Hassan II
Sivulta puuttuu | Hassan II | |
|---|---|
 |
|
| Marokon kuningas | |
|
|
|
| Edeltäjä | Muhammad V |
| Seuraaja | Muhammad VI |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 9. heinäkuuta, 1929 Rabat,Ranskan Marokko |
| Kuollut | 23. heinäkuuta 1999 (70 vuotta) Rabat,Marokko |
| Uskonto | islam |
| Puoliso | Lalla Latifa Hammou Lalla Fatima bint Qaid Amhourok Lalla Abla bint Tahar |
Kuningas Hassan II (9. heinäkuuta 1929 – 23. heinäkuuta 1999) (arab. الحسن الثاني) oli Marokon kuningas vuosina 1961–1999. Hasanin isä oli Muhammad V, Marokon sulttaani ja myöhemmin kuningas. Hassan kävi koulunsa Rabatissa ja Bordeaux'n yliopistossa.
Hassan oli maanpaossa Korsikalla, jonne ranskalaiset viranomaiset ajoivat hänen isänsä Muhammad V:n vuonna 1953. Korsikalta he muuttivat Madagaskarille tammikuussa vuonna 1954. Muhammad V palasi Marokkoon vuonna 1955. Hasan neuvotteli helmikuussa vuonna 1956 Marokon itsenäisyydestä. Hänet nimitettiin Marokon armeijan komentajaksi. Samana vuonna Marokossa tapahtui berberikapina, jonka Hassan kukisti.
Muhammad V muutti arvonimensä sulttaanista kuninkaaksi vuonna 1957, ja saman vuoden heinäkuussa Hassan julistettiin kruununprinssiksi. Kuninkaaksi Hassan nousi isänsä kuoltua vuonna 1961.
Kun isä Muhammad oli hallinnut maata Istiqlal-puolueen tuella, Hassan taas joutui Istiqlalin ja niin vasemmisto-opposition arvosteltavaksi. Levottumuuksien takia Hassan julisti maahan poikkeustilan vuonna 1965.[1]
10. heinäkuuta vuonna 1971 Hassan vietti 42-vuotisjuhliaan Rabatin kesäpalatsissa, johon oli kutsuttu diplomaatteja, seurapiirejä. Joukko korkeita sotilashenkilöitä noin tuhat sotakorkeakoulun kadetteja johtajinaan kenraali Madbouh ja eversti Ababou yritti juhlan aikana vangita kuninkaan ja kaapata valta käsiinsä.[2]
Kiivaassa ammuskelussa surmattiin 92 vierasta, heidän joukossaan Belgian suurlähettiläs Marcel Dupret ja haavoituneita oli 133. Kuningas vietiin pieneen paviljonkiin, jossa häntä pidettiin vankina, kun taas radiossa levitettiin propagandaa siitä, että Hassan olisi kuollut ja tasavalta olisi julistettu. [2]Heti kaappauksen aikana Libya ilmoitti tukevansa kaappajia.[3]
Kuninkaalle uskolliset joukot kukistivat kapinan, ja kuningas antoi sisäministeri Muhammed Oufkirille rajattoman valtuudet puhdistuksiin.[4] Noin 158 sotilasta, jotka osallistuivat kapinaan, oli kuollut ja 659 oli vangittu 13. heinäkuuta teloitettiin kymmenen korkeaa marokkolaista upseeria, joista neljä oli kenraaleja, joita syytettiin kaappausyrityksestä.[2]
16. elokuuta Hassan oli palaamassa valtiovierailulta Ranskasta, kun neljä Marokon ilmavoimien F-5-hävittäjää ampui kuninkaan Boeing 727 yksityistä lentokonetta. Vaikka kuninkaan kone sai pahoja vaurioita, lentäjä onnistui laskeutumaan Rabatiin. Hävittäjät tulittivat vielä konetta lentokentällä, jolloin kahdeksan ihmistä sai surmansa ja viisikymmentä, joista neljä oli ministereitä, loukkaantuivat. Hyökkäyksen jälkeen koneet palasivat sotilastukikohtaan Kemitraan, joka miehitettiin samana päivänä. Kahdeksan lentoupseeria pidätettiin, mutta kaksi pakeni helikopterilla Gibraltariin, josta Britannian viranomaiset palauttivat heidät Marokkoon.[5]
Lehdistökonferenssä Hassan selvitti kenraali Oufkirin osuutta tapahtumiin, ja radiopuheessa kansalle kuningas syytti poliittisia puolueita hajanaisuudesta ja kykemättömyydestä. Samalla hän ilmoitti lakkauttavansa puolustusministeriön ja ottavansa viran itselleen.[6]
Murhayrityksen aikana Marokon puolustusministeri ja armeijan komentaja kenraali Muhammed Oufkir teki itsemurhan. Oufkirin motiivi oli luultavasti syöstä Hassan valtaistuimelta ja nostaa kuninkaan 9-vuotias poika Sidi Muhammedin valtaistuimelle, jotta voisi hallita tämän nimissä. Kuninkaan kuolema oli pitänyt lavastaa lento-onnettomuudeksi. [7]
Hassan II pyrki sovittelemaan Arabimaailman ja Israelin välisissä riidoissa. Marokossa asuva juutalaisyhteisö ei joutunut milloinkaan Hassanin valtakautena minkään vainon kohteeksi. Suhteet Algeriaan horjuivat, ja vuonna 1963 puhkesi sota, joka myöhemmin jäi historiankirjoihin hiekkasodan nimisenä.
Lokakuussa vuonna 1974 Hassan järjesti arabivaltioidenkokouksen Rabatissa, jossa hän pyrki solmimaan rauhan Jordanian kuninkaan Husseinin ja PLO:n johtaja Jasser Arafatin välille. Myös Egyptin presidentti Anwar Sadat oli mukana ja korosti arabivaltioiden yhtenäisyyttä.[8]
9. marraskuuta vuonna 1975 Hassan järjesti niin sanotun rauhanmarssin, johon osallistui noin 350 000 henkilöä kävelemään ja ajamaan kuorma-autolla läpi Espanjan Saharan, joka oli kiistanalainen alue Espanjan ja Marokon välillä. Agadirissa Hassan puhui 100 000 vapaaehtoiselle ennen marssia Saharaan. Samana aikana ilmoitettin, että Espanjan prinssi Juan Carlos olisi vierailulla El Aaiúnin kaupungissa Saharan rannikolla. [9] Hassanin suunitelmista tiedettiin, sillä Algeria uhkasi sotilallisesti Marokkoa mikäli se toteuttaisi suunnitelmansa hyökätä. YK:ssa seurattiin tarkoin suunitelmia, sillä Algeria oli käynyt 1960-luvulla Marokkoa vastaan niin sanotun hiekkasodan. 40 000 marssiin osallistunutta leiriytyi kahdeksan kilometrin päähän Espanjan alueen sisäpuolelle miinakenttien ja muukalaislegionalaisten eteen, jotka olivat tulleet suojelemaan aluetta. 7. marraskuuta 100 000 ihmistä vyöryi uudelleen Espanjan Saharaan, mutta samalla kerrottiin radiossa, että Marokon ja Espanjan neuvottelivat Madridissa alueen tulevaisuudesta. [10] Espanja uhkasi aseelisesti lähettämällä sotalaivoja Marokon rannikon lähelle vastaan, kunnes Hassan määräsi karavaanit takaisin kotiin, jotta verilöylyltä vältyttäisi. [11] Espanjan parlamentti ilmoitti 18. marraskuuta, että Saharan asuttamisesta oltaisiin valmis luopumaan. Viikkoa myöhemmin 14. marraskuuta solmittiin Madridin sopimus Marokon, Espanjan, Mauritanian välille. [12] Espanjan kenraalikuvernööristä tulisi Saharan väliaikaisen halllinon päämies. Sopimuksessa Espanjan tulisi vetäytyä Saharasta viimeistään 28. helmikuuta vuonna 1976. Tilanne kuitenkin vaikeutui, koska Algeria vaati alueelle itsenäisyyttä ja vastusti sen jakamista Marokon ja Mauritanian kesken. Marokko haavitteli samalla Saharan valtavaa fosfaattialuetta. [13]
8. joulukuuta vuonna 1976 Espanjan Sahara luovutettiin Marokon ja Mauritanian haltuun. Ajankohta olisi sopiva, sillä generalísimo Franco oli kuollut. Algeria ei hyväksynyt sopimusta, jossa Sahara jaettaisiin Mauritanian ja Marokon kesken.[14]
Espanjan lippu laskettiin viimeisen kerran salosta 12. tammikuuta vuonna 1976, ja Saharan alue luovutettiin Marokolle ja Mauritanialle. Länsi-Saharan vapautusliike Polisario aloitti sissisodan Marokkoa ja Mauritaniaa vastaan.[15]
6. joulukuuta vuonna 1976 Algeria ja Marokko katkaisivat diplomaattiset suhteet Länsi-Saharan kiistan takia.[16] Vuonna 1984 Marokko erosi Afrikan yhtenäisyysjärjestöstä koska se tunnusti Länsi-Saharan ja Polisario-liikkeen.
22. heinäkuuta vuonna 1986 Israelin pääministeri Shimon Peres ja Hassan tapasivat toisensa salaisessa neuvotteluissa Ifranessa Atlas-vuoristossa Marokossa. Tapaaminen oli ainutlaatuinen, sillä Israelin pääministeri matkusti ensi kertaa Maghreb-valtioon. Heti tämän jälkeen Syyria ja Libya katkaisivat suhteet Marokkoon, kun taas Egypti piti johtajien tapaamista edistyneenä.[17]
30. elokuuta vuonna 1993 Casablancaan valmistui Hassanin käskystä 200 metrin korkuinen moskeija, jonka nimeksi tuli Hassan II:n moskeija. Moskeija on omistettu profeetta Muhammedille.[18]
Hassan kuoli 23. heinäkuuta vuonna 1999, ja kuninkaaksi tuli hänen poikansa Muhammad VI.[19]
| Edeltäjä: Muhammad V |
Marokon kuningas 1961–1999 |
Seuraaja: Muhammad VI |
Lähde viitteet [muokkaa]
- ↑ Maailman Historia Maghreb-maat sivut 594 Parragon Books Ltd 2005 ISBN 978-1-4054-8283-7
- ↑ a b c Vuosikirja 71 Hassan vähällä menettää valtansa sivu 152 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuoden uutistapahtumat kuvina 1971 Vallankaappausyritys Marokossa sivut 132-133
- ↑ Vuoden uutistapahtumat kuvina 1971 Vallankaappausyritys Marokossa sivut 132-133
- ↑ Vuoden uutistapahtumat kuvina 1972 Murhayritys Hassania vastaan sivut 170-171
- ↑ Vuoden uutistapahtumat kuvina 1972 Murhayritys Hassania vastaan sivut 170-171
- ↑ Vuoden uutistapahtumat kuvina 1972 Murhayritys Hassania vastaan sivut 170-171
- ↑ Vuosikirja 74 sivu 250 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 75 Kriisi Saharassa sivu 253-255 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 75 Kriisi Saharassa sivu 253-255 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 75 Kriisi Saharassa sivu 253-255 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 75 Kriisi Saharassa sivu 253-255 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 75 Kriisi Saharassa sivu 253-255 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 75 Sahara Marokon valvontaan sivu 282 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 76 Espanjan lippu laskettiin, Länsi-Sahara vapaa sivu 18 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 76 Marokon ja Algerian välienrikko sivu 18 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 86 Israel lähestyi Marokkoa sivu 168 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 93 Maailman korkein moskeija sivu 186 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ [1] Region mourns death of King Hassan BBC News
