Nanoturvallisuuskeskus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työterveyslaitokselle (TTL) perustettiin vuoden 2011 alusta nanoturvallisuuskeskus[1] vastaamaan kasvavaan tarpeeseen nanomateriaalien turvallisuuskysymyksissä. Nanoturvallisuuskeskus keskittyy työympäristössä esiintyvien nanohiukkasten haittojen ja riskien ehkäisyyn sekä turvallisuuden edistämiseen. Keskuksen johtajana toimii tutkimusprofessori Kai Savolainen.[2]

Nanoturvallisuuskeskus:

  • tuottaa käytännönläheisiä, tutkimukseen perustuvia ratkaisuja ja menetelmiä, jotka edistävät nanomateriaalien turvallista käyttöä työpaikoilla
  • tutkii nanopartikkelien terveysvaikutuksia ja kehittää menetelmiä haitallisten hiukkasten tunnistamiseksi
  • edistää mahdollisuuksia arvioida ja kontrolloida altistumista nanohiukkasille työpaikoilla
  • tuottaa työkaluja työpaikkojen riskien hallintaan ja koulutuspaketteja eri työterveyden alan toimijoille
  • levittää nanohiukkasten turvallisuuteen liittyvää tietoa eri kohderyhmille, esim. viranomaisille, tiedeyhteisölle, yrityksille ja kansalaisille

Nanoturvallisuushankkeita Työterveyslaitoksella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työterveyslaitoksella on meneillään useita kansallisia ja kansainvälisiä tutkimushankkeita[3], joissa pyritään vastaamaan kysymyksiin nanojen turvallisuudesta eri näkökulmista. EU on yksi päärahoittajista, jonka lisäksi kansalliset tahot, kuten Työsuojelurahasto ja Suomen Akatemia, tukevat nanoturvallisuustutkimusta TTL:llä.

  • NANODEVICE[4]: Tässä TTL:n koordinoimassa EU-hankkeessa pyritään kehitämään herkkiä mittalaitteita erilaisten räätälöityjen nanohiukkasten mittaamiseksi työympäristöjen ilmasta.
  • NANOGENOTOX[5]: Tässä hankkeessa tutkitaan nanohiukkasten perimämyrkyllisyyttä ja syöpävaarallisuutta sekä kehitetään menetelmiä niiden arvioimiseksi.
  • SUNPAP: Tämä hanke on perustettu erilaisen nanokokoisen selluloosan kehittämiseen ja tuottamiseen. Työterveyslaitos osallistuu sen turvallisuuden arvioimiseen.
  • NANOHEALTH: Tämä Suomen Akatemian rahoittama FinNano-ohjelman projekti loppui vuoden 2010 lopussa. Hankkeen nimi oli "Teollisesti tuotetut nanopartikkelit: synteesi, karakterisointi, altistuminen ja terveyshaitat". Projektin loppuseminaari[6] pidettiin 29.3.2011 Työterveyslaitoksella, jossa esiteltiin projektin päätuloksia.
  • NANOSH[7]: Tässä EU:n kuudennen puiteohjelman projektissa tutkittiin vuosina 2006-2009 nanomateriaalien keuhko- ja perimävaurioita.

Työterveyslaitos koordinoi Euroopan Unionin nanoturvallisuustutkimusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2011 alussa EU:n komissio valtuutti Työterveyslaitosen koordinoimaan kaikkea EU:n rahoittamaa nanoturvallisuustutkimusta.[8] Erilaisia hankkeita koordinoidaan ns. NanoSafety Clusterin[9] kautta. Tähän yhteenliittymään kuuluu noin 30 tutkimusprojektia, joiden rahoitusosuus EU:lta on noin 112 miljoonaa euroa. Projekteissa työskentelee useita satoja tutkijoita ympäri Eurooppaa.

Työterveyslaitos koordinoi klusteria kahden vuoden ajan, jolloin se on vastuussa sen tiedottamisesta, kokouksien järjestämisestä, kansainvälisen yhteistyön lisäämisestä, tulevien nanoturvallisuuteen vaikuttavien toimintojen suunnittelusta yhdessä muiden yhteenliittymän jäsenten kanssa sekä yhteistyöstä alan teollisuuden kanssa.

Tutkimus klusterin sisällä on laajaa. Siinä pyritään kattamaan kaikki vaiheet nanomateriaalien ja -tuotteiden suunnittelusta loppusijoitukseen. Monitieteiseen tutkimukseen liittyy aiheita, kuten toksikologia, ekotoksikologia, altistumisen arviointi, riskienhallinta ja standardisointi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]