Pinot Noir

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pinot Noir -rypäleitä Burgundissa.

Pinot Noir on viinin valmistukseen käytettävä rypälelajike.

Pinot Noiria viljellään lähes kaikilla maailman viinintuotantoalueilla. Burgunder-nimi tulee lajin tyyppialueesta, Ranskan Bourgognesta.[1]

Pinot Noirista tuotetaan useimmilla sen tuotantoalueilla punaviiniä, jonka tuoksu- ja makukirjo vaihtelee kasvupaikan ja viinintekomenetelmien vuoksi merkittävästi. Yleensä Pinot Noir tuotetaan niin sanottuna lajikeviininä eli viininä, johon käytetään vain yhtä rypälelajiketta. Viini on usein kukkaisen hedelmäistä, vähähappoista ja vähätanniinista. Aromeina tunnistetaan kirsikkaa, raparperia ja herukkaa. Pinor Noir tuottaa väriltään vaaleampaa ja helakampaa viiniä kuin esimerkiksi Cabernet Sauvignon- tai Merlot-rypäle.

Lajike tunnetaan Itävallassa ja Sveitsissä nimellä Blauburgunder, Saksassa Spätburgunder ja Italiassa Pinot Nero. Siitä on myös mutaatioita: Pinot Blanc, Pinot Gris, Pinot Meunier. Etelä-Afrikassa se risteytettiin Cinsaut-lajikkeen kanssa Pinotage-nimiseksi lajikkeeksi. Myös Saksan Spätburgunder on Pinot Noir -viini.[1]

Pinot Noiria pidetään yhtenä arvostetuimmista rypäleistä, mutta samalla erittäin vaativana viljeltävänä. Köynnöksen runko ja oksat ovat hentoja, ja viljelyn onnistuminen ja tulos ovat riippuvainen säiden lisäksi jopa valon suunnasta ja siitä, miten köynnöksen sidotaan tukirakenteisiin. Pinot Noir on altis monille virustaudeille.

Pinor Noir on vaikea viljeltävä. Se on herkkä maaperän ja paikallisen ilmaston vaikutuksille, minkä vuoksi se tuottaa kasvupaikastaan riippuen hyvin erilaista viiniä. Onnistuneen viinin salaisuus on sen aromikas hapokkuus, johon liittyy parfyymimäinen aromimaailma ja eloisa maku.[1]

Pinot Noir tuottaa ohutkuorisia rypäleitä männynkävyn muotoisessa pienessä tertussa. Ohutkuorisuutensa vuoksi Pinot Noir saa herkästi hometta ja sienitauteja. Viinin tekijälle Pinot Noir asettaa paljon haasteita, sillä viinin onnistumiseen vaikuttaa merkittävästi rypäleiden kypsyys, käytettävä hiivakanta, käymisen pituus ja maserointi ja koko käymisen hallinta.

Pinot Noir on Chardonnayn ja Pinot Meunierin ohella samppanjan tekemisessä sallittu rypälelajike.

Pinot noir -viinien menekki lisääntyi Yhdysvalloissa vuonna 2004, kun Alexander Payne ohjasi Rex Pickettin kirjoittaman romaanin pohjalta elokuvan Sideways, jossa pinot noir -viinit nostetaan Merlot-rypäleistä tehtyjen viinien yläpuolelle. Ilmiö herätti Sonoman yliopisto tutkijan kiinnostuksen, ja tulokset julkaistiin nimellä Sideways Effect.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Karmavuo, Risto & Lihtonen, Juha: Viinin ystävän kirja, s. 26–27. Pieksämäki: Teos, 2005. ISBN 951-851-056-3.
  2. Sami Simola, Pinot noir kiittää Sideways-elokuvaa, Helsingin Sanomat 3.2.2011 sivu D 1