Vanhakatolinen kirkko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vanhakatoliset kirkot ovat ryhmä pieniä kansallisia kirkkokuntia, jotka ovat eri aikoina irtautuneet roomalaiskatolisesta kirkosta. Vanhakatoliset ovat liittyneet yhteen Utrechtin unionina, ja vuodesta 1932 ovat olleet täydessä kirkollisessa yhteydessä anglikaaniseen kirkkoon.

Vanhakatoliset kirkot voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

Jotkut pienet itsenäiset katolistaustaiset tai -mieliset kirkot kutsuvat itseään vanhakatolisiksi, mutta eivät ole Utrechtin unionin tunnustamia. Tällaiset ryhmät saattavat vaihdella konservatiivisista synkretistisiin.

Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhakatolisten kirkkojen opillinen pohja on Utrechtin julistus. Samoin kuin ortodoksinen kirkko, ne tunnustavat seisemän ekumeenista kirkolliskokousta ja jakamattoman kirkon opin. Sekä piispat että papit ovat vapaita solmimaan avioliiton. Jumalanpalvelus tapahtuu kansankielellä ja yksityisrippi on vapaaehtoinen.

Myöhemmin Utrechtin unionin kirkot ovat hyväksyneet naisten vihkimisen papeiksi, mikä on johtanut Polish National Catholic Churchin irtautumiseen unionista. Italiassa vihittiin toukokuussa 2010 naimisissa oleva Maria Longhitano Italian ensimmäiseksi naispapiksi[1] Nykyään useat jäsenkirkot siunaavat samaa sukupuolta olevien suhteita. Monet vanhakatolisista papeista ovat entisiä roomalaiskatolisia pappeja.

Vanhakatoliset Pohjoismaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa ja Tanskassa on Utrectin unioniin kuuluvia vanhakatolisia seurakuntia. Den nordisk-katolske kirke Norjassa on osa konservatiivista vanhakatolista Polish National Catholic Churchia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]