Tekstiiliteollisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tekstiiliteollisuus on teollisuuden ala, joka käsittää lankojen ja kankaiden ja näistä valmistettujen vaatteiden valmistuksen, jakelun ja suunnittelun. Raaka-aineet voivat olla synteettisiä tai luonnonkuituja.

Tekstiilien valmistuksen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertsin kutomakoneita tehtaassa vuonna 1835. Huomaa katossa olevat valta-akselit, jotka hihnavedolla pyörittävät kutomakoneita

Roomalaisten aikaan Euroopan väestö pukeutui villa-, pellava- tai nahkavaatteisiin. Silkkiä saatiin silkkitien kautta Kiinasta ja se oli erikoista ylellisyyttä. Pellavakuitua on käytetty Pohjois-Euroopassa vaatetukseen kivikaudesta saakka. Keski-ajan lopulla puuvilla tuli kansainvälistyvän kaupan kautta Pohjois-Eurooppaan. Keski-ajan lopulla pohjois-Italiassa syntyi kankaankudontakeskittymiä, joita voidaan sanoa teollisiksi. 1700-luvun lopulla Englannissa merkittävänä osana teollista vallankumousta oli kehruukoneiden ja kutomakoneiden käyttöönotto. 1800-luvulla tektiiliteollisuus mekanisoitui laajemmin ja alkoi käyttää vesivoimaa ja höyrykoneita.

Robertsin itsetoiminen kehruuvaunu hammasvaihdekäytöllä.

Kauppa ja säätely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MFA-sopimus hallitsi tekstiilien ja vaatteiden maailman kauppaa vuodesta 1974 vuoteen 2004 saakka rajoittaen kehitysmaiden mahdollisuuksia viedä vaatteita kehittyneisiin maihin. Sopimus raukesi 1.1.2005. Kun sopimus vuonna 1974 esiteltiin, sen tarkoitus oli antaa kehittyneille maille aikaa sopeutua kehitysmaista tulevalle tuotannolle. Työvoimakulut ovat huomattavasti alhaisemmat kehitysmaissa, jonka vuoksi kilpailu tekstiili- ja vaatetusalalla on kovaa. Vuonna 2008 EU:n tärkeimmät tekstiili- ja vaatetusalan tuontitavaroiden välittäjät olivat, Kiina, Turkki, Intia, Bangladesh ja Tunisia.[1] Vaatetuonti ei ole vieläkään täysin vapaata, esimerkiksi Euroopan Unioni rajoittaa tuontia Kiinasta.

Tekstiiliteollisuuden ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekstiiliteollisuuden työolot ovat kehitysmaissa usein erittäin huonot. Tehtaissa on todettu rikottavan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n perussopimuksia ja lisäyksiä. Nämä koskevat esimerkiksi työntekijöiden oikeuksia järjestäytyä vapaasti, vähimmäispalkkaa, työsuojelua ja työaikoja sekä lapsi- ja pakkotyökieltoa. Puutteita on raportoitu erityisesti koskien elämiseen riittävää palkkaa, työntekijöiden kokemaa turvattomuutta, turvallista työympäristöä ja ammattiyhdistysoikeuksien puuttumista. Tutkimukset myös todistavat tekstiilityöläisten ihmisoikeusloukkauksista.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]