Nanoteknologia

Wikipedia

Sivulta puuttuu ensiarviointi. Tämä ilmoitus näytetään vain seulojille.

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nanoteknologia on tekniikka, jolla valmistetaan nanometrin mittakaavassa rakenteita. Yksi nanometri on vain miljoonasosa millimetristä. Atomin koko on noin 0,1 nm. Nanoteknologialla ennustetaan tulevaisuudessa olevan suuri merkitys elektroniikan alalla, missä komponentit muuttuvat entistä pienemmiksi.

Sisällysluettelo

1 Sovelluksia
2 Nanotekniikan haittoja
3 Nanotekniikan riskit
4 Nanoturvallisuustutkimus Suomen mediassa
5 Katso myös
6 Aiheesta muualla
7 Lähteet

[muokkaa] Sovelluksia

Nykyisin elektroniikassa hyödynnetään molekyylitason teknologiaa laajasti. Elektroniikassa esimerkiksi tietokoneiden kiintolevyjen lukupäissä ja tietokonesiruissa on nykyään useita osia, joiden toiminta perustuu nanoteknologiaan.

Autojen uusien katalysaattoreiden toiminta perustuu jalometalli (Pt/Pd/Rh)-nanohiukkasiin, joilla on voimakas katalyyttinen aktiivisuus.

Myös aineiden mikroskooppisia mekaanisia ominaisuuksia voi parantaa nanohiukkasilla; markkinoilla on jo esimerkiksi parempia tennismailoja sekä vaikeasti naarmuuntuvia maalipintoja.

Nykyisin onkin jo mahdollista yksittäisiä atomeita liikuttelemalla luoda muutamien atomien kokoisia kirjaimia.

Nanoteknologian yksi mahdollinen tulevaisuuden sovellusalue on nanorobottien valmistaminen. Nanorobotit, nanobotit tai kansanomaisemmin naniitit ovat nanokokoluokkaa olevia itsenäisiä koneita, jotka teoriassa pystyisivät esimerkiksi kulkemaan ihmisten verisuonissa ja elimistössä korjaten nykylääketieteelle mahdottomia vaurioita solutasolla. Toinen naniittien sovellusalue olisi atomitason rakennustyö. Kokoojat pystyisivät valmistamaan mitä tahansa kuviteltavissa olevaa aineesta koostuvaa, jos niillä olisi käytössään tarvittavat raaka-aineet. On kuitenkin erittäin kyseenalaista, tuleeko tämä ikinä toteutumaan: on useita periaatteellisia syitä, miksi ainakaan normaaliin metalliteknologiaan perustuvaa robottiteknologiaa ei pystytä miniatyrisoimaan atomitasolle asti.

[muokkaa] Nanotekniikan haittoja

Yksi kehittyneeseen nanoteknologiaan liittyvä pelko on se, että nanobotit pääsevät vapaaksi ja replikoituvat loputtomasti, ”syövät” koko maapallon ekosysteemin (globaali ekofagia) ja muuttavat maapallon lopulta ”harmaaksi mönjäksi” (grey goo). Tämä pelko on kuitenkin melko aiheeton, kuten K. Eric Drexler ja Chris Phoenix osoittavat julkaisussaan Safe Exponential Manufacturing. ^[1]

Suuremmat pitkän aikavälin riskit liittyvätkin tietoisesti valmistettuun tuhoisaan nanoteknologiaan. Nykyisistä riskeistä suurimmaksi katsotaan nanopartikkelien mahdollinen myrkyllisyys niiden joutuessa ihmisen hengityselimiin ja muualle kehoon. Suomessa nanomateriaalien turvallisuutta tutkitaan mm. Työterveyslaitoksen Nanoturvallisuuskeskuksessa.

[muokkaa] Nanotekniikan riskit

Ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkisen mukaan tulee viemään vuosia ennen kuin meillä on toksikologista tietoa nanoteknologiasta sen käytön riskien arviointiin.^[2]