Gotthardin rautatie

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gotthardin rautatie kulkee Sveitsin halki.
Pohjoisessa rampissa on spiraalitunneleita Wassenissa ja Gurtnellenissä.

Gotthardin rautatie (saks. Gotthardbahn) on osa sveitsiläisen SBB-rautatieyhtiön rataverkkoa Keski- ja Etelä-Sveitsissä välillä Immensee-Chiasso. Gotthardin rautatie on otettu koko pituudeltaan käyttöön 1.6.1882. Rataosuuden pituus on 206 kilometriä. Merkittävimmät paikkakunnat rautatien varrella ovat Schwyz, Altdorf, Biasca, Bellinzona ja Lugano.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun puolivälissä selvitettiin Alpit ylittäviä kulkureittejä monin paikoin. Vuonna 1863 Sveitsin 15 kantonia ja kaksi rautatieyhtiötä perustivat yhdistyksen (saks. Gotthardvereinigung) rautatieyhteyden rakentamiseksi Gotthardin reitille. Hanke pääsi vauhtiin vuonna 1871, jolloin yhdistys perusti yhtiön sen jälkeen kun Sveitsin, Italian ja Saksan valtiot olivat päässeet sopimukseen radan rakentamisesta ja käytöstä vuonna 1871.

Gotthardin ratayhtiö rakensi varsinaisen Gotthardin rautatien lisäksi liityntäratoja niin, että yhtiön rataverkon laajuus oli vuonna 1897 yhteensä 273 km. Gotthardbahn-Gesellschaft yhdistettiin osaksi valtiollista SBB-CFF-FFS-yhtiötä vuonna 1.5.1909[1].

Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkoradan pohjoinen pää on Luzernin lähellä Immenseen kylässä Küssnachtissa, Schwyzin kantonissa, Zuginjärven länsirannalla. Radan eteläinen pää on Chiassossa, Ticinon kantonissa, Italian ja Sveitsin rajalla. Alkuperäinen rata alittaa Alpit Gotthardin solan alapuolella Gotthardin tunnelissa Göschenenin ja Airolon välillä. Uusi, alempana kulkeva Gotthardin pohjatunneli alittaa Alpit Erstfeldin ja Biascan pohjoispuolella sijaitsevan Bodion välillä.

Runkorataan yhdistyviä liityntäratoja on useita:

Radan rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gotthardin rautatie on rakennettu monissa vaiheissa: ensin rakennettiin yksittäisiä ja yksiraiteisia[2] osuuksia, jotka myöhemmin yhdistettiin, sähköistettiin[3] ja rakennettiin kaksiraiteisiksi[4].

Osuus Käyttöönotto Sähköistys 2-raiteinen Oikaisutunnelit
* Luzern–Rotkreuz 1.6.1897 1922 osittain 1963–1996
* Rotkreuz–Immensee 1.6.1882 1922 1963
Immensee–Arth-Goldau–Brunnen 1.6.1882 1922 1904
Brunnen–Flüelen 1.6.1882 1922 1943–1948
Flüelen–Erstfeld 1.6.1882 1922 1896
* Zug–Arth-Goldau 1.6.1897 1922 -
Erstfeld–Göschenen 1.6.1882 1920 1892–1993 Gotthardin
pohjatunneli

2016–
Gotthardin tunneli, Göschenen–Airolo 1.1.1882 1920 1883
Airolo–Biasca 1.6.1882 1920 1890–1892
Biasca–Bellinzona 6.12.1874 1921 1896
Bellinzona–Giubiasco 20.12.1874 1922 1883
* Giubiasco–Cadenazzo–Locarno 20.12.1874 1936 osittain 1953–2003
* Cadenazzo–Luino 4.12.1882 1960 -
Giubiasco–Lugano 10.4.1882 1922 1922–1946 Cenerin
pohjatunneli

2019–
Lugano–Chiasso 6.12.1874 1922 1900–1965

Tekninen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatie on kaksiraiteinen. Se on normaalilevyinen (1 435 mm) ja sähköistetty (15 kV, 16,7 Hz). Radan suurin jyrkkyys on 28 ‰, eikä siinä ole hammasrataosuuksia.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radalla on henkilö- ja tavaraliikennettä. [5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • National map: swisstopo (Sveitsin valtion julkinen karttapalvelu) map.geo.admin.ch. Wabern: Bundesamt für Landestopografie swisstopo. Viitattu 25.5.2013. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (retoromaaniksi), (englanniksi)
  • Bärtschi, Hans-Peter: Das Historische Lexikon der Schweiz (HLS) (Sveitsin historiallinen tietosanakirja, artikkeli nro D42006, Gotthardbahn) Bern: Stiftung HLS. Viitattu 18.5.2013. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)
  • Wägli, Hans G.: Schienennetz Schweiz. Réseau ferré suisse. Strecken, Brücken, Tunnels. Ein technisch-historischer Atlas. Atlas technique et historique. Toutes les lignes, les ponts, les tunnels. Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9. (saksaksi), (ranskaksi)
  • Wägli, Hans G.: Bahnprofil Schweiz. Le rail suisse en profil. CH+. Teoksen Schienennetz Schweiz, Réseau ferré suisse erillinen liite. Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9. (saksaksi), (ranskaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wägli, Hans G.: Schienennetz Schweiz. Sivu 109.
  2. Wägli, Hans G.: Schienennetz Schweiz. Sivut 17–23.
  3. Wägli, Hans G.: Schienennetz Schweiz. Sivut 65–71.
  4. Wägli, Hans G.: Schienennetz Schweiz. Sivut 43–53.
  5. Sveitsin julkisen liikenteen aikataulut, nro 600
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gotthardin rautatie.