Tämä on suositeltu artikkeli.

Príncipe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hakusana ”Principe” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Príncipe

Príncipen sijainti São Tomé ja Príncipessä.

Sijainti
Korkeimmat kohdat
Pinta-ala
142 km²
Väestö
Asukasluku
8 778 (2020)
Asutuskeskukset
Kartta

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Príncipe on pienempi ja pohjoisempi São Tomé ja Príncipen kahdesta pääsaaresta. Tuliperäinen saari sijaitsee Guineanlahdessa Atlantin valtameressä. Príncipe sijaitsee noin 150 kilometrin päässä suuremmasta São Tomén saaresta koilliseen ja noin 220 kilometrin päässä Manner-Afrikan Päiväntasaajan Guinean rannikolta länteen. Príncipellä on trooppinen ilmasto ja etenkin etelä- ja keskiosaltaan vuoristoista saarta peittää suurelta osin sademetsä. Saaren merkittävin asutuskeskus on koillisrannikolla sijaitseva Santo António. Príncipen pinta-ala on 142 neliökilometriä ja väkiluku oli vuonna 2020 São Tomé ja Príncipen tilastokeskuksen ennusteen mukaan melkein 8 800. Väestö on pääasiassa Kap Verdeltä kaakao- ja kahviplantaaseille tuotujen työläisten jälkeläisiä. Príncipellä on vielä joitain satoja portugaliin pohjautuvan lung’íye-kreolikielen puhujia.

Portugalilaiset löytöretkeilijät löysivät Príncipen tammikuussa 1471. Portugalilaiset asuttivat saaren 1500-luvun alussa, jolloin saari sai myös prinssiä tarkoittavan nimensä kunnianosoituksena Portugalin kruununprinssille Juhanalle. Saarella viljeltiin 1400-luvun lopulta lähtien sokeriruokoa, jota pippurin ja puun ohessa vietiin saarelta 1500-luvun ajan. Príncipen kautta kuljetettiin myös orjia Afrikasta Atlantin yli. Läheisen São Tomén ongelmista johtuen koko São Tomé ja Príncipen siirtomaan pääkaupunki muutettiin vuosiksi 1753–1852 Santo Antónioon. Kahvi ja kaakao tuotiin saarelle viljeltäväksi 1700- ja 1800-luvun taitteen tienoilla. Viljely vaati suuret määrät työvoimaa, jota hankittiin muun muassa Kap Verdeltä. Vielä nykyisinkin kahvi ja kaakao ovat Príncipen tärkeimpiä maataloustuotteita. Príncipestä tuli osa São Tomé ja Príncipen valtiota sen itsenäistyttyä Portugalista vuonna 1975. Saari sai itsehallinnon vuonna 1995, mistä lähtien siellä on ollut vaaleilla valittu alueellinen parlamentti ja paikallishallitus.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysinen maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiekkaranta Príncipellä
São Tomé ja Príncipe satelliittikuvassa. Príncipen (ylh. oik.) ympärillä on havaittavissa mannerjalustaa.

Príncipen saari sijaitsee päiväntasaajan pohjoispuolella Atlantin valtamereen kuuluvassa Guineanlahdessa ja on toinen São Tomé ja Príncipen kahdesta pääsaaresta. Saari sijaitsee noin 150 kilometrin päässä suuremmasta São Tomén saaresta koilliseen, noin 210 kilometrin päässä Päiväntasaajan Guineaan kuuluvasta Biokon saaresta lounaaseen[1] ja noin 220–225 kilometriä[1] Afrikan mantereella sijaitsevan Päiväntasaajan Guinean rannikolta länteen. Pinta-alaa Príncipellä on 142 neliökilometriä.[2] Saaren korkein kohta on eteläosassa sijaitseva 948 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoava Pico de Príncipe.[3] Muita korkeita huippuja ovat niin ikään etelässä sijaitsevat 921-metrinen Pico Mencorne, 839-metrinen Carriote, 680-metrinen Pico Papagaio sekä 537-metrinen Mesa. Vuoristoinen eteläosa on täynnä syviä laaksoja ja epätasaista maastoa terävine kallioineen ja kivineen. Príncipen lounaisosassa on kuitenkin myös yksi suhteellisen tasainen alue. Pohjoisosa on etelää tasaisempaa.[4] Príncipesta noin 22 kilometrin päässä lounaaseen sijaitsevat pienet 20 hehtaarin Tinhosa Granden ja kolmen hehtaarin Tinhosa Pequenan karut kalliosaaret.[1] Pieni Ilhéu Caroçon (myös nimellä Ilhéu Boné de Jocquei) saari sijaitsee Príncipen kaakkoisrannikon[5] edustalla.[6] Saaren pohjoisrannikon edustalla on pieni Ilhéu Bombom -saari.[5]

Kallioperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Príncipe kuuluu yhdessä tuliperäisten São Tomén, Annobónin ja Biokon saarten kanssa tuliperäiseen ”Kamerunin-linjaan” (engl. Cameroon Volcanic Line), joka jatkuu Afrikan mantereella Kamerunin ja Nigerian alueilla Tšadjärvelle saakka.[3][7][2] Príncipe on kilpitulivuori, joka alkaa noin 3 000 metrin syvyydestä merellisestä kuoresta, ja jonka korkein kohta on 948-metrinen Pico de Príncipe. Príncipen ympärillä on kuitenkin myös paljon esimerkiksi São Tométa enemmän mantereista kuorta. Tulivuori ei ole ollut aktiivinen noin 15,7 miljoonaa vuoteen, mikä on pidempään kuin São Tomélla ja muilla Guineanlahden tuliperäisillä saarilla. Príncipe on vulkaanisen aktiivisuuden päättymisen jälkeen kulunut esimerkiksi São Tométa enemmän. Saaren etelärannikolla on tuliperäisen fonoliitin ja tefriitin hallitsemia alueita[3]. Pohjoisosa sen sijaan on enimmäkseen basalttikiveä[3]. Tuliperäisyyden ansiosta saaren maaperä on hedelmällinen.[2]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ihmisen saapumista saarelle lähes koko saari oli todennäköisesti metsän peitossa[1]. Nykyisin noin neljännes Príncipestä on vielä aarniometsää, jonka suojelua varten on perustettu osin São Tomén saarella sijaitseva Ôbon kansallispuisto.[8] Príncipellä sijaitseva kansallispuiston osa kattaa 65 neliökilometrin alueen eli miltei puolet Príncipestä[9]. Noin 30 % Príncipen metsäalasta on ”uudistunutta metsää” (engl. secondary forest). Sen ala on kasvamassa, kun metsät valtaavat hylättyjä plantaaseja.[8] Príncipe kuuluu São Tomén ja Annobónin kanssa 1 036 neliökilometrin laajuisen ekoalueeseen, jolla on runsaasti kotoperäisiä eliölajeja. Aluetta on kotoperäisten lajien suuren määrän vuoksi verrattu esimerkiksi Galápagossaariin.[7]

Príncipe ei ole koskaan ollut osa Afrikan mannerta.[2] Kaikkiaan saarella kasvaa 37 kotoperäistä kasvilajia.[7] Príncipen tiheässä sademetsässä kasvavista putkilokasvilajeista 11 prosenttia on kotoperäisiä eli niitä tavataan vain siellä. Kämmekkäkasvilajeja saaren sademetsissä on 64. Kolme neljäsosaa kämmekkälajeista on päällyskasveja, ja miltei kaikki loput kasvavat maassa. Pieni osa on litofyyttejä eli niiden kasvualustana on kivenpinta. Saniaisiin kuuluvaa Grammitis nigrocincta -kasvia tavataan Príncipen lisäksi vain Madagaskarilla. Saaren rannoilla kasvaa kookospalmuja. Öljypalmuja kasvatetaan ruoanlaitossa tarvittavan palmuöljyn vuoksi. Muita saaren puita ovat esimerkiksi leipäpuu ja mantelipuu. Plantaaseilla kasvaa banaaneja ja sokeriruokoa. Plantaaseille on tuotu myös alkuperäiseen lajistoon kuulumaton nopeakasvuinen liekkipuu. Liekkipuu suojaa plantaaseilla kasvatettavia kaakao- ja kahvipensaita.[8]

Príncipen sijainti Guineanlahdella.

Príncipen eteläinen kolmannes on yksi São Tomé ja Príncipen valtion viidestä kansainvälisesti tärkeästä lintualueesta (IBA). Alueen koko on 50 km², ja se käsittää enimmäkseen ainavihantaa alankometsää merenpinnan tasolta Pico de Príncipen huipulle saakka. Saarella on viisi kotoperäistä lintulajia, jotka ovat principenmedestäjä, principenkutoja, principentimali, principenloistokottarainen ja principenrilli. Kotoperäisiä alalajeja ovat valkovatsakalastajan alalaji Alcedo leucogaster nais, sieppodrongon alalaji Dicrurus adsimilis modestus ja oliivi-iibiksen alalaji Bostrychia olivacea rothschildi, joka on luultavasti koko São Tomén ja Príncipen harvinaisin lintulaji. Muita saaren lintulajeja ovat esimerkiksi guineanrilli ja guineanlahdenrastas. Príncipen lounaisosan merilintuyhdyskunnat lukeutuvat Guineanlahden suurimpiin. Neljä lepakkolajia ja Crocidura poensis -päästäisen alalaji ovat Príncipen alkuperäisiä nisäkäslajeja. Loput nisäkkäät, kuten monamarakatit ja villiintyneet kissat ovat muualta tuotuja. Leptopelis palmatus ja Phrynobatrachus dispar[10] ovat Príncipen kotoperäisiä sammakkolajeja. Lisäksi saarella tavataan Nesionixalus molleri -sammakoita. Príncipen lajistoon kuuluu kahdeksan matelijalajia, joista skinkkien heimoon kuuluva Feylinia polylepis ja Typhlops elegans -käärme ovat kotoperäisiä. Muita matelijalajeja ovat skinkkien heimoon kuuluva Mabuya maculilabris, gekkojen heimoon kuuluvat Lygodactylus thomensis ja Hemidactylus greefii sekä käärmeet Rhinotyphlops newtonii ja Rhinotyphlops feae.[1] Príncipeä ympäröivät merialueet ovat hyvässä kunnossa, sillä saarella ei ole juurikaan teollisuutta.[11] Merialueella tavataan esimerkiksi merikilpikonnia, miekkakaloja, marliineja ja purjekaloja. Príncipen vesissä, kuten rantojen läheisissä seisovissa vesissä ja Santo Antóniossa mereen laskevassa Papagaiojoessa, elää liejuryömijöitä.[12]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saari sijaitsee trooppisella vyöhykkeellä,[2] jonka ansiosta ilmasto on lämmin ja kostea.[1] Príncipen rannikkoalueilla vuoden keskimääräiset lämpötilat vaihtelevat 22 °C ja 33 °C:n välillä. Korkeammalle mentäessä lämpötilat laskevat. Príncipen keskiosassa oleva vuoristoinen alue toimii esteenä alueella vallitseville lounaistuulille. Saaren etelä- ja lounaisosissa saadaan vuoriston vuoksi rankkoja sateita. Pohjoisosassa sataa paljon eteläisiä osia vähemmän.[1] Príncipe saa São Tométa enemmän vesisateita, joiden määrä vaihtelee suuresti. Suurin osa sateista saadaan maalis- ja huhtikuussa.[2] Saarella on kaksi kuivaa kautta, joista pidempi kestää kesäkuusta syyskuuhun. Tämä kuivakausi tuntuu selvimmin Príncipen pohjois- ja itäosassa. Joinain vuosina lounaisosissa kuivakausi saattaa olla huomaamaton. Toinen kuivakausi alkaa joulukuussa ja kestää helmikuuhun.[1]

Santo Antónion ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 26 28 28 28 27 26 26 25 26 26 26 27 ka. 26,6
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 26 27 27 27 26 25 24 23 24 25 26 26 ka. 25,5
Vrk:n keskilämpötila (°C) 26 27 28 28 27 26 25 25 25 26 26 26 ka. 26,3
Sademäärä (mm) 124 108 179 245 300 87 24 46 174 345 189 101 Σ 1 922
Päivän pituus (h/d) 12 12 12 12 12 12 12 12 12 12 12 12 ka. 12
Auringonpaistetunnit (h/d) 4 4 4 4 4 4 3 3 2 3 4 4 ka. 3,6
Sadepäivät (d) 11 11 16 17 16 11 10 13 18 20 17 12 Σ 172
Veden lämpötila (°C) 28 29 29 29 29 27 26 26 26 27 27 28 ka. 27,6
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
26
26
28
27
28
27
28
27
27
26
26
25
26
24
25
23
26
24
26
25
26
26
27
26
S
a
d
a
n
t
a 		124
108
179
245
300
87
24
46
174
345
189
101


Lähde: [13][14]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalilainen retkikunta João de Santarémin ja Pêro Escobarin johdolla löysi saaren 17. tammikuuta 1471. He kutsuivat saarta löytöpäivänä vietettävän pyhimyksen, Antonios Suuren, juhlapäivän kunniaksi nimellä Santo Antão. Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, oliko Príncipellä ja São Tomélla asutusta jo ennen portugalilaisten saapumista. Afrikan länsirannikon läheisyyden takia saarille olisi voinut saapua mantereelta veneillä. Varhaisista asukkaista ei ole kuitenkaan arkeologisia todisteita, joten nykykäsityksen mukaan portugalilaiset asuttivat Príncipen. Ensimmäiset asukkaat olivat portugalilaisia rangaistusvankeja ja portugalilaisten tuomia orjia. He asettuivat saarelle vuonna 1500. Saaresta tuli Portugalin kruununsiirtomaa (port. donataria) vuonna 1502[15]. Samalla António Carneirosta tuli Príncipen maaherra ja saari sai prinssiä tarkoittavan nimen Príncipe kunnianosoituksena Portugalin kruununprinssille Juhanalle, josta myöhemmin tuli kuningas. Sokeriruo’on viljely alkoi 1400-luvun lopulla; 1500-luvun ajan saarelta vietiin sokeriruo’on lisäksi pippuria ja puuta. Príncipestä ja São Tomésta kehittyi tärkeä kaupankäyntikeskus, ja saarten kautta kuljetettiin orjia Afrikasta Atlantin yli.[2][4]

Piirros laivojen saapumisesta Príncipen saarelle vuonna 1727.

Príncipen ja São Tomén siirtokunnat alkoivat heikentyä 1500- ja 1600-luvun taitteessa, koska merirosvot tekivät hyökkäyksiä saarille.[16] Hollantilaiset miehittivät Príncipen saaren 9. elokuuta ja 26. marraskuuta 1598 väliseksi ajaksi, jonka jälkeen portugalilaiset palasivat valtaan.[15] Hollantilaiset tuhosivat São Tomén kaupungin vuonna 1599. Tästä tuhosta katsotaan alkaneen kaksi vuosisataa kestänyt rappiokausi, jonka aikana ihmiset elättivät itsensä kasvattamalla sitrushedelmiä, vihanneksia, jamssia, maniokkia ja maissia. Lisäksi sokeriruo’osta valmistettiin viinaa. Hollanti hyökkäsi uudelleen São Tomén saarelle ja aiheutti jälleen tuhoa. Ranska hyökkäsi São Tomélle 1700-luvun alussa. Príncipelle Ranska hyökkäsi vuonna 1702[4]. Vuonna 1502 valtaan tullut Carneiron perhe hallitsi saarta vuoteen 1753 saakka, jolloin Portugalin kruunu takavarikoi saaren haltuunsa ja muodosti siitä ja São Tomén saaresta São Tomé ja Príncipen siirtomaan.[15] Samana vuonna São Tomén jatkuvasta epävakaudesta ja ongelmista johtuen São Tomé ja Príncipen siirtomaan pääkaupunki muutettiin São Tomén kaupungista Príncipen Santo Antónioon.[16] Takaisin São Toméhen pääkaupunki muutettiin vuonna 1852.[16]

Brasilialainen kapteeni João Baptista da Silva toi Brasiliasta kahvipensaan saarelle vuonna 1787. Sama kapteeni toi myös kaakaon vuonna 1820 Amazonjoen alajuoksulta Príncipen Simalón plantaasille. Näin Príncipestä tuli ensimmäinen alue Afrikassa, jossa oli kaakaonviljelyä. Myöhemmin sekä kahvin- että kaakaonviljely levisivät myös suuremmalle São Tomélle. Näiden rahakasvien tuonti saarille aiheutti uuden portugalilaisten kolonisaatioaallon alueelle. Portugalin kuninkaalla oli kuitenkin vaikeuksia löytää halukkaita muuttajia kaukana sijaitseville saarille. Kahvi- ja kaakaoplantaasit tarvitsivat suuret määrät työntekijöitä, joten työväestöä hankittiin Afrikan mantereelta. Orjuus Príncipellä ja São Tomélla loppui vuonna 1875, jonka jälkeen saarille hankittiin kymmeniätuhansia sopimustyöntekijöitä (port. serviçais) aluksi Angolasta ja myöhemmin myös Mosambikista ja Kap Verdeltä. Työtä tehtiin monesti orjuutta muistuttavissa oloissa. Lukutaidottomille sopimustyöläisille oli sopimuksessa luvattu paluumatka muutaman vuoden kovan työn jälkeen, mutta ne eivät toteutuneet. Plantaasien työvoimaongelma johti protesteihin, jotka johtivat São Tomélla 3. helmikuuta 1953 tapahtuneeseen Batepán verilöylyyn. Verilöylyn seurauksena useita tunnettuja sãotomélaisia ja heitä tukevia valkoisia plantaasinomistajia karkotettiin Príncipelle.[16] Myöhemminkin siirtomaahallinto käytti saarta ongelmia aiheuttaneiden ihmisten karkotuspaikkana.[4]

Brittiläinen astrofyysikko Arthur Eddington johti 29. toukokuuta 1919 tapahtuneen auringonpimennyksen aikana retkikuntaa Príncipen saarella. Retkikunta havaitsi auringonpimennyksen aikana Auringon lähellä valon taipumista Albert Einsteinin luoman yleisen suhteellisuusteorian mukaisesti.[17][18]

Osana itsenäistä São Tomé ja Príncipeä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Príncipen saaresta tuli osa São Tomé ja Príncipen valtiota sen itsenäistyttyä Portugalista vuonna 1975.[16] Príncipellä puhkesi nälkämellakoita vuonna 1981, kun elintarvikkeita kuljettanut laiva ei ollut käynyt saarella kuukausiin. São Tomé ja Príncipen hallitus nujersi mellakat, mikä lietsoi saarella separatistisia vaatimuksia. Mellakoinnin seurauksena mielivaltaisesti valittuja ihmisiä pidettiin kuukausien ajan vankeudessa.[4] Príncipelle myönnettiin itsehallinto vuonna 1995.[19] Príncipen lounaisosan Baía das Agulhasin lahdelle on tarkoitus perustaa syväsatama ja vapaakauppa-alue (zona franca). Príncipen asukkaat toivovat saavansa osuutensa tämän verovapaan alueen tuotosta. Myös työpaikkoja ja sähköä toivotaan.[4]

Hallinto ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Príncipen saari muodostaa yhden provinssin ja piirikunnan. Saarella on ollut vuodesta 1995 lähtien autonominen asema, minkä ansiosta siellä on myös oma viiden vuoden välein vaaleilla[20] valittava alueellinen parlamentti ja paikallishallitus.[21] Paikallishallituksen ja siten myös koko Príncipen johtoon nimettiin vuonna 2020 Filipe Nascimento. José Cassandra oli toiminut sitä ennen saaren johdossa yli kymmenen vuoden ajan.[15][22][23] São Tomé ja Príncipen perustuslaki suojelee Príncipen omaa hallitusta.[20]

Kaakaota ja kahvia on viljelty saarella kauemman kuin São Tomélla.[4] Kaakao on edelleen koko valtion merkittävin maataloustuote, jota viedään ulkomaille.[24] Príncipellä viljely on keskittynyt tasaisempaan pohjoisosaan, sillä siellä sataa vähemmän kuin eteläosissa. Kaakaon ja kahvin lisäksi pohjoisosassa kasvatetaan ananaksia, leipäpuita, banaaneja ja kookospähkinöitä.[4] Suurin osa perheistä harjoittaa kotitarveviljelyä, jonka tuotteita myydään toreilla.[24] Príncipen matkailuelinkeino on hyvin kehittymätöntä, mutta saaren pohjoisosassa Ilhéu Bombom -saaren tuntumassa on lomakeskus.[4] Pohjoisosassa sijaitsee myös Praia das Bananas, joka on yksi koko valtion tunnetuimmista hiekkarannoista.[6] Príncipellä ei ole juurikaan teollisuutta.[11] Kaikki kulutustavarat ja rakennusmateriaalit joudutaan tuomaan saarelle, minkä vuoksi ne ovat kalliimpia kuin São Tomélla. Príncipen Baía das Agulhasin lahdelle on suunniteltu syväsatamaa ja vapaakauppa-aluetta. Saaren pohjoispuolelta on löytynyt öljyä.[4]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Príncipellä on pieni lentoasema, jossa on yksi asfalttipäällysteinen kiitotie[25]. Lentoasemalta on lentoja São Tomén saarelle ja lentoaika saarten välillä on noin 40 minuuttia. Toisinaan Príncipelle on mahdotonta laskeutua saaren yllä leijailevan sumun vuoksi.[26] Useimmilla paikallisilla ei kuitenkaan ole varaa lentolippuihin, joten pääosin paikalliset kulkevat Príncipen ja São Tomén välillä rahtilaivoilla. Matka-aika saarten välillä on noin kymmenen tuntia.[27]

Príncipellä on vain muutamia kilometrejä päällystettyä tietä ja ne johtavat pääkaupungista Santo Antóniosta etelän Santo Cristoon, lännen Porto Realiin sekä lentoasemalle. Saarella oli vuoden 2008 tiedon mukaan kaksi taksia sekä valtion linja-autoja. Linja-autot liikennöivät Santo Antóniosta lentoasemalle, Sundyyn, Abadeen, Santo Cristoon, Porto Realiin, Nova Estrelaan, Paciênciaan, São Joaquimiin ja Picãoon. Lisäksi Príncipellä on mahdollista vuokrata polkupyöriä, moottoripyöriä ja autoja.[27]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Príncipeläisiä poikia
Leikkiviä tyttöjä Príncipellä

Príncipen väestö on 90-prosenttisesti Kap Verdeltä tuotujen työläisten jälkeläisiä. Heitä kutsutaan nimellä minuiê.[28] São Tomén asukkaat saattavat toisinaan kutsua príncipeläisiä halventavalla nimityksellä moncós. Saaren väestöllä on samoja ongelmia, tosin korostuneemmin, kuin São Toméllakin asuvilla. Väestöä vaivaavat muun muassa alkoholismi, mielenterveysongelmat ja työttömyys.[4]

Oheisessa taulukossa esitetyt Príncipen väkiluvut pohjautuvat São Tomé ja Príncipen tilastoinstituutin (port. Instituto Nacional de Estatística) tietoihin.[29][30][31]

Vuosi Väkiluku yhteensä Miehiä Naisia
1940 3 124
1950 4 402
1960 4 544
1970 4 593
1981 5 255 2 857 2 398
1991 5 471 2 796 2 675
2001 5 966 3 087 2 879
2011 7 542 3 892 3 650
2020[32] 8 778 4 494 4 285

Koulutus ja terveydenhuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Príncipeläisten koulutusaste on alhaisempi kuin sãotomélaisten, sillä opetus saarella päättyy yhdeksänteen luokkaan.[4] Príncipeläisistä 80 prosenttia aloittaa koulunkäynnin. Heistä yli 25 prosenttia keskeyttää neljänteen luokkaan mennessä. Lisäksi 20 prosenttia jää kokonaan koulutuksen ulkopuolelle[4]. Syitä koulutuksen vähyyteen ovat esimerkiksi oppikirjojen ja koulupuvun kalleus sekä se, että lapset työskentelevät plantaaseilla. Koulupoissaolot ovat ongelma.[28] Vuoden 2011 väestönlaskennassa kuusi vuotta täyttäneistä príncipeläisistä 5 232 osasi sekä lukea että kirjoittaa, 21 osasi vain lukea ja 693 oli luku- ja kirjoitustaidottomia.[31]

Riski sairastua malariaan on Príncipellä hyvin pieni, joskin vuonna 2006 valmistuneessa taiwanilaistutkimuksessa löydettiin tuhansien tutkittujen joukosta muutamia kymmeniä tapauksia.[4][33] Huomattavasta vähentymisestä huolimatta malaria on kuitenkin alle viisivuotiaiden lasten suurin kuolinsyy.[33] Pääkaupungissa Santo Antóniossa on sairaala, terveyskeskus ja apteekki.[34][35]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leipuri Príncipellä

Suurin osa príncipeläisistä on uskonnoltaan kristittyjä.[36] Saarella, kuten koko valtiossa, portugalin kieltä käytetään koululaitoksessa, hallinnossa ja arkielämässäkin. Portugalin pohjalta on muodostunut lung’íye-niminen kreolikieli, jota ei kuitenkaan kirjoitetun muodon puuttuessa käytetä opetuksessa tai hallinnossa. Kielellä ei myöskään ole virallista asemaa. Kielellä on muutamia satoja puhujia Príncipellä.[37] Saarella on toiminut vuodesta 1999 lähtien radioasema.[21]

Príncipellä on saaren eristäytyneisyydestä ja köyhyydestä huolimatta kehittynyt sille ominaisia perinteitä. Useat Portugalista siirtomaa-aikana tulleet siirtolaiset olivat kotoisin Pohjois-Portugalin Minhon maakunnasta, joten saaren kulttuurin ilmentymillä, kuten hitaassa dexa-tanssissa on havaittavissa kulttuurinen yhteys Minhoon. Nuorena kuollut kapverdeläistaustainen[38] Camilo Domingos lauloi Kap Verden kreolikielellä suosittuja kizomba-lauluja, ja hänelle on nykyisin omistettu muistolaatta Santo Antóniossa. Suosittu Gilberto Gil Umbelina laulaa saaren omalla lung’íye-kielellä. Saarelta on kotoisin myös nyttemmin jo lopettanut Ilha Verde -yhtye. São Joaquimin plantaasilta on kotoisin bulaué-musiikkia soittava lyömäsoitinyhtye. Bulaué on angolalaista alkuperää[39]. Kapverdeläistä alkuperää[39] edustaa puolestaan puita-tanssi, joka on säilynyt parhaiten Sundyn plantaasilta kotoisin olevan ryhmän ansiosta. Príncipeläinen Protásio Dias Xavier Pina (1960–1999) oli tunnettu naiiveista seinämaalauksistaan, jotka kuvaavat Príncipen ja São Tomén maisemia sekä perinteisiä tansseja[38]. Hänen maalauksiaan on esillä eri puolilla São Tomén saarta, kuten lentoasemalla[38]. Tunnettuja príncipeläisiä runoilijoita ovat sotaisia runoja kirjoittanut aktivisti ja entinen kansanedustaja[38] Marcelo da Veiga (1892–1976) sekä plantaasien kurjia oloja ja Portugalin siirtomaahallinnon sortoa runoissaan kuvannut[40] Manuela Margarido (1925–2007).[26]

Príncipellä vietetään vuoden aikana erilaisia kansanjuhlia (port. festas populares) ja pyhimysten juhlia (port. dias santos). Juhlista tärkein on Pyhän Laurentiuksen kunniaksi vietettävä Auto de Floripes tai São Lourenço -niminen juhla elokuun puolivälissä. Se saapui saarelle 1700- tai 1800-luvulla. Auto de Floripes on dramaattinen katuteatteriesitys, joka järjestetään pääkaupungissa Santo Antóniossa 15. elokuuta sekä uudelleen seuraavana sunnuntaina. Auto de Floripes pohjautuu Kaarle Suuren elämään, ja sen keskiössä on kristittyjen ja maurien välinen taistelu. Floripes on nuori mauriprinsessa, joka on rakastunut Kaarle Suuren armeijassa taistelevaan Guy Burgundilaiseen (port. Gui de Borgonha). Auto de Floripes -juhlan päätapahtumat tapahtuvat puolenpäivän tienoilla kaupungin pääaukiolla, kun kristittyjen sotilaat kohtaavat mauriarmeijan. Iltapäivän kuluessa sotilaat ottavat yhteen miekoin. Maurien joukkoja komentaa amiraali Balão ja kristittyjen armeijaa puolestaan Oliveiros-niminen mies. Kristittyjen jäätyä alakynteen taistelukentällä, Floripes-prinsessan veli ja samalla myös amiraali Balãon Ferrabras-poika haavoittaa taistelussa prinsessan rakastettua Guy Burgundilaista. Guy Burgundilainen joutuu tämän jälkeen maurien vangiksi. Floripes pelastaa Guyn ja samalla muut kristityt sotilaat teloitukselta kääntyessään isäänsä vastaan kääntymällä kristinuskoon ja menemällä naimisiin Guyn kanssa kristillisin menoin. Auto de Floripes -juhla päättyy noin kello kahdeksan aikoihin illalla, kun nyt puolestaan vangiksi otettu amiraali Balão pakotetaan kääntymään kristityksi. Miespuoliset näyttelijät ovat kaikissa paitsi prinsessan roolissa. Prinsessan roolissa on nuori tyttö, jonka täytyy olla neitsyt.[26]

Pyhää Antonius Padovalaista juhlitaan 29. tai 30. toukokuuta. Elokuun puolivälissä ja lopussa vietetään Nossa Senhora da Graçan juhlaa, jossa esitetään dexa-tanssia. Nossa Senhora da Conceiçao -juhlaa vietetään 8. joulukuuta. Vuoden viimeisen päivän iltana Príncipellä järjestetään Vindes Menino -kulkue. Kulkue satirisoi kaikki kuluneen vuoden aikana tapahtunet pienet skandaalit.[26]

Príncipellä pelataan omaa jalkapalloliigaa (port. Liga Insular do Príncipe), jonka voittaja pääsee pelaamaan São Tomén jalkapalloliigan mestaria vastaan São Tomé ja Príncipen mestaruudesta. Príncipeläisiä toiminnassa olevia jalkapalloseuroja ovat GD Os Operários, GD Sundy, FC Porto Real, 1º de Maio, UDAPB ja Sporting do Príncipe.[41][42]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Becker, Kathleen: São Tomé and Príncipe. Bradt Travel Guides Ltd., 2008. ISBN 9781841622163. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h Christy, Patrice: São Tomé and Príncipe (pdf) BirdLife International. Viitattu 23.12.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g Becker 2008, s. 3–4
  3. ↑ a b c d Schlüter, Thomas: Geological Atlas of Africa: With Notes on Stratigraphy, Tectonics, Economic Geology, Geohazards, Geosites and Geoscientific Education of Each Country, s. 208–209. Springer, 2008. ISBN 3540763244. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.12.2012). (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Becker 2008, s. 169–170
  5. ↑ a b Becker 2008, s. 168
  6. ↑ a b Becker 2008, s. 183–185
  7. ↑ a b c Gascoigne, Angus: Islands of São Tomé and Príncipe of the coast of Equatorial Guinea World Wildlife Fund. Viitattu 30.11.2012. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Becker 2008, s. 30–33
  9. ↑ Conservation history Obo Natural Parks. Viitattu 28.12.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Drewes, Robert: Phrynobatrachus dispar IUCN Red List of Threatened Species. Version 2012.2. 2004. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 12.1.2013. (englanniksi)
  11. ↑ a b Becker 2008, s. 38
  12. ↑ Becker 2008, s. 34–35
  13. ↑ Santo Antonio, Sao Tome and Principe Weatherbase. Viitattu 23.12.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Santo Antonio Climate Weather2Travel.com. Viitattu 23.12.2012. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d Cahoon, Ben: Príncipe World Statesmen.org. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi)
  16. ↑ a b c d e Becker 2008, s. 5–8
  17. ↑ Karttunen, Hannu: Eddington, Sir Arthur Stanley (1882-1944) Hannu Karttunen, Ursa ja Tuorlan observatorio. Viitattu 27.12.2012.
  18. ↑ Famous Eclipse of 1919 Einstein Symposium Bibliotheca Alexandrina 2005. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Becker 2008, s. 10
  20. ↑ a b Sao Tome and Principe: General information on local government ARIAL programme. Arkistoitu 2.9.2011. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi)
  21. ↑ a b Democratic Republic of Sao Tome and Principe: Public Administration Country Profile (pdf) 2004. Division for Public Administration and Development Management (DPADM), Department of Economic and Social Affairs (DESA) (YK). Arkistoitu 2.3.2013. Viitattu 27.11.2012. (englanniksi)
  22. ↑ MLSTP/PSD wins municipal elections in São Tomé and Príncipe while those defeated complain of vote buying. A Semana, 26.7.2010. Praia: A Semana. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ Filipe Nascimento prend ses fonctions mardi en tant que président du gouvernement régional de Príncipe Actualités du Portugal. 14.8.2020. Viitattu 4.7.2021. (ranskaksi)
  24. ↑ a b Becker 2008, s. 15
  25. ↑ Principe WorldAeroData.com. Arkistoitu 6.6.2011. Viitattu 9.12.2012. (englanniksi)
  26. ↑ a b c d Becker 2008, s. 171–172
  27. ↑ a b Becker 2008, s. 173–174
  28. ↑ a b Becker 2008, s. 12–14
  29. ↑ São Tomé and Príncipe Citypopulation.de. Viitattu 10.12.2012. (englanniksi)
  30. ↑ RGPH 2001 Estado e Estrutura da População de São Tomé e Príncipe: Tabelas anexos (pdf) 2001. Instituto Nacional de Estatística. Viitattu 28.12.2012. (portugaliksi)[vanhentunut linkki]
  31. ↑ a b São Tomé e Príncipe: Recenseamento Geral da População e da Habitação de 2011 2012. Instituto Nacional de Estatística. Arkistoitu 25.1.2013. Viitattu 28.12.2012. (portugaliksi)
  32. ↑ Projecção a nível distrital 2012 - 2020 (Lataa sivulla oleva PDF) Instituto Nacional de Estatísticas da Republica Democrática de São Tomé e Príncipe. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 4.7.2021. (portugaliksi)
  33. ↑ a b Becker 2008, s. 56–57
  34. ↑ Becker 2008, s. 67
  35. ↑ Becker 2008, s. 180
  36. ↑ Becker 2008, s. 19
  37. ↑ Becker 2008, s. 20
  38. ↑ a b c d Becker 2008, s. 22–23
  39. ↑ a b Culture Navetur - Equatour - Shipping and Tourism. Arkistoitu 23.9.2012. Viitattu 10.12.2012. (englanniksi)
  40. ↑ Morreu a poetisa são-tomense Manuela Margarido. Público, 11.3.2007. Lissabon: Comunicação Social SA. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2013. (portugaliksi)
  41. ↑ Campeonato Nacional - 2011 Weltfussballarchiv. Arkistoitu 3.6.2013. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi)
  42. ↑ Batalha, José: São Tomé e Príncipe 2011 RSSSF. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Príncipe&oldid=21819505”