Vapaus johtaa kansaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maalausta. Vapaus johtaa kansaa (kappale) käsittelee kappaletta.
Eugène Delacroix, Vapaus johtaa kansaa, 1830.

Vapaus johtaa kansaa (ransk. La Liberté guidant le peuple), joka tunnetaan myös nimellä Vapaus barrikadeilla on Eugène Delacroix’n kuuluisin maalaus. Se valmistui 1830 ja kuvaa heinäkuun vallankumouksen tapahtumia.

Maalauksessa feodalismia vastustavat kansalaiset pyrkivät kohti vapautta symboloivaa naista, joka pitelee Ranskan lippua, trikoloria. Väkijoukkoon kuuluu erilaista väkeä, kuten nuori poika naisen oikealla puolella, todennäköisimmin porvariston edustaja vasemmalla sekä huonompiosaista väkeä heidän takanaan. Taiteilija Delacroix sijoitti maalaukseen myös itsensä. Hän on silinterihattuinen mies Vapauden vasemmalla puolella. [1] Toisen näkemyksen mukaan silinteripäisen miehen esikuva olisikin tunnettu tasavaltalainen Étienne Arago.[2]

Delacroix teki paljon historiamaalauksia, mutta Vapaus johtaa kansaa on hänen ainoa suurtyönsä, joka kuvaa Ranskan ajankohtaisia tapahtumia. Yleensä Delacroix ei ollut kiinnostunut politiikasta, mutta heinäkuun vallankumouksen dramaattiset ja väkivaltaiset tapahtumat vetosivat häneen romantikkona. Hän ei kuitenkaan osallistunut itse vallankumoukseen.[2]

Maalaus on yksi kuuluisimmista Ranskan vallankumouksia kuvaavista tauluista. Teos sai suuren suosion ollessaan esillä Pariisin salongissa vuonna 1831[3]. Ranskan hallitus maksoi maalauksesta 3 000 Ranskan frangialähde?. Sitä ei kuitenkaan asetettu uudelleen näytteille, koska hallitus pelkäsi sen innoittavan uusiin valankumouksiin.[3] Nykyään maalaus on nähtävillä Louvren taidemuseossa Pariisissa.

Maalaus on usein myöhemmin virheellisesti yhdistetty Ranskan suureen vallankumoukseen.

Viittaukset populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalaus esiintyy esimerkiksi brittiläisen yhtyeen Coldplay:n albumin Viva la Vida or Death and All His Friends kannessa, sekä hieman muokattuna Electric Blue Peggy Sue and the Revolutionions from Mars -yhtyeen mini LP:n But When You Talk About Destructionion kannessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rosie Dickins ja Mari Griffith: Taideseikkailu faraoiden haudoista virtuaalimaailmaan. WSOY 2005. ISBN 951-0-30681-9
  2. a b Pinx. Maalaustaiteen mestareita: osa 3, Todellisuus ylittää ihanteet, s. 130, 132–133. WSOY 2004.
  3. a b Pinx, s. 121.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.