Coldplay

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Coldplay-logo.png
Coldplay esiintymässä vuonna 2009.
Coldplay esiintymässä vuonna 2009.
Tiedot
Toiminnassa: 1996
Tyylilaji: alternative rock, rock, pop rock
Kotipaikka: Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo, Iso-Britannia
Laulukieli: englanti
Sivusto: coldplay.com
Jäsenet
Chris Martin laulu, piano
Jon Buckland kitara, taustalaulu
Guy Berryman basso, lyömäsoittimet
Will Champion rummut, lyömäsoittimet, piano, kitara, viulu, taustalaulu
Levy-yhtiöt
Parlophone Records (UK, Kanada)
Capitol Records (USA)

Coldplay on vuonna 1996 perustettu brittiläinen pop rock-yhtye, jonka juuret ovat Lontoossa, Englannissa. Coldplayn jäsenet ovat laulaja-pianisti Chris Martin, basisti Guy Berryman, kitaristi Jon Buckland ja rumpali Will Champion.

Yhtye sai kunnolla alkunsa vuonna 1998, kun se julkaisi ensimmäisen EP-levynsä viidelläsadalla kopiolla ja sai sitä kautta levytyssopimuksen EMI:n tytäryhtiöltä Parlophonelta. Ensimmäinen albumi, nimeltään Parachutes, julkaistiin vuonna 2000. Toinen albumi on vuonna 2002 ilmestynyt jättimenestys A Rush of Blood to the Head. Kolmas albumi, X&Y, julkaistiin kesällä 2005. Neljäs studioalbumi, Viva la Vida or Death and All His Friends, jota oli työstetty Brian Enon kanssa, julkaistiin kesäkuussa 2008. Viimeisin studioalbumi, Mylo Xyloto, julkaistiin 2011 lokakuussa. Kaikki yhtyeen albumit ovat menestyneet kaupallisesti.[1][2]

Coldplay on voittanut lukuisia Grammyja ja Brit Awardseja. Coldplayn albumeja on myyty maailmanlaajuisesti yli 40 miljoonaa kappaletta.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen perustaminen ja ensimmäiset vuodet (1996–1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen jäsenet tapasivat University College Londonissa (UCL:ssa) syyskuussa 1996. Sopeutumisviikolla toisensa tavanneet Chris Martin ja Jonny Buckland olivat yhtyeen ensimmäiset jäsenet. He kuluttivat yliopistoaikansa suunnitellen yhtyeen perustamista, ja lopulta muodostivat yhtyeen nimeltä Pectoralz.[4] Kaksikon luokkatoveri Guy Berryman liittyi yhtyeeseen. Vuoteen 1997 mennessä yhtye oli vaihtanut nimensä Starfishiksi ja esiintyi paikallisissa pikkuklubeissa Camdenissa.[5] Martin oli myös värvännyt pitkäaikaisen koulukaverinsa Phil Harveyn, joka opiskeli antiikkia Oxfordin yliopistossa, yhtyeen manageriksi.[6] (Coldplay pitää yhä Harveytä yhtyeen "viidentenä jäsenenä".[7]) Yhtye kasvoi nykyisiin mittoihinsa, kun Will Champion liittyi yhtyeen rumpaliksi. Champion osasi soittaa pianoa, kitaraa, bassoa ja tinapilliä, mutta ei rumpuja. Hän kuitenkin oppi nopeasti soittamaan rumpuja.[4] Yhtye vaihtoi nimensä "Coldplayksi", kun eräs paikallinen opiskelija, Tim Crompton, ehdotti nimeä, jota oli käyttänyt oman yhtyeensä nimenä.[7][8]

Yhtye julkaisi vuonna 1998 Safety EP:n, jota painettiin 500 kappaletta[9] Suurin osa levyistä annettiin levy-yhtiöille ja kavereille; vain 50 kopiota jäi myyntiin. Coldplay allekirjoitettiin itsenäiselle levy-yhtiö Fierce Panda Recordsille joulukuussa 1998.[9] Heidän ensimmäinen julkaisunsa oli Brothers and Sisters EP, joka sisälsi kolme kappaletta. EP oli äänitetty nopeasti neljässä päivässä helmikuussa 1999.[9]

Yhtyeen jäsenien valmistuttua yliopistosta, Coldplay päätyi levy-yhtiö Parlophonen kanssa viisi-albumiseen levysopimukseen keväällä 1999.[10] Yhtyeen esiinnyttyä Glastonburyn festivaaleilla, yhtye meni studioon ja äänitti kolmannen EP:nsä The Blue Roomin.[11] EP:stä tehtiin 5 000:n kappaleen painos lokakuussa 1999,[12] ja singleä ”Bigger Stronger” soitettiin BBC Radio 1:llä. The Blue Roomin äänityssessiot olivat äänekkäät ja sekavat. Martin potkaisi Championin ulos yhtyeestä, mutta pyysi tätä myöhemmin takaisin. Syyllisyytensä takia Martin ajautui ryyppyputkeen. Coldplayn jäsenet sopivat erimielisyytensä ja tekivät sääntöjä pitääkseen yhtyeen koossa. Ensinnäkin, yhtye sopi "kaikki yhden puolesta" -sopimuksen: Coldplay oli demokraattinen ja edut jaettiin tasan kaikkien yhtyeen jäsenien kanssa (yhtye otti mallia U2:sta ja R.E.M:istä). Toiseksi, yhtye erottaisi jäsenen, joka käyttäisi kovia huumeita.[13]

Parachutes (1999–2001)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coldplay alkoi työstää debyyttialbumiaan maaliskuussa 1999. Albumi äänitettiin Rockfield-studioilla tuottaja Ken Nelsonin kanssa. Yhtye soitti NME:n Carling-kiertueella, jossa esitellään nousevia yhtyeitä. Coldplay oli julkaissut aikaisemmin kolme EP:tä, eikä yhdeltäkään niistä ollut noussut hittisingleä. Maaliskuussa 2000 julkaistu ”Shiver” olikin yhtyeen ensimmäinen single Britannian singlelistan neljänkymmenen parhaan joukossa. Kappaletta soitettiin myös MTV:llä.[14] Kesäkuu 2000 oli keskeinen hetki Coldplayn historiassa: yhtye oli kiertueellä ja esiintyi myös Glastonburyssä, sekä julkaisi läpimurtosinglensä ”Yellow'n”.[15] Yhtye nousi sijalle neljä Britannian singlelistalla ja teki Coldplaystä tunnetun.[15]

Coldplayn ensinnäinen albumi, Parachutes, julkaistiin heinäkuussa 2000. Albumi nousi Britannian albumilistan sijalle yksi.[16] Kappaleita ”Yellow” ja ”Trouble" soitettiin paljon radioissa sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa.[17] Parlophone oli ennustanut albumin myyntimääräksi 400 000 kopiota, mutta jouluun mennessä sitä oli myyty pelkästään Britanniassa jo 1,6 miljoonaa kappaletta. Parachutes oli ehdolla Mercury-musiikkipalkinnon saajaksi syyskuussa 2000.

Menestyttyään Euroopassa, yhtye suuntasi katseensa Pohjois-Amerikkaan.[18] Albumi julkaistiinkin siellä jo marraskuussa 2000. Yhtye lähti kiertueelle Pohjois-Amerikkaan alkuvuodesta 2001. Kiertueen aikana yhtye soitti muun muassa ohjelmissa Saturday Night Live, Late Night with Conan O'Brien ja The Late Show with David Letterman. Yhdysvalloissa Parachutes myi tuplaplatinaa.

Kriitikot ottivat albumin hyvin vastaan, ja se voittikin vuoden 2002 Grammy-palkintogaalassa vuoden vaihtoehtoalbumin palkinnon.[19]

A Rush of Blood to the Head (2001–2004)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäytteet

”Yellow”

”Yellow” oli toinen single albumilta Parachutes (2000), ja Coldplayn ensimmäinen single, joka nousi Britannian singlelistan kymmenen parhaan joukkoon. Kappaleen musiikki rakentuu akustisen kitaran ympärille. Näyte alkaa kappaleen viidennestä säkeistöstä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”The Scientist”

”The Scientist” oli toinen single albumilta A Rush of Blood to the Head (2002). Inspiraatio kappaleeseen tuli George Harrisonin laulusta ”All Things Must Pass”. Näyte alkaa kappaleen kahdeksannesta säkeistöstä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Viva la Vida”

”Viva la Vida” oli toinen single albumilta Viva la Vida or Death and All His Friends (2008). Näyte on kappaleen alusta.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Coldplay palasi studioon lokakuussa 2001 ja alkoi työstää toista albumiaan. Tuottajana toimi taas Ken Nelson. A Rush of Blood to the Head julkaistiin elokuussa 2002. Albumilta julkaistiin useita suosittuja singlejä, kuten ”In My Place”, ”Clocks” ja ”The Scientist”.[20]

Coldplay oli A Rush of Blood to the Head -kiertueella kesäkuusta 2002 syyskuuhun 2003. Yhtye kävi viidessä eri maanosassa, ja kiertueeseen sisältyi keikkoja muun muassa Glastonburyssa,[12] V Festivaalissa ja Rock Werchterssa. Monissa konserteissa oli huolitellut valoefektit ja erilliset näytöt, jotka toivat mieleen U2:n Elevation-kiertueen.[21] Yhtye äänitti pidennetyn kiertueen aikana konserttitallenteen, Live 2003:n, joka nauhoitettiin Sydneyn Hordern Pavilionissa.[22]

Yhtye nimettiin vuoden artistiksi ja vuoden parhaaksi yhtyeeksi Rolling Stone -lehden lukijoiden äänestyksessä joulukuussa 2003. Noihin aikoihin Coldplay teki cover-version The Pretendersin vuoden 1983 hitistä ”2000 Miles”, ja laittoi sen ladattavaksi kotisivuiltaan. Coverista tuli vuoden myydyin lataus sinä vuonna Britanniassa, ja sen tulot lahjoiteittiin Future Forests - ja Stop Handgun Violence -hyväntekeväisyyskampanjoille. A Rush of Blood to the Head voitti Grammy-palkinnon vuoden vaihtoehtoalbumina vuonna 2003.[23] Albumin kappale ”Clocks” voitti vuoden kappale -palkinnon vuoden 2004 Grammy-palkintogaalassa.[19]

X&Y (2004–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coldplay esiintymässä syyskuussa 2005 Yhdysvalloissa, Kansasissa.

Coldplay vietti suurimman osan vuotta 2004 lepäämässä pitkän kiertueen jälkeen sekä äänittämässä kolmatta studioalbumiaan. Yhtye sai uusia vaikutteita tuolloin, ja basisti Guy Berryman sanoikin:

»Kuuntelimme monia erilaisia juttuja [X&Y:n] varhaisessa äänitysvaiheessa: Bowiesta, Enosta ja Pink Floydista Depeche Modeen, Kate Bushiin ja Kraftwerkiin. Ja U2:ta kuten yleensäkin.»
(Guy Berryman[24])

Chris Martin ja hänen vaimonsa, näyttelijä Gwyneth Paltrow, juhlivat tyttärensä, Applen, syntymää toukokuussa.[25]

X&Y julkaistiin kesäkuussa 2005 Euroopassa.[26] Tämä uusi, viivästynyt julkaisupäivä oli siirtynyt seuraavaan vuoteen, ja EMI:n talous kärsi.[27][28] Albumia myytiin 8,3 miljoonaa kopiota ja siitä tuli vuoden myydyin albumi. Albumin ensimmäinen single, ”Speed of Sound”,[29] julkaistiin CD:nä 23. toukokuuta 2005.[30] X&Y oli 30 maan albumilistojen kärjessä ja oli kolmanneksi nopeiten myyty albumi Britannian listahistoriassa. Samana vuonna albumilta julkaistiin vielä kaksi singleä: ”Fix You” syyskuussa ja ”Talk” joulukuussa. Jälkimmäisen melodia on sama kuin vuonna 1981 julkaistun saksalaisen syntikkapop-yhtyeen Kraftwerkin kappaleen ”Computer Love”, josta norjalainen kitaristi Erik Wollo oli tehnyt edellisenä vuotena coverin. Vaikka albumi on kaupallisesti hyvin menestynyt, kriitikot pitivät albumia edeltäjäänsä huonompana, ja esimerkiksi New York Timesin kriitikko Jon Pareles kuvaili Coldplayta "vuosikymmenen sietämättömimmäksi yhtyeeksi".[31] Coldplayn ja U2:n vertailusta tuli todella yleistä.[32] Chris Martin on myöhemmin paljastanut, että negatiiviset huomautukset tekivät hänestä "vapautuneen".[33]

Coldplay oli Twisted Logic -kiertueella kesäkuusta 2005 heinäkuuhun 2006. Kiertueen aikana yhtye soitti esimerkiksi Coachella-, Isle of Wight-, Glastonbury- ja Austin City Limits -musiikkifestivaaleilla.[34] Yhtye soitti myös Live 8 -hyväntekeväisyyskonsertissa heinäkuussa 2005 Hyde Parkissa, jossa he soittivat The VervenBitter Sweet SymphonynRichard Ashcroftin kanssa.[35] Coldplay nauhoitti syyskuussa uuden version, jossa oli uudet sanoitukset, kappaleesta ”How You See the World” War Childin Help!: A Day in the Life -hyväntekeväisyysalbumille. Coldplay voitti parhaan albumin ja parhaan singlen palkinnot BRIT-palkintogaalassa helmikuussa 2006.[36]

Viva la Vida or Death and All His Friends (2006–2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen laulaja Chris Martin laulamassa konsertissa São Paulossa.

Yhtye aloitti neljännen studioalbuminsa, Viva la Vida or Death and All His Friendsin, tekemisen lokakuussa 2006. Albumin tuottajaksi palkattiin Brian Eno.[37] Coldplay piti taukoa albumin tekemiseltä alkuvuodesta 2007, ja lähti kiertueelle Latinalaiseen Amerikkaan: Chileen, Argentiinaan, Brasiliaan ja Meksikoon.[38] Yhtyeen äänitettyä kiertueella kirkoissa ja muissa paikoissa Etelä-Amerikassa ja Espanjassa, Coldplay paljasti, että albumiin näytti tulevan latinalaisamerikkalaisia vaikutteita.[39] Yhtye käytti loppuvuoden albumin äänittämiseen, pääosin Brian Enon kanssa.[40]

Martin kuvaili Viva la Vidaa Coldplayn uudeksi suunnaksi: muutokseksi kolmelta edelliseltä albumilta, joita yhtyeen jäsenet ovat pitäneet "trilogiana".[41] Hän kertoi, että albumilla olisi vähemmän falsettia ja että hän antoi tilaa myös äänensä matalammille osille.[41] Jotkut albumin kappaleet, kuten ”Violet Hill”, sisältävät särökitarariffejä ja blues-tyylisiä pohjavireitä.[41]

”Violet Hill” oli ensimmäinen single albumilta, ja se julkaistiin radioihin 29. huhtikuuta 2008.[42] Ensimmäisen radiosoiton jälkeen kappale laitettiin Coldplayn kotisivuille, josta sen pystyi lataamaan ilmaiseksi viikon ajan (kappaletta ladattiin yhteensä yli kaksi miljoonaa kertaa),[43] kunnes kappale julkaistiin kaupoissa 6. toukokuuta 2008.[44][45] ”Violet Hill” nousi sekä Britannian singlelistalla että Yhdysvaltojen singlelistoilla sijalle yksi,[46][47][48][49][50] ja sijoittui myös muualla maailmassa korkealle (sijalle yksi single nousi edellä mainittujen lisäksi myös Alankomaissa, Israelissa ja Luxemburgissa[51][52][53]). Kappale oli yhtyeen ensimmäinen Britannian ja Billboard Hot 100 singlelistojen kärjessä.[54][55] Yhtye aloitti Viva la Vida -kiertueensa ilmaiskonsertissa Lontoon Brixton Academyssä 16. kesäkuuta.[56] Konserttia seurasi kaksi päivää myöhemmin 45-minuuttinen konsertti BBC:n keskuksen ulkopuolella.[57]

Viva la Vida or Death and All His Friends nousi Britannian albumilistan kärkeen 15. kesäkuuta 2008, oltuaan myynnissä vain kolme päivää. Albumi oli myynyt tuossa ajassa 302 000 kopiota; BBC kutsui sitä "yksi nopeimmin myydyistä albumeista Britannian historissa".[58] Kesäkuun loppuun mennessä se oli jo kaikkien aikojen ladatuin albumi.[59][60] Coldplay voitti Q-lehden palkintogaalassa Lontoossa parhaan albumin palkinnon lokakuussa 2008. He voittivat myös parhaan yhtyeen palkinnon.

Coldplay jatkoi Viva la Vida or Death and All His Friendsin tyylillään seuraavalla EP:llään Prospekt's March. Prospekt's March julkaistiin joulukuun lopussa 2008.[61][62]

Vuonna 2009 yhtye jakoi keikoillaan ilmaiseksi livealbumiaan LeftRightLeftRightLeft. Levyltä löytyy kappaleita keikkaversioina Viva la Vida or Death and All His Friends sekä Prospekt's March -julkaisuilta. Livealbumi on myös ladattavissa bändin kotisivuilta.[63]

Mylo Xyloto (2009–2011)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye lopetti uuden, industrial rockin suuntaan kallistuneen, albuminsa nauhoittamisen vuoden 2011 puolessa välissä. Haastattelussa Martin ja Champion kertoivat albumin sanoituksien teemoina olleen "rakkaus, riippuvuus, pakko-oireinen häiriö, pakeneminen ja työskentely jollekin, josta et pidä".[64]

Albumin ensimmäinen single "Every Teardrop Is a Waterfall" julkaistiin 3. kesäkuuta 2011. Yhtye konsertoi useilla suurilla festivaaleilla ennen albumin julkaisua kesällä 2011 ja esitteli niillä singlen lisäksi viisi uutta kappaletta: "Charlie Brown", "Hurts Like Heaven", "Us Against the World", "Princess of China" ja "Major Minus".[65]

Albumin nimi, Mylo Xyloto, julkistettiin Coldplayn virallisilla kotisivuilla 2. elokuuta 2011. Samalla kerrottiin albumin julkaistavan 24. lokakuuta 2011.[66] Albumin toinen single, "Paradise" julkaistiin 12. syyskuuta ja 23. syyskuuta Coldplayn Euroopan kiertue tuli myyntiin. Suurin osa konserteista myytiin loppuun sekunneissa.[67]

Musiikkityyli ja vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coldplay on musiikkityyliltään vaihtoehtorockia, ja yhtyeen varhaista tuotantoa on verrattu Radioheadiin, Jeff Buckleyyn, U2:een, Travisiin ja Oasikseen.[68][69][70] Yhtye itse kutsuu musiikkityyliään MySpace-sivuillaan ”erittäin raskaaksi pehmorockiksi”.[71] Yhtyeen musiikki heijastelee jäsenien tunteita.[72]

Esikoisalbumin, Parachutesin, jälkeen Coldplay haki vaikutteita muista lähteistä. A Rush of Blood to the Headilla vaikutteina toimivat Echo and the Bunnymen,[73] Kate Bush ja George Harrison[20]; albumilla X&Y inspiraatiota haettiin Johnny Cashista ja Kraftwerkista. Viva la Vidan aikana yhtye kuunteli Bluria,[74] Arcade Fireä ja My Bloody Valentinea.[75]

Coldplayn ensimmäinen albumi oli melodista poppia, jossa oli mukana särökitaroita. Sitä kutsuttiin ”ihastuttavan tummaksi ja artistisesti karkeaksi”.[70] Toisen albumin, A Rush of Blood to the Headin, arvostelussa kerrottiin kappaleiden sisältävän ”reheviä melodioita ja sydänsurua” ja että yhtyeellä oli uutta itseluottamusta.[76] X&Y:n musiikin on taas sanottu olevan ”Martinin epäilyjen, pelkojen, toivojen ja rakkauden märehdintää”.[72]

Hyväntekeväisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Make Trade Fair (MTF) merkki Chris Martinin pianossa konsertin aikana.

Vaikka Coldplay on suosittu ympäri maailmaa, yhtye on yhä suojeleva musiikkiaan kohtaan, eikä ole antanut sitä käytettäviksi kaikkiin mainoksiin. Coldplay onkin kieltäytynyt musiikkinsa käyttämisen Gatoraden, Diet Coken ja Gapin mainoksissa. Yhtiöt halusivat käyttää kampanjoissaan kappaleita ”Yellow”, ”Trouble” ja ”Don’t Panic”.[77] Laulaja Chris Martinin mukaan: "Me emme pystyisi elämään itsemme kanssa, jos myisimme kappaleiden merkityksen niin."[77] Coldplay tukee Amnesty Internationalia.[78] Chris Martin tukee Oxfamin Make Trade Fair -kampanjaa, ja häntä pidetäänkin yhtenä reilun kaupan näkyvimmistä kannattajista.[79] Martin on ollut mukana Oxfamin matkoilla, hän on ollut mukana Oxfamin mainoskampanjassa ja pitää "Make Trade Fair" -hikinauhaa julkisesti kädessään, esimerkiksi yhtyeen konserteissa.[80] Yhtye on kuvannut Make Poverty History -hyväntekeväisyysvideon, jossa he naputtelevat sormiaan.

Coldplay sai huomiota alkuaikoinaan sillä, että yhtye kertoi antavansa 10% yhtyeen tuotosta hyväntekeväisyyteen.[81] Basisti Guy Berryman sanoi, "Voit saada ihmiset tiedostamaan ongelmat. Se ei vaadi meiltä paljoa, mutta jos se voi auttaa ihmisiä, haluamme tehdä sen."[78] Yhtyeen kotisivuilla kerrotaan, että kaikki lahjat, jotka heille lahjoitetaan, välitetään eteenpäin hyväntekeväisyyteen. Martin vastusti Irakin sotaa ja hän kannatti demokraattien ehdokasta John Kerryä Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa vuonna 2004.[82]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Coldplayn diskografia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yahoo! Music: Coldplay chills out Peas, Stripes Yahoo!. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  2. Digital Spy: Coldplay album goes platinum in three days Digital Spy. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  3. USA Today: Coldplay, singer Chris Martin hot to make fans happy 11. kesäkuuta 2008. USA Today. Viitattu 2. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  4. a b Ali, Mehreen F.: All That Is Cold play 26. marraskuuta 2005. Dawn. Viitattu 1. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  5. Roach, s. 19
  6. Roach, s. 22
  7. a b "Newsreel: An appeal to Wikipedia enthusiasts" 25. heinäkuuta 2008. Coldplay.com. (englanniksi)
  8. Cross, Alan: The Ongoing History of New Music - "Coldplay Part 2" 102.1 The Edge. Viitattu 25. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  9. a b c Gundersen, Edna: Coldplay searching for a balance 13. helmikuuta 2003. USA Today. Viitattu 4. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  10. Coldplay to Quit 7. tammikuuta 2008. Daily Star. Viitattu 5. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  11. Roach, s. 26
  12. a b Roach, s. 28
  13. du Lac, J. Freedom: Blue-Throated Warbler 2. lokakuuta 2005. The Washington Post. Viitattu 18. lokakuuta 2008. (englanniksi)
  14. Roach, s. 35
  15. a b Roach, s. 42
  16. Roach, s. 45
  17. Leahey, Andrew: Coldplay > Biography Allmusic. Viitattu 18. lokakuuta 2008. (englanniksi)
  18. Roach, s. 76
  19. a b Grammy Award Winners Grammy Awards. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  20. a b Roach, s. 98
  21. Wener, Ben: Still a few steps short of greatness 22. elokuuta 2005. The Orange County Register. Viitattu 1. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  22. Danby, Andrew: Coldplay Go Live 4. syyskuuta 2003. Rolling Stone. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  23. Complete list of Grammy Award winners 24. helmikuuta 2003. USA Today. Viitattu 1. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  24. Maclean, Graeme: Changing the World at UKULA Ukula. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  25. It's A Girl For Paltrow & Martin 17. maaliskuuta 2004. CBS. Viitattu 1. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  26. BBC - Rock/Indie Review- Coldplay, X&Y 20. marraskuuta 2005. BBC. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  27. EMI shares hit by profit warning 7. helmikuuta 2005. BBC News. Viitattu 23. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  28. Coldplay's X&Y is 'album of year' 9. joulukuuta 2005. BBC News. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  29. Morford, Mark: Is Coldplay The New Jesus? Martin & Co. make moms smile and girls swoon and offend no one in their quest to love all puppies 17. kesäkuuta 2005. San Francisco Chronicle. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  30. Sherwin, Adam: Coldplay's new single breaks sound barrier 30. huhtikuuta 2005. The Times. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  31. Pareles, Jon: The Case Against Coldplay 5. kesäkuuta 2005. The New York Times. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  32. Lamb, Bill: Coldplay Discography 5. kesäkuuta 2005. Viitattu 3. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  33. Reynolds, Simon: Coldplay 'liberated' by 'X&Y' criticism 18. kesäkuuta 2008. Digital Spy. Viitattu 18. lokakuuta 2008. (englanniksi)
  34. The Daily Wrap 2005 ACL Music Festival Austin City Limits. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  35. BBC - The Live 8 Event - Line Up and Artists BBC. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  36. Brit Awards > 2006 BRIT Awards. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  37. Coldplay Reveal New Album Details, Timbaland Producing Ashlee Simpson, Courtney Love Blamed for Jack Osbourne’s Drug Problem 10. syyskuuta 2007. Rolling Stone. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  38. Cohen, Jonathan: Coldplay Collects Singles For Vinyl Box 31. tammikuuta 2007. Billboard. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  39. Tyrangiel, Josh: Coldplay, Viva la Vida. Time, 9. kesäkuuta 2008, 171. vsk, nro 67. (englanniksi)
  40. Montgomery, James: Coldplay Give Track-By-Track Tour Of Viva La Vida, Explain Handclaps, Tack Pianos And The Number 42 9. kesäkuuta 2008. MTV. Viitattu 19. lokakuuta 2008. (englanniksi)
  41. a b c Serpick, Evan: Coldplay at Work on "Something Different" for Upcoming Album - Chris Martin talks about trilogy and change. 27. helmikuuta 2008. Rolling Stone. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  42. News Ticker: Guns N’ Roses, Britney Spears, Coldplay 21. huhtikuuta 2008. Rolling Stone. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  43. BBC News: Coldplay song downloaded 2m times BBC. Viitattu 17. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  44. Coldplay giving away new single 28. huhtikuuta 2008. BBC. Viitattu 28. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  45. Coldplay 28. huhtikuuta 2008. Coldplay. Viitattu 28. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  46. UK Singles Chart The Official Charts. Viitattu 21. elokuuta 2008. (englanniksi)
  47. Adult album alternative Billboard. 5. kesäkuuta 2008. billboard.com. Viitattu 12. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  48. Hot Adult Top 40 Tracks Billboard. billboard.com. Viitattu 2. elokuuta 2008. (englanniksi)
  49. Hot Modern Rock Tracks Billboard. billboard.com. Viitattu 2. elokuuta 2008. (englanniksi)
  50. Pietroluongo, Silvio: Coldplay To Assume Control Of Billboard Hot 100 Billboard. 18. kesäkuuta 2008. billboard.com. Viitattu 18. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  51. Dutch Top 40 25. syyskuuta 2008. Top 40. Viitattu 27. syyskuuta 2008. (hollanniksi)
  52. Israeli Singles Chart 19. kesäkuuta 2008. Charts. Viitattu 20. kesäkuuta 2008. (hepreaksi)
  53. Luxemburg Singles Chart 2. elokuuta 2008. Euro 200. Viitattu 4. elokuuta 2008.
  54. The Billboard Hot 100 Billboard. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  55. BBC News: Coldplay's new single tops chart BBC. Viitattu 17. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  56. BBC Newsbeat: Coldplay make their live return BBC. Viitattu 17. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  57. BBC News: Coldplay play open air gig at BBC BBC. Viitattu 17. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  58. BBC News: New Coldplay album tops UK chart BBC. Viitattu 17. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  59. Most Album Downloads Ever Hyper-Stars. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  60. Yahoo! Chart Watch: Viva La Download Or Death And All His CDs 29. kesäkuuta 2008. Yahoo!. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  61. Harris, Chris: Coldplay Will Issue EP Of Viva La Vida Leftovers In December, New LP In 2009 2. syyskuuta 2008. MTV. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  62. Alker, Elizabeth: New Coldplay EP 31. elokuuta 2008. BBC. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  63. Coldplay Giving Away Live Album On Summer Tour billboard.com. Viitattu 25.9.2010. (englanniksi)
  64. Mawuse Ziegbe: Coldplay's New Album About 'Addiction,' 'OCD' MTV News. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  65. Coldplay se defiende de las acusaciones de plagio Los40.com. Viitattu 7.11.2011. (espanjaksi)
  66. Coldplay: News - New album, Mylo Xyloto, out on October 24 Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  67. http://www.entertainmentwise.com/news/63354/Coldplay-Tour-Sells-Out-In-Seconds
  68. Roach, s. 9
  69. Coldplay warms the renamed amphitheater. Sacramento Bee, 30.5.2003. (englanniksi)
  70. a b Parachutesin arvostelu Allmusic. Viitattu 6.5.2008. (englanniksi)
  71. Coldplay MySpace. Viitattu 18. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  72. a b X&Y:n arvostelu Allmusic. Viitattu 6.5.2008. (englanniksi)
  73. Roach, s. 18
  74. Coldplay Give Track-By-Track Tour of Viva La Vida MTV. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  75. Roach, s. 82
  76. A Rush of Blood to the Headin arvostelu Allmusic. Viitattu 6.5.2008. (englanniksi)
  77. a b the state of coldplay 1. elokuuta 2002. Q Magazine. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  78. a b Roach, s. 78
  79. Roach, s. 85
  80. Gundersen, Edna: Catch Coldplay 2. kesäkuuta 2005. USA Today. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  81. Bream, Jon: Rockin' Politics 2005. Star Tribune, 11. syyskuuta 2005. (englanniksi)
  82. Mercurio, John: Kerry, on a roll 29. helmikuuta 2004. CNN. Viitattu 1. toukokuuta 2008. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Spivack, Gary: Coldplay: Look at the Stars. MTV, 2004. ISBN 0743491963. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Coldplay.