Yeonpyeongin laukaukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yeonpyeongin laukaukset
Päivämäärä:

23. marraskuuta 2010

Paikka:

Etelä-Korea, Keltainen meri

Lopputulos:
  • Etelä-Korea evakuoi Yeonpyeongin
  • Osapuolten välinen jännite kiristyi lähelle sotaa
Osapuolet

Etelä-Korea

Pohjois-Korean lippu Pohjois-Korea

Tappiot

4 kuollutta
19 haavoittunutta (luvut vaihtelevat lähteittäin)

ei tiedossa

Yeonpyeongin laukaukset viittaa tapahtumiin, joissa Pohjois-Korea ja Etelä-Korea vaihtoivat tykistötulta merirajan yli Yeonpyeongin saarella ja sen läheisyydessä 23. marraskuuta 2010. Yhteenotossa kuoli tai haavoittui yli 20 ihmistä.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konflikti oli pahin maiden välillä sitten vuonna 1953 tulitaukoon päättyneen Korean sodan. Sodan jälkeen maat eivät ole solmineet rauhansopimusta, joten ne ovat siten teoreettisesti yhä sodassa.[1] Maiden väliset suhteet olivat olleet jo aiemmin samana vuonna erittäin kireät Etelä-Korean laivaston korvetti Cheonanin uppoamisesta lähtien. Kansainvälinen tutkimuskomissio totesi Pohjoisen olleen syyllinen uppoamiseen, vaikka Pohjoisen edustajat kiistivätkin järjestelmällisesti syyllisyytensä.[2] 22. marraskuuta vain päivää ennen Yeonpyeongin ammuskelua Etelä-Korean puolustusministeri Kim Tae-young kertoi maan harkitsevan yhdysvaltalaisten taktisten ydinaseiden tuomista maahan. Etelä-Koreassa ei ole ollut Yhdysvaltojen taktisia ydinaseita 19 vuoteen.[3]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yeonpyeongin saari merkitty kuvassa numerolla 1. A: aluevesiraja Etelä-Korean mukaan, B: Aluevesiraja Pohjois-Korean mukaan, 5: Soul.

Pohjois-Korean puolelta ammuttiin tykistöllä Keltaisella merellä sijaitsevalle eteläkorealaiselle Yeonpyeongin saarelle iltapäivällä paikallista aikaa tiistaina 23. marraskuuta 2010. Kymmenet rakennukset syttyivät 1 300 asukkaan saarella tuleen synnyttäen valtavan hallitsemattomasti leviävän tulipalon; saarella havaittiin sähkökatkoksia ja savupatsaita tuleen syttyneistä rakennuksista.[4][5]

K9 Thunder telatykkejä, jollaisia Etelä-Korea käytti vastaiskussaan.

Pohjois-Korean toimien seurauksena Etelä-Korea vastasi tykistötuleen ja evakuoi saaren asukkaat pommisuojiin[6]. Etelä-Korea käytti vastaiskussaan 150mm K9 Thunder telatykkejä, joilla laukaistiin noin 80 laukausta. Pohjois-Korean mahdollisia tappioita tulituksessa ei tiedetä.[7] Jotkut asukkaat pyrkivät pakoon veneillä. Monet Pohjois-Korean ammuksista osuivat saarella sijaitsevaan sotilastukikohtaan.[6] Kaksi eteläkorealaista laivastosotilasta ja kaksi siviiliä kuoli, ja 16 sotilasta ja kolme siviiliä haavoittui Pohjois-Korean tykistöiskussa.[8][9] Etelä-Korean presidentti Lee Myung-bak kertoi 23. marraskuuta, että armeijaa on ohjeistettu iskemään Pohjois-Korean ohjustukikohtaan lähellä sen rannikkotykistön asemia, mikäli Pohjois-Korea yrittää uusia provokaatioita.[10]

Pohjois-Korea syytti Etelä-Koreaa usean kymmenen kranaatin ampumisesta puolelleen[11] ja syytti Etelä-Koreaa konfliktin aloittamisesta. Pohjois-Korean mahdollisesti kärsimistä tappioista ei tiedotettu.[12] Pohjois-Korean armeijan korkeimman johdon tiedonannon mukaan Etelä-Korea on syyllistynyt provokaatioon ampumalla kranaatteja sen aluevesillä.[13] Etelä-Korean edustajien mukaan kyseessä oli harjoitus, jossa tulitettiin länttä kohti merelle päin. Pohjois-Korea ei kuitenkaan ole tunnustanut YK:n 1950-luvulla määrittelemiä rajoja, vaan pitää aluetta, johon myös Yeonpyeongin saari kuuluu, kiistanalaisena.[6][8]

Konfliktin syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wienin yliopiston Pohjois-Koreaan erikoistunut professori Frank Rüdiger arveli pian selkkauksen jälkeen Pohjois-Korean aggression syiden olevan sekä sisä- että ulkopoliittisia. Maassa on monien arveluiden mukaan meneillään vallanvaihto Kim Jong-ilin ja hänen poikansa Kim Jong-unin välillä. Vallanvaihdoksen lisäksi Pohjois-Korean sisällä on erimielisyyksiä aiheuttanut myös talouskriisi sekä maan kasvava riippuvuus Kiinasta. Tykistöiskun kaltaisilla kovilla otteilla pyritään ehkä luomaan Kim Jong-unille mainetta vahvana johtajana. Toinen mahdollinen tavoite on Rüdigerin mukaan halu provosoida voimakas Etelä-Korean vastareaktio, jonka avulla Pohjoinen voi perustella etelänaapuristaan maalailemia uhkakuvia kansalleen.[2]

Erään teorian mukaan iskun takana ovat Pohjois-Korean sotilaallinen johto, joka pyrkii sen avulla vahvistamaan asemaansa. Vallanvaihdoksen tapahtuessa sotilaallisen jännitteen ylläpitäminen toisi lisää valtaa armeijan johdolle Kim Jong-unin kustannuksella.[14] Myös maan valtava tarve ruoka-avulle saattaa olla yksi motiiveista konfliktin taustalla.[15]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laukaukset johtivat Koreoiden välisen jännitteen kiristymiseen äärimmilleen. Etelä-Korea ilmoitti välittömästi nostaneensa armeijansa valmiustasoa ja että seuraava askel olisi sotatila.[8] Myös Pohjois-Korea nosti valmiustasoaan ja aloitti muutamaa päivää myöhemmin oman tykistöharjoituksen. Etelä-Korean viranomaiset evakuoi Yeonpyeongin saaren asukkaat lukuunottamatta muutamaa kymmentä, jotka kieltäytyivät lähtemästä.[16] Kaksi päivää iskun jälkeen, 25. marraskuuta, Etelä-Korea vaati Pohjoiselta julkista anteeksipyyntöä. Maa myös peruutti suunnitelmansa vähentää merijoukkojen määrää alueella ja päätti vahvistaa joukkojaan länsirannikolla ja rajasaarilla.[17] Etelä-Korean silloista puolustusministeriä Kim Tae-Youngia syytettiin hitaasta reaktiosta ja hän joutui eroamaan. Uudeksi puolustusministeriksi tuli 26. marraskuuta entinen armeijan kenraali Kim Kwan-Jin.[18]

Kansainvälinen reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoinen talo ilmoitti, etteivät yhdysvaltalaiset sotilaat ole sekaantuneet tilanteeseen. Yhdysvallat tuomitsi Pohjois-Korean hyökkäyksen ja ilmoitti olevansa sitoutunut Etelä-Korean puolustukseen. Venäjä vaati molemmilta osapuolilta malttia, jotta suuremmalta yhteenotolta vältyttäisiin. Kiina ilmoitti olevansa huolestunut tilanteesta.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jack Kim & Lee Jae-won: North Korea shells South in fiercest attack in decades Reuters. 23.11.2010. Viitattu 23.11.2010. (englanniksi)
  2. a b Virve Kähkönen: Tutkija: Konflikti voi olla tulevan johtajan voimannäyte Helsingin Sanomat. 23.11.2010. Viitattu 23.11.2010.
  3. S. Korea Could Seek Deployment of US Tactical Nuclear Weapons VOA News. 22.11.2010. Viitattu 24.11.2010. (englanniksi)
  4. Jack Kim & Yoo Choonsik: South Koreans hurt, evacuated after North Korea firing Reuters. 23.11.2010. Viitattu 23.11.2010. (englanniksi)
  5. Etelä-Korean saarella leviää valtava tulipalo MTV3 Katsomo MTV3. 23.11.2010. MTV3.fi - uutiset. Viitattu 23.11.2010.
  6. a b c Pohjois-Korea tulitti tykistöllä Etelä-Korean alueelle - kaksi kuoli YLE uutiset. 23.11.2010. Yleisradio. Viitattu 23.11.2010. (suomeksi)
  7. Jung Sung-Ki: S. Korea warns of retaliation after attack Marine Corps News. Viitattu 24.11.2010. (englanniksi)
  8. a b c Koreat hiuskarvan päässä sotatilasta Helsingin Sanomat. 23.11.2010. Viitattu 23.11.2010.
  9. YLE: Pohjois-Korean tykistöiskun uhrimäärä nousee (html) YLE.fi Uutiset. 24.11.2010. Yle. Viitattu 24.11.2010.
  10. Kim So-hyun: S. Korea may strike N. Korea's missile base: President Lee The Korea Herald. Viitattu 24.11.2010. (englanniksi)
  11. Miyoung Kim, Yoo Choonsik & Jeremy Laurence: North Korea says Seoul initiated firing of shells Reuters. 23.11.2010. Viitattu 23.11.2010. (englanniksi)
  12. Pohjois-Korea syyttää etelää tulituksen aloittamisesta YLE uutiset. 23.11.2010. Yleisradio. Viitattu 23.11.2010.
  13. 0,001 millimetriäkin on Pohjois-Korealle liikaa YLE uutiset. 23.11.2010. Yleisradio. Viitattu 23.11.2010.
  14. Pohjois-Korean valtaa hamuavat sotilasjohtajat iskun takana? MTV3. 23.11.2010. MTV3.fi - uutiset. Viitattu 23.11.2010. (suomeksi)
  15. Mark McDonald: ‘Crisis Status’ in South Korea After North Shells Island New York times. 23.11.2010. Viitattu 23.11.2010. (englanniksi)
  16. Pohjois-Korea kokoaa joukkojaan - rajan takana savuaa jo Ilta-Sanomat. 26.11.2010. Viitattu 26.11.2010.
  17. Etelä-Korea vaatii anteeksipyyntöä tykistöiskusta Iltalehti. 25.11.2010. Viitattu 26.11.2010. (suomeksi)
  18. Etelä-Korea vaihtoi puolustusministeriä Iltalehti. 26.11.2010. Viitattu 26.11.2010.
  19. Yhdysvallat tuomitsi Pohjois-Korean iskut, Kiina huolissaan Helsingin Sanomat. 23.11.2010. Viitattu 24.11.2010.