Kruununsiirtomaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kruununsiirtomaa (engl. Crown Colony) oli yksi niistä tyypeistä, joihin Britannian imperiumin siirtomaat hallinnollisesti jaoteltiin.

Kruununsiirtomaita hallitsi alkujaan Britannian monarkin, myöhemmin siirtomaaviraston nimittämä kuvernööri[1]. Ensimmäinen kruununsiirtomaan tavoin hallittu siirtomaa, josta tosin ei silloin vielä tätä nimitystä käytetty, oli nykyisin Yhdysvaltoihin kuuluva Virginia, jonka hallinto siirtyi Virginia Companyltä monarkille 1624.[2]

Kruununsiirtomaa-nimitystä käytettiin 1800-luvun puoliväliin saakka etupäässä niistä siirtomaista, jotka Britannia oli saanut muita siirtomaavaltoja vastaan käymissään sodissa. Sellaisia olivat esimerkiksi Trinidad ja Britannian Guyana. Tämän jälkeen nimitystä alettiin käyttää lähes kaikista muista siirtomaista paitsi Britannian Intiasta sekä Kanadasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista, joissa asui runsaasti Britanniasta muuttaneita siirtolaisia ja joita myöhemmin alettiin nimittää dominioiksi.[3]. Myöhemmin erotettiin kruununsiirtomaista omaksi ryhmäkseen protektoraateiksi kutsutut alueet, joissa oli Britannian varuskuntia, mutta joissa alkuperäisväestöllä oli ainakin jonkinasteinen itsehallinto.

Termiä kruununsiirtomaa käytettiin 1981 saakka. Tällöin säädetyssä kansalaisuuslaissa annettiin vielä jäljellä olleille siirtomaille uusi nimitys Britanniasta riippuvaiset alueet. Alueita oli kuitenkin enää jäljellä vain harvoja, sillä valtaosa oli jo sitä ennen saanut itsenäisyyden. Vuodesta 2002 lähtien alueista on käytetty nimitystä Britannian merentakaiset alueet.

Kruununsiirtomaiden tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1918 lähtien kruununsiirtomaat jaettiin kolmeen ryhmään itsehallinnon laajuuden mukaan. Ensimmäisessä ryhmässä, esimerkkeinä Bermuda, Jamaika, Ceylon ja Fidži, hallintoa johti edustajainhuone, jonka jäsenistä osa oli hallitsijan nimittämiä, osa paikallisten asukkaiden valitsemia. Toisissa, kuten Britannian Hondurasissa, Sierra Leonessa ja Grenadassa oli sen sijaan neuvosto, jonka kaikki jäsenet olivat hallitsijan nimittämiä, joukossa myös paikallisia asukkaita. Kolmantena, pienimpänä ryhmänä olivat kruununsiirtomaat, joilla oli vähiten itsehallintoon liittyviä oikeuksia ja joita Britannian hallitus hallitsi suoraan. Sellaisia olivat esimerkiksi Gibraltar, Saint Helena ja Basutomaa.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Edward Jenks: The Government of the British Empire, Little Brown 1918
  2. Andrew Porter: The Nineteenth Century, The Oxford History of the British Empire, Volume III, s. 477, Oxford University Press 1998, ISBN 0199246785
  3. James Olson: Historical Dictionary of the British Empire, s. 343, Greenwood Publishing Group 1996, ISBN 0-313-29366-X