Noel Gallagher

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Noel Gallagher
Noel Gallagher at Razzmatazz, Barcelona, Spain-5March2012 (3).jpg
Gallagher esiintymässä vuonna 2012.
Syntynyt 29. toukokuuta 1967 (ikä 47)
Kotipaikka Manchester, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Aktiivisena 1991–
Tyylilajit Rock, brittipop, alternative rock, psykedeelinen rock
Laulukieli englanti
Soittimet Kitara, basso, laulu, piano, kosketinsoittimet, sitar, melodika, mellotron, viulu, banjo, rummut
Sähkökitarat Epiphone Sheraton
Epiphone Supernova
Gibson ES-335
Gibson ES-345
Gibson Les Paul
Fender Telecaster
Akustiset kitarat Martin D–28
Gibson J-200
Yhtyeet Oasis
Noel Gallagher’s High Flying Birds
Levy-yhtiöt Creation Records, Big Brother Recordings, Epic Records, Sony BMG Music Entertainment, Sour Mash

Noel Thomas David Gallagher (s. 29. toukokuuta 1967 Manchester, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen muusikko ja lauluntekijä, joka tunnetaan erityisesti urastaan brittipop -yhtye Oasiksen kitaristina, musiikillisena johtajana ja tärkeimpänä lauluntekijänä. Hän aloitti kitaran soittamisen ollessaan kolmetoistavuotias, ja nuoruudessaan rakennusalan töitä tehnyt Noel liittyi vuonna 1991 Oasiksen kitaristiksi. Hän vaikutti Oasiksessa vuoteen 2009, jolloin hän erosi yhtyeestä.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noel Gallagher syntyi Manchesterin Longsightissa vaatimattomiin oloihin. Hänen vanhempansa, isä Thomas ja äiti Peggy Gallagher, olivat irlantilaisia siirtolaisia. Hän syntyi perheensä toiseksi lapseksi, ja vuonna 1972 syntyi perheen kolmas lapsi Liam Gallagher. Liamin syntymän jälkeen Gallagherin perhe muutti Manchesterin esikaupunki Burnagen lähiöön.

Noelin ja hänen molempien veljiensä kotiolot olivat hyvin vaikeat. Isä Thomas oli alkoholisti, ja hän pahoinpiteli sekä lapsiaan että vaimoaan. Väkivaltaisessa elinympäristössä varttumisen vuoksi sekä Noel että hänen vanhempi veljensä Paul alkoivat kärsiä änkytyksestä. Vanhemmat Thomas ja Peggy erosivat lopullisesti 1980-luvun alussa, minkä seurauksena Noel ja hänen molemmat veljensä muuttivat äitinsä mukana pois isänsä luota.

Vaikeiden kotiolojen ohella lukihäiriöstä kärsinyt Noel menestyi heikosti myös koulussa.[1] Teini-ikäisenä hän lintsasi useasti koulusta ja ajautui tekemään erilaisia pikkurikoksia, minkä vuoksi hän ajautui usein tekemisiin poliisin kanssa. 13-vuotiaana Noel tuomittiin kuuden kuukauden ehdonalaiseen vankeuteen kaupan ryöstämisestä, ja kaksi vuotta myöhemmin hänet erotettiin koulustaan sen jälkeen, kun hän oli tyhjentänyt pussillisen jauhoja erään koulunsa opettajan päälle.

Kitaran soittamisen Noel aloitti ollessaan kolmentoista vuoden ikäinen. Vasenkätisyydestään huolimatta hän opetteli soittamaan oikeakätisesti. Hän harjoitteli soittamista kitaralla, jonka hänen isänsä Thomas oli joitain vuosia aiemmin jättänyt hänelle. Erityisen musiikillisen vaikutuksen Noeliin teki The Smiths -yhtyeen esiintyminen vuonna 1983 televisio-ohjelmassa Top of the Pops. Erityisesti The Smithsin kitaristi Johnny Marr teki Noeliin syvän vaikutuksen. Musiikin ohella hän pelasi myös gaelilaista jalkapalloa Manchesterin CLG Oisínissa.

1980-luvun aikana Noel teki töitä rakennusalalla, josta hän oli saanut veljiensä kanssa töitä isänsä omistaman alan yrityksen kautta. Veljesten ja isä Thomasin välit kuitenkin kylmenivät jatkuvasti erilaisten riitojen ja välikohtausten vuoksi, minkä johdosta Noel lopetti työnsä isänsä yrityksessä ja pestautui lopulta British Gas -nimisen rakennusalan yrityksen työntekijäksi. British Gasilla sattuneen työonnettomuuden seurauksena Noel loukkasi jalkansa, ja hän sai siirron rakennustyömaan tehtävistä yrityksen varastolle. Vähemmän vaativan työnkuvan vuoksi toipumisen aikana hänelle jäi enemmän aikaa kitaran soittamiseen ja kappaleiden säveltämiseen.

Ollessaan seuraamassa The Stone Rosesin konserttia vuonna 1988 Noel tapasi brittiläisen Inspiral Carpets -yhtyeen kitaristi Graham Lambertin, jonka kanssa hän ystävystyi nopeasti. Gallagher oli vuonna 1989 ehdolla jopa yhtyeen uudeksi laulajaksi, mutta ei saanut paikkaa. Sen sijaan hän teki seuraavan kahden vuoden ajan töitä Inspiral Carpetsin roudarina.

Musiikillinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oasis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gallagher esiintymässä Oasiksen kanssa vuonna 2005.

Vuonna 1991 Noel palasi kotiin Inspiral Carpetsin Yhdysvaltain -kiertueelta. Tällä välin hänen veljensä Liam oli liittynyt Paul Arthursin, Tony McCarrollin ja Paul McGuiganin perustamaan The Rain -nimiseen yhtyeeseen, joka oli Liamin ehdotuksesta vaihtanut nimekseen Oasis. Noel seurasi eräänä iltana vuoden 1991 elokuussa Oasiksen esiintymistä Manchesterin Broadwalk -nimisellä klubilla, mutta ei ollut kovinkaan vaikuttunut näkemästään. Liam halusi alun perin Noelin ryhtyvän yhtyeen manageriksi, mutta Noel ilmoitti liittyvänsä yhtyeen kitaristiksi, jos saisi toimia yhtyeen musiikillisena johtajana ja lauluntekijänä. Muu yhtye suostui ehtoihin yksimielisesti, ja Noelin liittymisen myötä Oasis täydentyi viisihenkiseksi yhtyeeksi vuoden 1991 syksyllä.

Ahkerasti ympäri Britanniaa kiertänyt Oasis äänitti kahdeksan kappaletta sisältäneen demonauhoitteen Live Demonstration, jonka yhtye julkaisi omakustanteena vuoden 1993 kesäkuussa. Live Demonstration päätyi Creation Records -levy-yhtiön perustaja Alan McGeelle, joka oli sattumalta nähnyt Oasiksen esiintymisen Glasgow’ssa, Skotlannissa ja päätyi näkemästään vaikuttuneena tekemään yhtyeen kanssa levytyssopimuksen.

Oasis julkaisi ensimmäisen singlensä, Noelin kirjoittaman kappaleen ”Supersonic”, vuoden 1994 huhtikuussa. Se nousi Britannian singlelistalla sijalle 31., ja sen julkaisua seurasivat singlekappaleiden ”Shakermaker” (Britannian singlelistan 11.) ja ”Live Forever” (Britannian singlelistan 10.) julkaisut. Oasiksen ura oli kääntynyt nopeasti noususuuntaan, ja yhtyeestä oli tullut yksi Britanniassa alati voimistuneen brittipop -ilmiön johtavista nimistä. Elokuussa yhtye julkaisi esikoisalbuminsa Definitely Maybe, josta tuli Britannian levynmyynnin historian nopeiten myynyt esikoisalbumi. Se nousi listaykköseksi Britannian albumilistalla, ja oli myös menestys yleisön ja kriitikoiden keskuudessa.

Valtavasta suosionkasvusta huolimatta Noel jätti Oasiksen hetkellisesti vuonna 1994 yhtyeen ollessa ensimmäisellä kiertueellaan Yhdysvalloissa. Gallagherin veljekset riitelivät alituiseen, ja tämä kulminoitui syyskussa konsertissa Los Angelesissa Liamin lyötyä Noelia tamburiinilla. Creation Records kuitenkin taivutteli Noelin jatkamaan nousukiidossa olleen yhtyeen mukana välikohtauksesta huolimatta.

Vuoden 1995 huhtikuussa Oasis nousi ensimmäisen kerran urallaan Britannian singlelistan ykköseksi kappaleella ”Some Might Say”. Vuoden 1995 lokakuussa yhtye julkaisi toisen albuminsa (What’s the Story) Morning Glory?, josta tuli yksi Britannian historian nopeimmin myyneistä albumeista. Yhdysvalloissa Billboard 200 -listan neljänneksi noussut albumi teki Oasiksesta lopullisesti kansainvälisestä suosiosta nauttineen yhtyeen. Albumilla Noel oli myös ensi kerran yhtyeen laulajana, sillä hän kantoi lauluvastuun listaykköseksi vuonna 1996 nousseessa kappaleessa ”Don’t Look Back in Anger”. ”Some Might Sayn” ja ”Don’t Look Back in Angerin” ohella albumin hittikappaleisiin lukeutui muun muassa Britanniassa singlelistan toiseksi noussut ”Wonderwall”. Kirjoittamansa kappalemateriaalin johdosta Noelia alettiin pitää yhtenä oman sukupolvensa ja koko Britannian merkittävimmistä lauluntekijöistä.

Vuonna 1995 Noel osallistui myös hyväntekeväisyyttä varten levytettyyn albumiin The Help Album, jolle hän levytti kappaleen ”Fade Away” Johnny Deppin ja Kate Mossin kanssa. Albumi sisälsi myös Noelin, Paul Wellerin ja Paul McCartneyn sekä Smokin’ Mojo Filters -superyhtyeen version The Beatlesin kappaleesta ”Come Together”.

Kahden ensimmäisen albumin menestymisen johdosta Oasiksen kolmas albumi, vuoden 1997 Be Here Now, oli yksi koko 1990-luvun odotetuimmista julkaisuista. Albumia sen julkaisemisen aikana ympäröineen hälyn hälvennyttyä Be Here Now sai osakseen melko kehnoja arvioita lehdistön ja yleisön keskuudessa. Moni katsoi yhtyeen kaatuneen omaan suurieleisyyteensä, mutta myöhemmin myös albumin arvostelijoiden joukkoon liittynyt Noel on selittänyt albumin heikkouksia yhtyeen jäsenten silloisten alkoholi- ja huumeongelmilla sekä yhtyeen sisällä vallinneilla erimielisyyksillä. Noel alkoi oman huumeongelmansa seurauksena kärsiä Be Here Now:n julkaisemisen aikana paniikkikohtauksista. Tämän seurauksena hän lopetti huumeiden käytön vuonna 1998. Hän on todennut, ettei ongelmansa vuoksi ”kykene muistamaan vuosien 1993 ja 1998 väliseltä ajalta juurikaan muuta, kuin yksittäisiä asioita.”

Brittipop -ilmiön ja sen myötä myös Oasiksen suosion lievennyttyä 1990-luvun lopulla yhtye koki kokoonpanovaihdoksia, kun yhtyeen perustajajäseniin lukeutuneet Paul Arthurs ja Paul McGuigan erosivat Oasiksesta vuonna 1999. Tämän johdosta Oasis äänitti seuraavan albuminsa Standing on the Shoulder of Giants triona, ja Noel soitti albumin kitaraosuuksien ohella myös suurimman osan albumin basso-osuuksista. Vuosituhannen vaihteessa Noel perusti oman levy-yhtiönsä Big Brother Recordingsin, joka vastasi Oasiksen tuotannon levittämisestä Standing on the Shoulder of Giantsista alkaen. Toisen levy-yhtiönsä Sour Mash Recordsin hän perusti vuonna 2001.

Oasiksen ohella Gallagher alkoi esiintyä 2000-luvun aikana myös sooloartistina. Vuonna 2006 hän kiersi Euroopassa, Japanissa, Australiassa ja Yhdysvalloissa. Konsertit saivat positiivisen vastaanoton, ja Gallagher jatkoi esiintymisiä myös vuoden 2007 aikana. Hän kuitenkin kumosi huhun kokonaan sooloartistiksi ryhtymisestä, ja tätä tuki muun muassa Oasiksen seitsemännen albumin Dig Out Your Soul vuoden 2007 syksyllä käynnistynyt levyttäminen. Albumi julkaistiin vuonna 2008, ja sitä seurasi Oasikselle hyvin tyypilliseksi muodostunut maailmanlaajuinen stadion -konserteista koostunut kiertue.

Vuoden 2009 elokuussa Noel erosi Oasiksesta kesken Dig Out Your Soulia seuranneen kiertueen riitauduttuaan pahoin veljensä Liamin kanssa. Oasiksen toiminta päättyi virallisesti vuoden 2009 lokakuussa, jolloin Liam vahvisti yhtyeen päättäneen uransa lopullisesti.

Noel Gallagher on myös työskennellyt ja levyttänyt useiden eri yhtyeiden ja artistien kanssa. Alla luettelo merkittävimmistä yhteistöistä:

  • Paul WellerI Walk On Gilded Splinters (Dr. John cover) albumilla Stanley Road (1995) Rytmikitara
  • The Chemical BrothersSetting Sun albumilta Dig Your Own Hole (1996) Kappaleen kirjoittaja ja laulaja
  • BeckDevil's Haircut Single (1996) Remix
  • The Chemical Brothers — Let Forever Be albumilla Surrender (1999) Kappaleen kirjoittaja ja laulaja
  • Proud Mary — tuottaja yhdessä Gem Archerin kanssa albumilla Same Old Blues (2001)
  • Cornershop — Spectral Mornings albumilla Handcream For A Generation (2002) Kitara
  • Paul Weller — One X One albumilla Illumination (2003) Rummut, basso, lyömäsoittimet & akustinen kitara (Huom! myös Gem Archer)
  • The Stands — Some Weekend Night albumilla All Years Leaving (2004) Kitara
  • The ProdigyShoot Down albumilla Always Outnumbered, Never Outgunned (2004) Basso (Huom! laulu Liam Gallagher)
  • Ian BrownKeep What You Got albumilta Solarized (2004) Kitarat, kosketinsoittimet, piano, taustalaulu ja kappaleen oheiskirjoittaja

Kitarat ja laitteisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epiphonen valmistama Epiphone Supernova -malli on Gallagherin nimikkokitara.

Sähkökitarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akustiset kitarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]