Medusan lautta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Medusan lautta
JEAN LOUIS THÉODORE GÉRICAULT - La Balsa de la Medusa (Museo del Louvre, 1818-19).jpg
nimi Medusan lautta
tekijä Théodore Géricault
valmistumisvuosi 1819
taiteenlaji maalaus
korkeus 493,4 cm
leveys 725,8 cm
sijainti Louvre
paikkakunta Pariisi

Medusan lautta (ransk. Le Radeau de la Méduse) on Théodore Géricault'n vuosina 1818–1819 maalaama ranskalaisen fregatti Medusan haaksirikkoisten lauttaa kuvaava öljyvärimaalaus pellavakankaalle. Sen pinta-ala on 36 m².

Teos sijaitsee Louvren taidemuseossa, Pariisissa sektio Denonissa, salissa 3, Les Grands Formats (suurikokoiset teokset). Samassa näyttelyhuoneessa ovat muun muassa Antoine-Jean Gros'n Napoleon Eylaun taistelussa (1807) ja Eugène Delacroix'n Vapaus johtaa kansaa (1830).

10. kesäkuuta 1820 alkaen yrittäjä William Bullock esitti teoksesta tehtyä kopiota Lontoon Piccadillyn Egyptiläisessä salissa. Seuraavana vuonna Lautta matkusti Dubliniin. Bullock väitti, että teoksen näki 50 000 vierailijaa ja taiteilija sai kolmanneksen voitosta, 20 000 frangia. Ranskan valtio osti maalauksen vuonna 1824 Géricault'n kuoltua 6 000 frangilla. ”Sellainen summa maksetaan nykyisin pienestä laatumaalauksesta”, Géricault'n elämäkerran kirjoittaja Charles Clément totesi vuonna 1868. Teoksessa käytetty asfaltti on herkästi hajoavassa tilassa, eikä maalausta voi kuljettaa. Maalauksesta tehty kopio on myöhemminkin kiertänyt eri puolilla maailmaa, muun muassa Ruotsissa vuonna 1998.

Kahdeksantoista kuukauden työn jälkeen Medusan lautta tuli valmiiksi heinäkuussa 1819. Se ripustettiin 1 300 muun maalauskankaan kanssa Louvren vuosittaiseen uuden ranskalaisen taiteen kilpailunäyttelyyn, joka tunnettiin nimellä Salonki. Koska Medusa oli yhä poliittisesti arkaluontoinen asia, Géricault nimesi maalauksen epämääräisesti Haaksirikoksi (Scène de Naufrage). Pelkästään maalauksen koko takasi, että se teki vaikutuksen. Mutta kuva oli liian alkuperäinen ja epämiellyttävä voittaakseen puolelleen sellaisen suosion ja hyväksymisen, jota Géricault näyttää toivoneen.

Teoksen vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Géricault'n taiteesta kirjoittaneen Lorenz Eitnerin mukaan: ”Alttarimaalausten ja kaunistelevien historiamaalausten joukossa, tämä nykyaikaisen marttyyriyden kohtaus häpäisi kaikkia sääntöjä … se asetti auktoriteetit kyseenalaisiksi, halveksi virallista nöyryyttä ja populaaria makua, eikä tarjonnut mitään kansallisylpeydelle”.

Vaikuttaa siltä, että useimmat Salongissa vierailleista olivat vaikuttuneita, mutta kokivat maalauksen myös vastenmielisenä. Myöskään kriitikot eivät osanneet suhtautua teokseen. Oli epäselvyyttä siitä, oliko näkymä tarkoitettu palvelemaan historiallista realismia vai poliittista allegoriaa. Joidenkin mielestä se oli liian tumma, liian yksivärinen, joidenkin mielestä sen väkivalta oli mautonta.

"Tämä kunnianhimoinen tuntematon on lahjakas, mutta hänen pitäisi yrittää maalata enemmän nykyajan mestarien mukaan", kirjoitti eräs arvostelija. Toinen kehotti: ”Rohkeutta Monsieur Géricault! Yrittäkää pidättäytyä innokkuudesta, joka vie teidät liian pitkälle. Sen sijaan että olette vaistomainen koloristi, yrittäkää tulla sellaiseksi. Käytännössä, kun olette vielä epätäydellinen piirtäjä, tutkikaa Davidin taidetta.”

Näyttelyn tuomaristo myönsi Haaksirikolle kultamitalin, mutta ei valinnut sitä Louvren kansalliskokoelmaan. Sen sijaan Géricault'lle tarjottiin tilaisuutta maalata jotain Jeesuksen pyhän sydämen teemasta. Aihe ei innoittanut Géricault'ta, ja hän antoi tehtävän ja palkkion salaa nuorelle Eugène Delacroix'lle, jonka teoksen Géricault sitten hyväksyi. Kaikkiaan Géricault masentui Medusan lautan vastaanottoon Ranskan taidemaailmassa.

Medusan lautta on eräs tunnetuimmista eurooppalaisista tragedioista. Se on innostanut taidemaalareita, valokuvaajia, kirjailijoita ja elokuvan tekijöitä. Maalauksesta, joka kertoo epätoivosta, hylkäämisestä ja toivosta on tullut yleismaailmallinen vertauskuva. Sen totesi jo Géricault'n aikalainen, historioitsija Jules Michelet kirjoittamalla:

»Koko yhteiskuntamme on lastattu Medusan lautalle.»

Théodore Géricault,
Medusan lautta, 1818–1819
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Medusan lautta.

Maalauksen luonnoksia ja tutkielmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viittauksia maalaukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva

  • Iradj Azimi, Le Radeau de la Méduse, ranskalainen elokuva 1998, pääosissa: Jean Yanne, Daniel Mesguich, Claude Jade, Philippe Laudenbach

Kirjallisuus

  • Arabella Edge, The Raft, 2006, on kuvitteellinen selvitys siitä, miten maalaus syntyi Géricault'n mielessä. Kirjan amerikkalaisen painoksen otsikko The God of Spring, Simon & Schuster, 2007.
  • Julian Barnes, A History of the World in 10½ Chapters, 1989.
  • Peter Weissin romaani Die Ästhetik des Widerstands, 1975.
  • Goscinny & Uderzo, Asterix legioonalaisena, 1967
  • Fred, A:n haaksirikkoinen, 1972
  • Georg Kaiser, näytelmä Das Floß der Medusa, 1940–1943.

Musiikki

Sekä lukuisia maalauksia ja valokuvia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]