Kalliomoskeija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

­

Kalliomoskeija
(قبة الصخرة (Qubbat As-Sakhrah))
Israel-2013(2)-Jerusalem-Temple Mount-Dome of the Rock (SE exposure).jpg
Kalliomoskeija
Sijainti Temppelivuori, Jerusalem
Koordinaatit 31°46′41″N, 35°14′07″EKoordinaatit: 31°46′41″N, 35°14′07″E
Rakennustyyppi Moskeija
Valmistumisvuosi 691
Suunnittelija Raja Ibn Haywah
Omistaja Awkaf-ministeriö (Jordania)
Rakennuttaja Kalifi Abd al-Malik
Julkisivumateriaali posliini
Korkeus 20,48
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Kalliomoskeija.
Kalliomoskeija ja Jerusalemin vanhan kaupungin muurit Öljymäeltä nähtyinä
Kalliomoskeija yöllä

Kalliomoskeija (arab. قبة الصخرة‎, Qubbat As-Sakhrah, hepreaksi ‏כיפת הסלע‎, Kipat Hasela) on Temppelivuorella Jerusalemissa sijaitseva islamilaisten moskeija. Paikka on islamilaisille tärkeä, koska perinteen mukaan islamin perustaja Muhammad nousi siellä taivaaseen. Moskeija on rakennettu vuosina 687-691 [1]. Se on yksi varhaisimmista islamilaisen arkkitehtuurin merkkiteoksista [2], ja sitä pidetään Jerusalemin helpoimmin tunnetuimpana maamerkkinä.[3]

Temppelivuorella sijaitsi aikaisemmin juutalaisten temppeli, mikä on aiheuttanut juutalaisten ja muslimien välille riitaisuuksia.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliomoskeija sijaitsee keskellä tasannetta, joka länsimaissa tunnetaan nimellä Temppelivuori ja josta arabiaksi käytetään nimitystä Al Haram al-sarif, "jalo pyhäkkö". Sen uskotaan sijaitsevan Jerusalemin toisen temppelin paikalla, joka tuhoutui roomalaisten suorittamassa Jerusalemin piirityksessä vuonna 70.

Muslimit uskovat Kalliomoskeijan sijaitsevan paikalla, jossa tapahtui islamilainen ihme Isra ja Mi'raj. Islamiin kääntynyt juutalainen rabbi Ka'ab al-Ahbar[4] selitti kalifi Omar ibn al-Khattabille (579–644), että tämä Koraanissa mainittu ja hadithien Jerusalemiin sijoittama Muhammadin öinen taivas­matka oli tapahtunut samalla paikalla, jossa juutalaisten temppelit olivat aikoinaan sijainneet.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen islamia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliomoskeija sijaitsee keskellä Temppelivuorta, jossa juutalaisten toinen temppeli aikoinaan sijaitsi. Roomalaiset tuhosivat temppelin vuonna 70 ja rakensivat paikalle Juppiterin temppelin. [5] Bysanttilaisena aikana Jerusalem oli kristitty kaupunki, ja kymmenet­tuhannet pyhiin­vaeltajat saapuivat paikalle, jossa oli kristittyjen ensimmäinen kirkko ja jossa Jeesus oli kulkenut.[6]

Kalliomoskeijan rakentaminen ja mittasuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerusalemin valloittivat persialaiset vuonna 614 ja varhaiset muslimit vuonna 637. Kallio­moskeija rakennettiin umaijadikalifi Abd al-Malikin määräyksestä vuosien 689 ja 691 välillä. Sitä ennen Temppelivuori oli ollut vuosi­satoja hylättynä siitä lähtien, kun juutalaiset 300-luvulla vielä kerran olivat kapinoineet roomalaisia vastaan.

Moskeijan arkkitehtuurin ja mosaiikkien esikuvina olivat läheiset bysanttilaiset kirkot ja palatsit.[7][8]

Painokuva vuodelta 1887. Arkkitehti Frederick Catherwood oli ensimmäinen länsimaalainen, jonka tiedetään laatineen yksityiskohtaiset piirustukset Kalliomoskeijasta. Ne hän teki kuudessa viikossa vuonna 1833.[9]

Shlomo Dov Goitein Heprealaisesta yliopistosta on väittänyt, että Kallio­moskeijan oli tarkoitus kilpailla muiden uskontojen hienojen pyhäkköjen kanssa. Hänen mukaansa jo Qubbat as-Sakran rotundan muoto, vaikka se oli vieras islamille, oli tarkoitettu kilpailemaan monien saman­aikaisten kristillisten katedraalien kanssa.[10][11] A. C. Cresswell huomautti, että moskeijan rakennuttajat suunnittelivat sen saman kokoiseksi kuin Pyhän haudan kirkko oli. Moskeijan kupolin läpimitta on 20,20 m ja korkeus 20,48 m, kun taas Pyhän haudan kirkon kupolin läpimitta on 20,90 m ja korkeus 21,05 m.[12]

Rakennus on kahdeksankulmion muotinen. Sen keskellä on puinen, noin 20 metrin läpimittainen kupoli kuudentoista pilarin kannattamalla pyöreällä jalustalla.[13] Tämän kehikon ympärillä on 24 pylvään muodostama kahdeksankulmainen arkadi. Rakennuksen julksivu on päällystetty posliinilla [14], ja se kuvaa moskeijan kahdeksankulmaista muotoa. Sen jokainen sivu on 18 metriä pitkä ja 11 metriä korkea. Sekä kupolissa että sen sisäseinissä on runsaasti ikkunoita.[13]

Ristiretket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useiden vuosi­satojen ajan kristityillä pyhiin­vaeltajilla oli edelleen vapaa pääsy Temppeli­vuorelle, mutta Al-Hakim bi-Amr Allahin ajoista lähtien väki­valtaisuudet pyhiin­vaeltajia vastaan yleistyivät, mihin kristity vastasivat aloittivat ristiretket.[15] Ristiretkeläiset vallotitivat Jerusalemin vuonna 1099 ja luovuttivat Kallio­moskeijan augustino­laisille, jotka tekivät siitä kristillisen kirkon, kun taas Al-Aqsan moskeijasta tehtiin kuninkaan palatsi. Temppeli­herrat, jotka uskoivat Kallio­moskeijan sijainneen Salomon temppelin paikalla, pitivät myöhemmin päämajaansa Al-Aqsan moskeijassa suuren osan 1100-lukua. Templum Domini ("Herran temppeli"), niin kuin Kalliomoskeijaa tuolloin nimitettiin, muistutti muodoltaan Pyhän haudan kirkon rotudaa, ja sen kuva oli ritari­kunnan suur­mestarin (muun muassa Everard des Barresin ja Renaud de Vichiersin virallisissa sineteissä.

Ajubidit ja mamelukit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerusalemin valloitti takaisin muslimeille Saladin 2. lokakuuta 1187, minkä jälkeen Kallio­moskeija vihittiin uudestaan islamilaiseksi pyhäköksi. Sen kupolin huipuolla ollut risti vaihdettiin islamilaiseen puolikuuhun, ja sen alla ollut kallio ympäröitiin puuisella suojuksella. Saladinin veljen­poika al-Malik al-Mu'azzam Isa jatkoi rakennuksen kunnostusta ja lisäsi Al-Aqsan moskeijaan kuistin.

Mamelukkien aikana (1250-1510) Kalliomoskeija oli sulttaanien erityisen huolen­pidon kohteena.

Osmanien valtakausi (1517–1917)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laatoitettu julkisivu

Suleiman Suuren valtakaudella (1520–1566) Kallio­moskeijan ulkoseinät laatoitettiin. Työt kestivät seitsemän vuotta.

Kalliomoskeijan sisätilat vuonna 1914
Kalliomoskeijan sisätilat vuonna 1915

Sisältä moskeija on koristeltu runsailla mosaiikeilla, fajansseilla ja marmorikoristeilla, joista suuri osa on lisätty vuosisatoja sen rakentamisen jälkeen. Sinne on myös kaiverrettu otteita Koraanista. Suleiman Suuren käskystä laatoituksen yläpuolelle kaiverrettiin Koraanin 36. suura (Ya-Sin) ja sen yläpuolelle 17. suura Al-Isra.

Kalliomoskeijan läheisyyteen rakennettiin vuonna 1620 erillinen Profeetan kupoli. Moskeija peruskorjattiin Mahmud II:n hallitessa vuonna 1817.

Brittivallan kaudesta nykyaikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britit valloittivat Jerusalemin vuonna 1917. Haj Amin Al-Husseini, jonka he nimittivät suurmuftiksi, ja Yaqub al-Ghusayn panivat Kalliomoskeijassa ja Al-Aqsan moskeijassa alulle suuret kunnostustyöt. Vastikään kunnostettu Kallio­moskeija kuitenkin vaurioutui pahoin maan­järistyksessä 11. heinäkuuta 1927.

Israelin itsenäisyys­sodan (1948–1949) ja kuuden päivän sodan (1967) välisenä aikana Jerusalemin vanhakaupunki, myös Temppeli­vuori oli Jordanian hallinnassa. Vuonna 1955 Jordanian hallitus aloitti moskeijassa laajat kunnostus­työt, joita rahoittivat myös muut arabivaltiot ja Turkki. Monet Suleiman Suuren aikaiset seinä­laatat, jotka rankka­sateiden vaikutuksesta olivat siirtyneet pois kohdaltaan, vaihdettiin uusiin. Osana kunnostus­töitä kupoli päällystettiin vuonna 1965 kestävällä italialaisella alumiinipronssiseoksella.[16] Muilta osin kunnostustyöt valmistuivat elokuussa 1964.

Kuuden päivän sodassa 1967 Israel valloitti Temppelivuoren, ja Kalliomoskeijan huipulle nostettiin Israelin lippu. Israelilaiset kuitenkin laskivat sen Moshe Dayanin määräyksestä jo muutaman tunnin kuluttua, ja "rauhan ylläpitämiseksi" Temppelivuori annettiin islamilaisen Jerusalem Islamic Waqf -säätiön hallintaan.[17]

Vuonna 1993 kupolin kultainen pinnoite uusittiin, kun Jordanian kuningas Hussein lahjoitti tarkoitukseen 8,2 miljoonaa dollaria. Työhön tarvittiin 80 kilogrammaa kultaa, johon tarvittavat varat Hussein hankki myymällä yhden Lontoossa olevista taloistaan.

Kalliomoskeija on kuvattuna Iranin 1000 rialin setelissä.[18]

Pääsy alueelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heprean- ja englanninkielinen kyltti Temppelivuoren portilla: "Tiedotus ja varoitus: Tooran mukaan pääsy Temppelivuorelle on sen pyhyyden vuoksi kaikilta kielletty. Israelin päärabbinaatti."

Nykyisin Kalliomoskeija on Jordaninan Awqaf-ministeriön hallinnassa.[19]

Alue oli 1900-luvun puoleenväliin saakka suljettu muilta kuin muslimeilta. Vuodesta 1967 lähtien pääsy sinne on rajoitetusti sallittu muillekin. Muut kuin muslimit eivät kuitenkaan saa rukoilla Temppelivuorella eivätkä tuoda sinne mitään uskonnollisia esineitä eikä mitään, missä on heprealaisia kirjaimia. Israelin poliisi avustaa määräysten valvonnassa.[20] Turvallisuussyistä Israel sallii Länsirannan palestiinalaisten käydä Jerusalemissa vain muslimien pyhäpäivinä. Länsirannalla asuville palestiinalaisille miehille ei vierailuun tarvittavaa lupaa myönnetä, ennen kuin he ovat täyttäneet 35 vuotta. [21] Sen sijaan Jerusalemissa asuvilla palestiinalaisilla, joilla on asukaskortti, sekä palestiinalaisilla, joilla on Israelin kansalaisuus, on alueelle rajoittamaton pääsy.

Vuodesta 2006 lähtien Temppelivuori on jälleen avoinna muillekin kuin muslimeille kesällä klo 7.30–11.30 ja 13.30–14.30 sekä talvisin klo 7.30–10.30 ja 13.30–14.30, ei kuitenkaan perjantaisin, lauantaisin eikä muslimien pyhäpäivinä. Muut kuin muslimit pääsevät alueelle vain Länsimuurin luona olevasta portista. Sisään moskeijoihin ei muita kuin muslimeja päästetä. Vierailijoille suoritetaan perusteellinen turvatarkastus.

Monien ortodoksijuutalaisten rabbien mielestä käynti alueella on juutalaisen lain vastaista. Lain mukaan pääsy Kaikkeinpyhimpään oli nimittäin kielletty kaikilta muilta kuin ylimmältä papilta, mutta koska temppelin tuhon jälkeen ei tiedetä tarkoin, missä kohdassa Kaikkeinpyhin sijaitsi, kiellon katsotaan varmuuden vuoksi koskevan koko aluetta. Muut rabbit ovat kuitenkin sitä mieltä, että nykyisen arkeologisen ja muun todistusaineiston perusteella sen sijainti tunnetaan riittävän tarkoin, jotta alueella voidaan liikkua rikkomatta vahingossakaan lakia, mutta hekään eivät salli juutalaisten mennä sisään Kalliomoskeijaan.[22]

Peruskivi kupolista katsottuna

Uskonnollinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Temple in Jerusalem depicted as the Dome of the Rock on the printer's mark of Marco Antonio Giustiniani, Venice 1545–52

Joidenkuiden islamilaisten oppineiden mukaan[23] Peruskivi on paikka, jossa profeetta Muhammad astui enkeli Gabrielin mukana taivaaseen ja myös paikka, johon Gabriel saattoi hänet rukoilemaan Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen kanssa.[24] Toisten islamilaisten oppineiden mukaan taivaaseenastuminen tapahtui Al-Aqsan moskeijan kohdalta.[25][26]

Peruskivi ympäristöineen on juutalaisuuden pyhin paikka. Muslimitkin rukoilivat alun perin kasvot sitä kohti, kunnes Muhammad käänsi rukoussuunnan kohti Mekan Kaabaa. Juutalaiset pitävät kiven paikkaa pyhimpänä kohtana Maan päällä ja samalla paikkana, jossa Kaikkeinpyhin sijaitsi temppelien aikana.

Juutalaisen käsityksen mukaan suotuisin rukouspaikka on mahdollisimman lähellä Peruskiveä. Koska muslimi­viran­omaiset eivät salli heidän rukoilevan Temppeli­vuorella, he omaksuivat tavakseen rukoilla Länsimuurin edustalla, koska se oli lähimpänä Peruskiveä oleva paikka, johon heillä oli pääsy, tai Öljy­mäellä vastapäätä Temppelivuorta. Vuosina 1948–1967 Jordanian viran­omaiset eivät päästäneet heitä koko Jerusalemin vanhaan­kaupunkiin, ja tällöin he tekivät pyhiin­vaelluksia Siioninvuoren huipulle, jossa he rukoilivat kasvot käännettyinä kohti muinaisen Kaikkein­pyhimmän paikkaa[27]

Juutalaisen perimätiedon mukaan Peruskivi on paikka, jossa Abraham valmistautui uhraamaan poikansa Iisakin. Tapauksesta kerrotaan myös Koraanissa, jossa pojan nimeä ei kuitenkaan mainita, mutta enemmistö muslimeista uskoo, että kyseessä ei ollut Iisak vaan Ismael.[28]

Eräät juutalaiset ääriryhmät haluaisivat siirtää Kallio­moskeijan Mekkaan ja rakentaa sen nykyiselle paikalle kolmannen temppelin. Koska moskeijan omistavat islamilaiset uskonnolliset säätiöt, jotka pitävät sitä erityisen pyhänä, sellainen toimen­pide johtaisi väistämättä väki­valtaisuuksiin. Monet israelilaiset suhtautuvat tällaisiin hankkeisiin kaksi­jakoisesti. Jotkut uskonnolliset juutalaiset ovat rabbien opetuksen mukaisesti sitä mieltä, että temppeli on jälleen­rakennettava vasta messiaanisena aikana ja että ihmisen olisi julkeaa pakottaa Jumalan kättä. Kuitenkin jotkut evankeliset kristityt uskovat, että temppeli vielä jälleen­rakennetaan ennen lopun aikojen tapahtumia kuten Harmageddonin taistelua ja Jeesuksen toista tulemista.[29] Yhdys­valtalais­syntyinen Jeremy Gimpel, joka oli Habayit Hayehudi-puolueen ehdokkaana Israelin vuoden 2013 vaaleissa, herätti kohun kerrottuaan Floridassa Fellowship Church-ryhmälle kuvittelevansa sitä uskomatonta kokemusta, joka seuraisi Kalliomoskeijan lentäessä taivaan tuuleen. Hän myös sanoi, kenties piloillaan, että tällöin kaikki kristityt kuljetettaisiin välittömästi Jerusalemiin.[30]

Arkkitehtoniset vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliomoskeija on ollut arkkitehtonisena esikuvana monille muille rakennuksille. Sellaisia ovat kahdeksankulmainen Pyhän Giacomon kirkko Italiassa, Suleiman Suuren mausoleumi Istanbulissa sekä maurilaistyylinen Rumbach utcan synagoga Budapestissa.

Kristityt uskoivat kauan, että Kalliomoskeija jäljitteli arkkitehtuuriltaan Jerusalemin temppeliä. Tämä käy ilmi Rafaelin maalauksesta Neitsyen häät sekä Peruginon samannimisestä maalauksesta.


Yleisnäkymä Temppelivuoresta Öljymäeltä katsottuna
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Dome of the Rock

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kalliomoskeija.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toim. Honkala, Liisa: ”Islamilainen rakennustaide”, Arkkitehtuurin sanakirja, s. 105-107. Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24579-8. (suomeksi)
  2. Diane Slavik: ities through Time: Daily Life in Ancient and Modern Jerusalem, s. 60. Geneve: Runestone Press, 2001. ISBN 978-0-8225-3128-7.
  3. The New Yorker, s. 154. F-R Publishing Corporation, 2001. Teoksen verkkoversio.
  4. Yakub of Syria (Ka'b al-Ahbar) Last Jewish Attempt at Islamic Leadership Committee for Historical Research in Islam and Judaism, © 2004-2012] Viitattu 19.12.2014.
  5. Poul Borchsenius: Pitkä vaellus, Juutalaisten historia Jerusalemin hävityksestä Israelin valtion perustamiseen, I osa, s. 71-72. Ristin Voitto, 1976. ISBN 951-605-423-4.
  6. Linda Kay Davidson, David Martin Gitlitz: Pilgrimage: From the Ganges to Graceland : an Encyclopedia, 1. osa (ABC-CLIO), s. 274. Santa Barbara, Inc, 2002. Teoksen verkkoversio.
  7. Rina Avner: Muqarnas: An Annual on the Visual Cultures of the Islamic world. Harvard University, Massachusetts Institute of Technology, 2010.
  8. Richard Ettinghausen, Oleg Grabar, Marilyn Jenkins: Islamic Art and Architecture 650-1250. Yale University Press, 2001. Teoksen verkkoversio.
  9. ,Drawings of Islamic Buildings: Dome of the Rock, Jerusalem. Victoria and Albert Museum.
  10. The Historication background of the erection of the Dome of the Rock. Journal of American Oriental Society, 1950, nro 70:2.
  11. Th. A. Busink: Der Tempel von Jerusalem: Von Ezechiel bis Middot, s. 917–918. BRILL, 1980. ISBN 98-90-04-06047-0.
  12. A. C. Cresswell: Origin of the plan of the Dome of the Rock. {{{Julkaisija}}}.
  13. a b Dome of the Rock Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.12.2014.
  14. The Dome of the Rock; Glass, Steel and Stone
  15. Rodbey Stark: God's Battalions; a Case for the Crusades, s. 84-85. Harper Collins, 2009.
  16. Dome of the Rock BiblePlaces.com. Viitattu 19.12.2014.
  17. Letter from Jerusalem: A Fight Over Sacred Turf by Sandra Scham Archaeology.org. Viitattu 19.12.2014.
  18. Iranin keskuspankin sivusto
  19. Hashemite Restorations of the Islamic Holy Places in Jerusalem Business Optimization Consultants B.O.C.. Viitattu 19.12.2014.
  20. Jerusalem's Holy Places and the Peace Process 1998. Marshall J. Breger, Thomas A. Idinopulos, Washington Institute for Near East Policy.
  21. Palestinians flock to Jerusalem as Israeli restrictions eased - Yahoo! News 15.8.2012. Noah Browning, News.yahoo.com.
  22. Israel Streams: The State of the Jews, Right Now Web.israelinsider.com. Viitattu 19.12.2014.
  23. Braswell, G. Islam – Its Prophets, People, Politics and Power. Nashville, TN: Broadman and Holman Publishers. 1996. s. 14
  24. Ali, A. The Holy Qur'an – Translation and Commentary. Bronx, NY: Islamic Propagation Centre International. 1946. pp. 1625–31
  25. Me'raj – The Night Ascension Al-islam.org. Viitattu 19.12.2014.
  26. Meraj Article Duas.org. Viitattu 19.12.2014.
  27. Jerusalem Divided: The Armistice Regime, 1947–1967, Raphael Israeli, Routledge, 2002, s. 6
  28. Paret, Rudi. "Ismāʿīl" Encyclopaedia of Islam, 2. painos. Julkaisseet P. Bearman, Th. Bianquis, C.E. Bosworth, E. van Donzel, W.P. Heinrichs. Brill. Julkaistu verkossa 2002.
  29. Stephen Spector, Evangelicals and Israel:The Story of American Christian Zionism, Oxford University Press, 2008 s.202.
  30. Andrew Esensten U.S.-born Knesset candidate, Jeremy Gimpel, and his Dome of the Rock 'joke', Haaretz 20. tammikuuta 2013.