Aavikkorotta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aavikkorotta
Jaculus jaculus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha [2]
Yläheimo: Dipodoidea [2]
Heimo: Hyppyrotat Dipodidae [2]
Alaheimo: Dipodinae [2]
Suku: Aavikkorotat[3] Jaculus
Laji: jaculus
Kaksiosainen nimi
Jaculus jaculus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Aavikkorotta Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Aavikkorotta Commonsissa

Aavikkorotta (Jaculus jaculus) on Lähi-idässä ja Pohjois- ja Koillis-Afrikassa elävä jyrsijälaji ja yksi hyppyrottien heimon 51 lajista. Sitä pidetään Suomessakin lemmikkieläimenä, ja lemmikkiharrastajat käyttävät siitä nimitystä "pikkujerboa".[4][5]

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä pohjoisafrikanjerbo.[3]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikkorottaa tavataan Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän hiekka- ja kivikkoaavikoilla, jossa se elää pienissä ryhmissä. Aavikkorotta on yöeläin, joka voi vaipua kuumana päivänä pesässään horteeseen. Naaras synnyttää lokakuun ja helmikuun välisenä aikana 2-4 poikasta.

Aavikkorotan ravinto koostuu kasvien juurista, mehikasvien lehdistä, silmuista ja siemenistä. Ruokaa etsiessään ja paetessaan vihollisiaan ne voivat liikkua hyppimällä nopeasti pitkiäkin matkoja avoimessa maastossa.

Laji elää vankeudessa 5–6-vuotiaaksi.[4]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikkorotan ruumis on 10-15 cm pitkä. Lyhyen, harmaankeltaisen karvan peittämä häntä on 15-25 cm pitkä, ja päättyy isoon tupsuun. Myös takajalkojen varpaita peittävät pitkistä karvoista muodostuneet tupsut. Selkä ja kyljet ovat hiekan kellertävät, mikä on aavikko-olosuhteissa hyvä suojaväri. Vatsapuoli on valkea. Silmät ja korvat ovat erittäin suuret. Täysikasvuinen yksilö painaa noin 55 grammaa.[4] Aavikkorottien takajalat ovat noin neljä kertaa pidemmät kuin etujalat, ja väitetäänkin ettei koirakaan saa hyppien pakenevaa aavikkorottaa kiinni.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Amori, G., Hutterer, R., Kryštufek, B., Yigit, N., Mitsain, G., Palomo, L.J. & Aulagnier, S.: Jaculus jaculus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Jaculus jaculus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 15.11.2010. (englanniksi)
  3. a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 15.11.2010.
  4. a b c Puutorin akvaario: Pikkujerboa (Jaculus jaculus ) Luettu 15.11.2010
  5. Liisa Sarakontu: Pienet lemmikkinisäkkäät 2004. Luettu 15.11.2010