 2011 (PDF) Bern: SBB AG. (saksaksi)
  • Die SBB in Zahlen 2011 (PDF) 6.12.2012. Bern: SBB AG. (saksaksi)
  • Das Historische Lexikon der Schweiz (HLS) (Sveitsin historiallinen tietosanakirja) Bern: Stiftung HLS. (saksaksi),(ranskaksi),(italiaksi)
  • Wägli, Hans G.: Schienennetz Schweiz. Réseau ferré suisse. Strecken, Brücken, Tunnels. Ein technisch-historischer Atlas. Atlas technique et historique. Toutes les lignes, les ponts, les tunnels. Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9. (saksaksi), (ranskaksi)
  • Wägli, Hans G.: Bahnprofil Schweiz. Le rail suisse en profil. CH+. Teoksen Schienennetz Schweiz, Réseau ferré suisse erillinen liite. Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9. (saksaksi), (ranskaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Annual Report 2011, s. 116 (englanniksi)
  2. a b Mobilität und Verkehr, Wichtigste Kennzahlen. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 31.10.2010. (saksaksi)
  3. Das Historische Lexikon der Schweiz (HLS), artikkelit D7961: Eisenbahnen ja D42003: Schweizerische Bundesbahnen (SBB) (saksaksi)
  4. Das Historische Lexikon der Schweiz (HLS), artikkelit D7961: Eisenbahnen, D42003: Schweizerische Bundesbahnen (SBB) ja D42007: Vereinigte Schweizerbahnen (VSB) (saksaksi)
  5. Schienennetz Schweiz, s. 104-117
  6. Das Historische Lexikon der Schweiz (HLS), artikkeli D42003, luku 3: Schweizerische Bundesbahnen (SBB) (saksaksi)
  7. Die SBB in Zahlen 2011, s. 5-7 (saksaksi)
  8. Die SBB in Zahlen 2011, s. 11, 15 (saksaksi)
  9. Download Netzgrafik - Fahrplan Schweiz 2009) (PDF) (Fahrplan Schweiz 2009) October 2008. Zürich: SMA und Partner AG. Viitattu 6.11.2010. (saksaksi), (ranskaksi), (englanniksi)
  10. Die SBB in Zahlen 2011, s. 5 (saksaksi)
  11. Die SBB in Zahlen 2011, s. 11 (saksaksi)
  12. SBB:n kotisivut, Timetable (englanniksi)
  13. Die SBB in Zahlen 2011, s. 11 (saksaksi)
  14. Annual Report 2011, s. 129 (saksaksi)
  15. Die SBB in Zahlen 2011, s. 13, 21 (saksaksi)
  16. Die SBB in Zahlen 2011, s. 13 (saksaksi)
  17. SBB:n kotisivut, Reisen-Reisemarkt-Services-Im Zug-Züge-Fernverkehr, (saksaksi)
  18. Die SBB in Zahlen 2011, s. 21 (saksaksi)
  19. Die SBB in Zahlen 2011, s. 21, 25 (saksaksi)
  20. Annual Report 2011, s. 33, 129 (englanniksi)
  21. Die SBB in Zahlen 2011, s. 24-25 (saksaksi)
  22. SBB:n kotisivut, Infrastruktur-Netze-Energie, (saksaksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]