Kiinalainen kulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kiinalainen kulttuuri on kehittynyt tuhansien vuosien aikana. Kulttuurivallankumouksessa kiinalainen moraali ja kulttuuri, kungfutselaisuus, kiinalainen taide ja kirjallisuus pyrittiin muokkaamaan sosialismin mukaiseksi.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt jo muinaisina aikoina. Varsinaisen kertomakirjallisuuden kehitys pääsi vauhtiin vasta 1300-luvulla. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta. Näistä koulutetun ihmisen tulee tuntea "viisi klassikkoa ja neljä kirjaa". Kalligrafia on kiinalaisille sivistyksen korkein mittari. Kertomakirjallisuuden neljä pääteosta ovat Xiyouji (西游记 Lännenmatkan kertomus), Honglou meng (紅樓夢 Punaisen huoneen uni), Shuihu zhuan (水浒传 Vesirajan tai vedenvarren tarinat) ja Sanguo yanyi (三國志演 Kolmen kuningaskunnan tarinoita).[1]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peking-oopperaa

Kiinalainen musiikki, varsinkin perinteinen musiikki, poikkeaa selkeästi länsimaisesta, niin soitinten kuin sävelkuulonkin osalta. Kun-ooppera on vanhin kiinalainen opperalaji, hienostuneempi kuin Peking-ooppera, joka on kiinalaisen teatteritaiteen laajimmalle levinnyt ja myös länsimaissa tunnetuin muoto. Se syntyi vuonna 1790.[2]

Cui Jian oli yksi ensimmäisiä kiinalaisen rock-musiikin 1980-luvun puolivälissä suosioon nostaneita. Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Erityisen huomattava näyttämötaiteen osa-alue on kiinalainen ooppera. Kiinalainen maalaustaide on niin ikään omaleimaista. Merkittävin juhlapäivä kiinalaisessa kalenterissa on kiinalainen uusivuosi, joka osuu gregoriaanisessa kalenterissa vuoden alkupuolelle.[3]

Ajanviete ja tapakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lautapelejä kuten shakkia, kiinalaista šakkia (xiangqi) ja piiritysšakkia (weiqi) pelataan yleisesti. Niistä järjestetään kilpailuja ja turnauksia. Weiqi on sivistyneistön peli. Xiangqi ja majiang puolestaan ovat tavallisen kansan suosiossa.lähde?

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteistä kiinalaista rakentamiskulttuuria on ohjannut fengshui. Sitä on sovellettu sekä maankäyttöön, kaavoitukseen, arkkitehtuuriin että sisustukseen.[4]

Siinä missä monumentaalinen eurooppalainen arkkitehtuuri hakee korkeutta, kiinalaisen arkkitehtuurin päälinjoja ovat horisontaaliset linjat. Rakennuksiin on haettu laajuuden ja leveyden vaikutelmaa korostamalla perustuksia ja yhtenäistä, usein varsin alhaalla olevaa kattolinjaa.[5]

Kiinalla on 41 kohdetta Unescon maailmanperintölistalla. Niistä 33 on kulttuuriin kokonaan tai osittain liittyviä kohteita.[6]

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Elokuva Kiinassa

Kiinalaiset elokuvat ovat alkaneet saada kansainvälistä huomiota 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun puolella. Kiinalais-taiwanilainen Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme voitti neljä Oscaria.

Sitä ennen kansainvälisesti tunnetuimmat kiinankieliset elokuvat tehtiin Hongkongissa.[7] Muita elokuvia ovat esimerkiksi Apinakuningas, Hero, Kirjava huntu, Shaolin Temple, ja Suzhou.

Keittiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kiinalainen keittiö
Ateria Jiangsun maakunnassa. Aterioita pidetään tärkeinä sosiaalisina hetkinä perheen tai ystävien kesken.

Kiinalainen keittiö käyttää paljon riisiä. Monilla alueilla etenkin Pohjois-Kiinassa vehnäpohjaiset tuotteet kuten nuudelit ovat kuitenkin yleisempiä.[8]

Makumaailmassa haetaan toisiaan täydentäviä vastakohtia: makea ja suolainen, hapan ja imelä, kylmä ja lämmin. Maan eri osien keittiötä luonnehditaan usein niin, että idässä ruoka on suolaista, etelässä makeaa, lännessä tulista ja pohjoisessa hapanta.[9]

Tee on tärkeä juoma. Lähinnä vihreää teetä juodaan aamuin, illoin ja ruokajuomana. Joskus on tarjolla myös mustaa tai jasmiinilla maustettua teetä.[10]

Kuvataide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinalainen kalligrafia on perinteinen taidemuoto, jota on harjoitettu yli 3500 vuoden ajan. Kuvanveistoa ei ole perinteisesti pidetty taiteena, vaan käsityönä. Savesta ja pronssista tehtyjä patsaita on käytetty koristeina muistomerkeillä, puutarhoissa ja temppeleissä. Muita perinteisiä käsityön tuotteita ovat posliiniastiat, lakkatyt, jade-esineet ja leijat.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Repo & Markkula: Olympian Kiina. 3. painos. Olympia Kaukomatkatoimisto, 2007. ISBN 9789519823034.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan suuri Ensyklopedia, 4. osa (Juusten-Kreikka), s. 2978–2981, art. Kiinan kirjallisuus. Otava, 1978. 951-1-04658-6.
  2. http://fi.radio86.com/kiinalainen-kulttuuri/peking-oopperan-perusteet [vanhentunut linkki]
  3. Otavan suuri Ensyklopedia, 4. osa (Juusten-Kreikka), s. 2982–4, art. Kiinan musiikki ja näyttämötaide. Otava, 1978. 951-1-04658-6.
  4. Fenghsui Mitä Missä Milloin [vanhentunut linkki]
  5. Features of Chinese Architecture:(I) Horizontal emphasis Cultural China.
  6. Properties inscribed on the World Heritage List: China Unesco
  7. ”Ken pelätyn kungfun taitaa” - legendaarinen hongkongilainen elokuva Radio86 2008 [vanhentunut linkki]
  8. China Countries and their cultures
  9. Repo & Markkula, s. 87-88
  10. Repo & Markkula s. 89
  11. Repo & Markkula s. 52 -56