Antiikintutkimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Antiikintutkimus on tieteidenvälinen tutkimusala, jonka kohteena ovat antiikin historia ja kulttuuri niiden kaikissa ilmenemismuodoissa. Antiikilla tarkoitetaan tässä yhteydessä yleensä niin sanottua klassista antiikkia eli antiikin Kreikkaa ja Roomaa sekä näiden kulttuurien vaikutuspiiriin joutuneita alueita keskiajan kynnykselle asti.

Antiikintutkimuksen monista haaroista kaksi on perustavaa laatua:

Klassillinen filologia ja klassillinen arkeologia voidaan puolestaan jakaa erilaisiin alatieteisiin, jotka toisinaan kuuluvat jollakin tapaa sekä filologiaan että arkeologiaan; esimerkiksi papyrologian ja epigrafiikan tutkimuskohteet eivät ole ainoastaan tekstejä, joiden sisältöä voidaan tutkia, vaan myös esineitä, joiden ulkonaisia ominaisuuksia voidaan tutkia.

Klassillisen filologian ja klassillisen arkeologian saavuttamille tuloksille rakentuvat muut antiikkiin liittyvät tieteenalat, kuten yleinen antiikin historia, joka usein luetaan antiikintutkimuksen päähaaroihin klassillisen filologian ja klassillisen arkeologian ohella. Erikoistuneempia aloja ovat esimerkiksi antiikin sotahistoria, antiikin sosiaalihistoria, antiikin kirjallisuushistoria ja antiikin filosofian historia.

Opiskelu ja tutkimus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa muinaiskreikkaa ja erityisesti latinaa voi opiskella useassa yliopistossa. Klassillisen filologian oppiaineita voi opiskella pääaineena Helsingin ja Turun yliopistoissa; Helsingin yliopistossa oppiaineet ovat kreikan kieli ja kulttuuri sekä latinan kieli ja Rooman kirjallisuus,[1] Turun yliopistossa vastaavat aineet ovat nimeltään kreikkalainen filologia ja latinalainen filologia.[2] Latinan kieltä voi pääaineena opiskella lisäksi Jyväskylän yliopistossa.[3] Latinan kieli ja antiikin traditio -nimistä oppiainetta voi opiskella sivuaineena Tampereen yliopistossa.[4]

Klassillinen arkeologia on olemassa omana oppiaineenaan Helsingin, Oulun ja Turun yliopistoissa, joissa sitä voi opiskella sivuaineena.[5][6][7] Helsingin yliopistossa aine voi olla myös pääaineena kandidaatintutkinnossa.[5]

Antiikin historiaa ei ole erillisenä oppiaineena Suomessa missään, vaan se on sisällytetty muiden aineiden opetusohjelmiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.helsinki.fi/maailmankulttuurit/aineet/index.html Helsingin yliopisto, maailmankulttuurien laitos
  2. http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/klassiset/opiskelu/yleista/ Turun yliopisto, klassiset kielet ja antiikin kulttuuri
  3. https://www.jyu.fi/hum/laitokset/kielet/oppiaineet_kls/latina/ Jyväskylän yliopisto, latinan kieli
  4. http://www.uta.fi/laitokset/historia/www/latina.php Tampereen yliopisto, latinan kieli ja antiikin traditio
  5. a b http://www.helsinki.fi/maailmankulttuurit/aineet/klassillinen.html Helsingin yliopisto, klassillinen arkeologia
  6. http://www.oulu.fi/hutk/klark/opiskelu/ Oulun yliopisto, klassillinen arkeologia
  7. http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/klassiset/opiskelu/klark/ Turun yliopisto, klassillinen arkeologia

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paavo Castrén & Jaakko Frösén: Johdatus antiikintutkimukseen. Helsingin yliopisto, 1980.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.